Voi millä syyspäivillä meitä on nyt hemmoteltu! Ei millään malttaisi viettää yhtään hetkeä sisätiloissa vaan olla ulkona nauttimasta kaikesta - väreistä, tuoksuista, hehkusta, kirpeydestä. Mutta jahka illan tullen sisätiloihin taas palaillaan, on kiva nautiskella olostaan sohvan nurkassa. Toisella puolella uusi sukka-projekti (ohje täältä) Paraphernalia, joka on muuten aivan uskomattoman ihana ohje, ei malttaisi käsistään laskea. Toisella puolella sitten uusin Vakre Hjem-lehti. Jälkimmäisestä nyt kuvia, ensimmäisestä jahka eka kappale saadaan valmiiksi asti - ei enää paljoa puutu!




Juu, taas sillä on vaan kirja/lehtikuvia. Yritän ensi kerralla kunnostautua jossain muussakin. Mutta minkäs teet, suuri osa päivästä menee näitä(kin) kuvia tuijotellessa...

Jos metsään haluat mennä nyt...

Joskus kannattaa jättää kamera ihan suosiolla matkasta. Mutta komeat ovat maisemat.

Totta puhuakseni

Elisa tunnusti, Maijja jatkoi. Minä koitan.

* olen väittänyt kivenkovaan peruuttaneeni eräänkin aikakauslehden, vaikka olen vain yksinkertaisesti jättänyt peruuttamatta ja sitten laskun maksamatta. Nyt kukaan lehtimyyjä ei enää usko puheitani eli ehkä on aika oppia sanomaan "ei kiitos" lehtimyyjille.

* teini-iän ohittaneena valehtelin eräällekin poikaystävä-kandidaatille entisten poikaystävien määrän. Isommaksi. Niin että olen minäkin ihan varmana maailmaa nähnyt ja paljon kokenut.

* olen kertonut kaverille autoni olevan huollossa kun on pitänyt lähteä yhdessä reissuun. Mutta niinä kertoina auto oli oikeasti tosi sottainen enkä jaksanut sitä siivota.

* aika paljon sairastelin eräänkin koulun oppilaana. Mutta paljon vähemmän kuin poissaololapussa luki.

* televisiota meillä ei ole. Ainakaan mökillä.

* lapsena uskottelin pikkuveljelle että pihlajanmarjat ovat terveellisiä ja maistuvia. Ja kun pikkuveli niitä syötyään tuli kipeäksi, esitin tietämätöntä. Mutta jäin kyllä kiinni ja sain arestia.

* liioittelen/vähättelen/valehtelen oikeasti paljon enemmän. Mutta en ole varma kuinka moni kaveri tätä lukee, niin ehkä on parempi olla ihan kaikkea kertomatta. Niin että soittelevat vielä jatkossakin.

Mehukasta

En ole koskaan keittänyt mehua mehumaijalla. Tai siis en ennen eilistä. Mutta kun hommaan ryhdyttiin, tehtiin sitä sitten urakalla. Nimittäin koko päivä. Herukoita, viinimarjoja, karviaisia, omenoita, luumuja, kirsikoita ja hieman raparperiakin. Kaikkea mitä isoveljen puutarhasta saa. Hiukan tuota, tästä vähän enemmän, noita, noita ja juu vielä noitakin. Sokerit päälle ja kansi kiinni. Laiskanmiehen mehua, mutta aivan mahtavan makuista.
Pimeän aikaan alkoi jo peukalot krampata ja niska jumittua, mutta tulipahan mehut tehtyä. Vaikka ei ne kauaa silti kestä, tässä taloudessa kun ollaan oikeita mehun suurkuluttajia. Nimittäin itsetehdyn mehun. Ja mikäs niitä juodessa, kun tietää mitä suuhunsa laittaa.
Tämän tekstin yhteydessä olisi luonnollista, että olisi kuvaa urakastamme. Marjoista, hedelmistä, mehuista, kaikesta siitä. Mutta kun ei ole. Kamera nääs teki tenän, argh. Joten näytänpä mitä mehujen lisäksi ahmin illalla ennen nukkumaanmenoa. Tätä kirjaa. On kuulkas mehukas!

Auki

Nyt se on. Auki siis.

Siitä puhe mistä puute.

Inspiraatiota. Kotoa ja maailmalta.

1. Untitled, 2. neither hungry nor homeless, 3. song without words, 4. Old School, 5. socks for veronik, 6. sophie, 7. tempest in a teacup, 8. Charleston, SC!, 9. Untitled, 10. "Do you believe in fairies?...., 11. Pat's Bicycle Shop, Mesa, Arizona 2002, 12. seams embellished with fabric, 13. in a girls dream, 14. carousel holga, 15. green bedsheets, 16. llibreria - bookstore - Amsterdam - HDR

Lauantai-illan huumaa

Tänään on huhkittu ja paiskittu töitä ihan urakalla. Siis siivoustöitä, raivaustöitä, perkuuhommia. Varastosta tuli kaksi peräkärryllistä kaatopaikkatavaraa. Ja juuh, meillä kierrätetään kaikki mahdollinen mutta silti. Kaksi peräkärryllistä. Nyt tuntuu tilavalta.
Löytyi sieltä aarteitakin. Iso muovipussillinen putipuhtaita, värikkäitä, kukikkaita lakanoita kaikissa mahdollisssa 70-luvun väreissä. Mun varastostani!? Käsittämätöntä. Siellä ne ovat olleet, varastosta toiseen. Ehkä ne olivat siellä ikään kuin palkaksi, vain odottamassa sitä että saadaan aikaiseksi. Niin että kiitos, ihan vaan varmuuden vuoksi.


Loppupäivä (-ilta) sujuikin sitten näpsäkästi sohvalla. Milloin kädessä virkkuukoukku (ripple edistyy, h i t a a s t i mutta varmasti) milloin sukkapuikko. Aika peruslauantai, mutta mukava sellainen. Vielä kirja kainaloon ja nukkumaan.
Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Piipahdin kaupungissa. Törsäsin aivan liikaa. Ja jos rahaa olisi, olisin törsännyt sumeilematta vielä lisää. Ja lisää. Niin paljon tykkään näistä vaatteista:

Kaikki kuvat: (c) Odd Molly

Näistä ja monista muistakin. Seuraavalla kaupunkireissulla tiedän mitä kautta ei kannata kulkea. Ei, ellei ole yllätten voittanut lotossa. Vaikka tuon harmaan neuletakin meinaan kyllä ostaa, jos siihen vaan jossain törmään. Nih.