Aamupäivän kahvihetki. Eilisestä raparperipiirakasta vielä rippeet jäljellä. Esikoiselle joskus muinoin aloitettu ristipistotyö otettu taas työn alle, vielä on viimeistelyä vailla. Lasten keräämä kukkakimppu alkaa jo nuukahtaa, pitäisikin hakea etupihan kukkivasta ruusupensaasta muutama oksa sisälle.
Kahvin jälkeen taas keittön siivousta, vaipanvaihtoa ja koneen ääressä töitä. Sitten pakettien pakkaamista ja alakerran siivoilua. Kaiken välissä tuhannen kertaa lasten kinastelua. Miehen odottelua töistä, ruoanlaittoa. Sitten saankin taas aloittaa siivoamisen alusta. Väsynyt mies aamuvuoron jäljiltä, levottomat lapset jos ei päästä ulos. Kirpparitavarat odottavat viemistä, paperikorikin kaipaisi tyhjennystä. Illan tullen luetaan ja piirretään, silityshelmiäkin varmasti kaivataan. Ajatuksissa pyörii jo loppuviikko, isovanhempien apuun tulo kun molemmilla työpäivät. Ehkä teen ison kattilallisen linssikeittoa valmiiksi. Tänään meinaan kuitenkin laittaa pinaattikeittoa, kananmunat keitän nyt valmiiksi.
Arki, siitä minä tykkään kaikkein eniten.
8 kommenttia:
Ah, niin tuttua. Arjesta ja maanantaistakin voi saada paljon irti. Itse olen maanantai-ihminen ehdottomasti, en tiedä on maailmassa ketään muuta ;).
Kateeksi käy tuo linssisoppa. Meillä eivät suostu syömään, joten jos teen kattilallisen, saan pakasteesta syödä sitä sitten itse monet kerrat. Pinaattikeittoa voisi kyllä kokeilla, tai sitten sitä nokkosversiota.
Mukavaa alkavaa viikkoa, joko ruusut kukkivat?
NAurattaa kun juuri tulen blogista missä kerrottiin että se on nimenomaan arki joka tuntuu niin puuduttavalta ja vaikealta.
Minen itse oikein tiedä mitä mieltä.
Joana, minä olen maanantai-ihminen vaihtelevasti. Toisinaan se tuntuu maailman parhaalta päivältä, toisinaan toivoisin viikonlopun vain jatkuvan ja jatkuvan :)
Linssikeitossa meillä taitaa olla etuna se, että ovat syöneet sitä niin kauan kuin ovat pystyneet. Tottuivat makuun jo ennen kuin osasivat kieltäytyä syömästä.
Etupihan hansa(?)-ruusu kukkii jo, omat puskat ovat vielä vaiheessa. Juhannusruusu ja Mustialan ruusu tosin omaavat jo komeat nuput!
piilomaja, vaihtelevasti se täälläkin menee. Rehellisyyden nimessä. Vaikka siitä nautinkin, on toki aikoja kun tuntuu, että olispa kiva kun elämä ois joskus muutakin kun sitä yhtä ja samaa. Mutta onneksi pääasiassa osaan nauttia :)
Suloisen makuinen arjen "ylistys" : ) Inka -kiitos siitä ja meillä muuten linssikeitto on ruokaa ,jota toisen tyttären Tärkeä henkilö söi ekan kerran elämässään meillä.Ennen ekaa lusikallista huokaisi urheasti -ja jäi kuin jäikin sopan "koukkuun" nyt kyselee välillä että teetkö taas..:)Hyvän mielen arkiviikon jatkoa sinulle!
Ja vielä yksi lisäys !Tykkään ihan hirmuisesti tuosta blogisi mukikuvasta sekä nimimerkistäsi.Rakastan inkivääriä.Sitä on hyvä olla kaikessa.
Noissa kuvissa on ihanan leppoisa ja rauhallinen tunnelma kaikesta vilskeesta huolimatta.
On ihanaa kun loytaa arjesta ilon. :)
"Onni löytyy arjesta" niin julistaa edustamani valtakunnallinen järjestö ja kyllä mie siihen ajatukseen pääasiassa itsekin yhdyn :) ! Meillä on loma, mutta arkirutiineista pyritään suunnilleen pitämään edes lasten osalta kiinni. Vaikka Neiti meillä sitä vastustaakin kyllä... Seuraillut olen blogiasi pitkään, Kestovaippainfolta ja YSV:ltä ollaan tuttuja :) Kuvasi ovat kauniita!!
Maria, joskus pitää muistaa ylistää sitä ihan tavallistakin. Sitä kun tulisi nopeasti ikävä jos sitä ei saisikaan elää.
Ja kiitos kauniista sanoistasi :)
*iTkUpiLLi*, niin minäkin ajattelen. Ja niiden rauhallisten hetkien taltioiminen on sekin kovin tärkeää.
Mie ite, kiva kun jätit puumerkkisi! Ja kiitos kauniista sanoistasi!
Arkirutiinit meillä ainakin helpottavat elämää kovasti lasten kanssa, antavat kehyksen päivän kululle. Joten ei niitä täysin voi moittiakaan :)
Lähetä kommentti