Thrifty Chic

Niin kovin kuin tykkäänkin Sjarmerende Gjenbruk-kirjasta, on tämä kirja, Liz Bauwensin ja Alexandra Campbellin Thrifty Chic, ehdottomasti enemmän "minua". Ihan siinä määrin, että jo ensi selauksen perusteella tiesin sen kuuluvan ehdottomiin lempikirjoihini. Kirja onkin viettänyt viime viikot tiiviisti lähelläni - milloin sohvalla, milloin pöydänkulmalla ja yöpöydällä (tosin yöpöytäähän minulla ei varsinaisesti ole, mutta kuitenkin).




Värikästä, hieman rähjäistä ja kulunutta. Yhdisteltynä hieman huolimattomasti ja ehdottomasti välttäen täydellisyyteen pyrkimistä. Äitini sanoin, vähän ruttuisen näköistä. Tosin en taida olla ihan varma siitä, tarkoittiko äitini kommenttinsa positiiviseksi...

Kultainen sääntö, vähemmän on enemmän, näkyy kirjassa myös kantavana teemana. Tämän teeman sisäistäminen olisi allekirjoittaneellekin enemmän kuin tarpeellista joten jospa se tarttuisi minuun ahkeralla kirjan selaamisella ja lukemisella!


Kerroin joku aika sitten, kuinka ahkeran siivousvimman vallassa sain olohuoneemme verhovaijerin irti seinästä. Sen jälkeen olen vuorotellen tuskaillut jotenkin kylmältä ja ankealta näyttävän seinän kanssa tai yrittänyt epätoivoisesti keksiä simppeliä ja nättiä verhojen kiinnitystapaa helposti murenevaan kiviseinään. Mutta nyt on ongelma ratkaistu, kiitos kirjan ja erityisesti tuon ylläolevan kuvan!

Kevätpäiväntasaus

Yksi lempipäivistäni.

1. 155: 7.5.07, 2. thursday/brown/WHITE/black, 3. novas velhas escadas,
4. expired rainbow, 5. マスキングテープ, 6. Flander's Preserves,
7. butterflies, 8. Untitled, 9. shelter

Hyvää kevätpäiväntasausta!

Sjarmerende Gjenbruk

Sjarmerende Gjenbruk oli totaalinen heräteostos. Näin kuvan tai kaksi jollain nettisivulla ja hups, tilasin sen samantein. Jälkeenpäin iski jo pienoinen heräteostajan morkkis - pitääkö sitä aina toimia hetken mielijohteesta.. Loppu hyvin, kaikki hyvin, huolet osoittautuivat turhiksi. Kirja on kertakaikkiaan hurmaava ja täydellisesti ostamisen arvoinen (joo, myönnän itse ensimmäiseksi että kirjahyllyä katsomalla aika moni kirja taitaa täyttää nuo kriteerit, kröhöm)


Kirja onnistuu mielestäni mahtavasti yhdistämään kauneuden, romanttisuuden ja rosoisuuden. Ja vielä yhdistämään ne niin mutkattomasti ja vaivattomasti, että kirja ei tunnu kirjalta, vaan pikemminkin kurkkaukselta sadunomaiseen kotiin. Tai yksinkertaisesti satuun.
Mikään ei kirjassa tunnu yliampuvalta - ei romanttisuus eikä rosoisuus. Läpi kirjan koin pieniä "ahaa-elämyksiä", niin simppeliä ja mutkatonta oli sen anti.


Kirjan takasivuilta löytyy kokoelma askartelu- ja ompeluohjeita. Mukava lisä kaikille käsistään näppärille - mitä minä tosin en juurikaan ole, mutta siitä huolimatta useampikin ohje jäi kummittelemaan ajatuksiin.



Kirjan toisella kirjoittajalla, Hanna Kristinsdóttirilla on muuten oma blogi, jossa hän jakaa lisää kauniita ja inspiroivia kuvia. Kannattaa kurkata!


Ensi kerralla esittelyssä toinen uutuuskirja, "Thrifty Chic". Eikä muuten yhtään hullumpi opus sekään!

hyvien asioiden lista

Ohhoh. Ei ollut tarkoitus hiljentyä yht'äkkiä eikä ainakaan näin pitkäksi aikaa. Mutta viime viikkoina ajatuskin tietokoneen eteen istahtamisesta on tuntunut jotenkin vaikealta. Vaikealta ja pelottavalta. Sellaiselta, että tekee mieli ryömiä peiton alle piiloon kuin pikkulapsi ja pysyä siellä, ainakin tosi kauan.
Älkää käsittäkö väärin, ei minua blogin päivittäminen tai rakkaiden blogien seuraaminen ole pelottanut. Päinvastoin. Mutta jotenkin internetin tietotulva on viime aikoina tuntunut hallitsemattomalta, ylitsevyöryävältä, niin siis lyhyesti sanottuna pelottavalta.
Tuskin olen ainoa, jossa kaikki nämä taantuma- ja lamauutisoinnit herättävät huolestuneisuutta ja ahdistusta. Huonoja uutisia täältä, huonoja uutisia sieltä. Joka tuutista, joka kanavalta, joka lehdestä. Aamusta iltaan vakavia kasvoja, huolestuneita ilmeitä. Synkkiä arvioita ja sitten vielä synkempiä arvioita. Ja vaikka olenkin vielä ollut niin onnekas (kop kop), että lama tai taantuma, miksi ikinä sitä nyt kuuluukin kutsua, ei ole vielä vaikuttanut omaan elämääni, hiipii pelko silti huomaamatta sisään ja valtaa itselleen tilaa uskomattomalla vauhdilla.
Näissä tunnelmissa on netin karttaminen ollut ikään kuin itsesuojelua. Suojelua niin ikäviltä uutisilta kuin hiljaa jäytävältä syyllisyydeltäkin. Mikä minä olen nauttimaan kaikesta kauniista ja turhasta kun samaan aikaan niin monen elämä on suistunut raiteiltaan? Pitäisikö minunkin keskittyä enemmän pelkäämiseen, huomisesta huolehtimiseen? Ja vaikka iloni ovat pieniä (kukkakimppu, uusi kirja silloin tällöin, värikäs lankakerä pehmoista huivia varten), on niin monia joilla ei näihin iloihin ole nyt mahdollisuutta.
Pelkoa ja syyllisyyttä. Niitä on helpompi, ja mukavampi, paeta. Sulkea televisio, sulkea netti. Lainata kirjastosta kirja ja neuloa kaulahuivia. Sulkea ulkomaailma pois.


Tein viime kuun lopulla itselleni listan maaliskuulle. Listan niistä asioista, joihin aion keskittyä ja jotka vaativat nyt huomiotani. Listasta tuli lyhyt, mutta kattava.

maaliskuu

1. paljon leikkimistä
2. paljon lukemista
3. paljon neulomista

Ja näiden kanssa jatketaan. Kiirettä pitää.

Ps. En ole unohtanut lupaamiani kirjaesittelyjä. Ensi kerralla, ihan varmasti!