
oli kaikkea mitä odotin, mitä muistin ja vielä paljon kaikkea päälle. Ensimmäisenä mieleen tallentui luonnon vehreys: puut, kukat, nurmet, pellot, metsät. Kaikki isompana, uhkeampana, valloittavampana. Kumpuilevan maaston yläpuolella taivas tuntui olevan korkeammalla, aurinko lähempänä.
Seuraavaksi esiin tulee ihmisten silmiinpistävä rentous. Sellainen rentous, mikä huokuu ihmisestä joka tietää kuka on, mistä on ja mikä on oma paikkansa. Ei turhaa koppavuutta, epäystävällisyyttä, kiirettä tai kiukkuisia katseita. Vaikka aikamme reissussa oli hyvin rajallinen, tuntuivat paikan päällä vietetyt hetket todellisuutta pidemmiltä - ikään kuin meillä olisi ollut kaikki maailman aika käytettävissämme. Se oli outoa, ja samaan aikaan kovin rentouttavaa.
Ympäristön kauneus sekä ihmisten persoonallisuus (niin pukeutumisessa, esiintymisessä, olemisessa) saivat minut oikeasti toivomaan, että voisin asua siellä. Vai voiko paikassa, missä ehdottomia suosikkilehtiäni (BoligLiv, Isabellas) myydään millä tahansa huoltoasemalla, olla oikeasti jotain vikaakin?
Paikan päältä minulla on ainoastaan kaksi kuvaa. Yllä oleva kuva hotellihuoneemme ikkunasta, jonka nappasin eräänä aamuna ennen liikkeelle lähtöä, sekä alla oleva kuva laukustani. Siitä joka keikkui olallani koko reissun. Siinä kuvani Tanskasta. Ei sitä kaikkea pystynyt kameraan tallentamaan. Ei ainakaan ensimmäisellä reissulla.

Ps. Onnistuneen reissun kunniaksi järjestän pienen arvonnan. Ostin matkalta ylimääräiset kappaleet elokuun BoligLiv ja Isabellas -lehtiä, ja tulevana sunnuntai-iltana arvon ne kaikkien tähän kirjoitukseen kommetin jättäneiden kesken. Pieni pala Tanskaa teillekin :)