Mies Inhoaa talon valtaavia lehtikasoja. Niitä on sohvan nurkassa, ruokapöydällä, keittiön pöydällä, lipaston sisällä, päällä ja alla, kirjahyllyssä tungettuna kirjojen päälle sekä taakse, puhumattakaan niistä vain lehdille varatuista hyllyistä. Onhan niitä kertynyt. Vaikka jokaisessa muutossa osa on hävinnyt (mies joskus myönsi heittäneensä niitä raa'asti pois kun ei huvittanut kantaa) ja olen tehnyt periaatepäätöksen, että vain sisustuslehdet saa säilyttää.
Ajatuskin sisustuslehtien karsimisesta on aikaisemmin aiheuttanut kylmiä väreitä ja pahoinvointia. Miten ihmeessä voisin luopua niistä, niiden kiiltävästä paperista ja kauniista kuvista? Tunnelmallisista asunnoista ja hauskoista sisustusvinkeistä? Haaveista ja toiveista, 'kyllä meilläkin sitten joskus'?
Ilmeisesti aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Lehdet ovat olleet esillä parissakin seuraamassani blogissa. Liivia sai minut miettimään suomalaisten lehtien tasoa ja sitä, saanko oikeasti vastinetta rahoilleni ja odotuksilleni. Eilen peruutin kaikki itse maksamani kotimaiset lehtitilaukset ja päätin tilata niillä rahoilla muutaman ulkolaisen lehden tilalle. Villakettu kertoi käyvänsä lehtikasojen kimppuun ja ottavansa niistä vain parhaat palat talteen. Niin hurjalta kuin tuo ajatus minusta ensin tuntuikin, jotain siitä jäi kuitenkin kytemään. Voisinko? Raaskinko? Pitäisi kyllä, mutta silti...
Keksin kompromissin. Osa lähtee, osa jää. Ja koska kotimaiset lehdet ovat pääsääntöisesti olleet viime aikoina 'pliisumpia', ne saavat lähteä. Toki ne pitää käydä yksitellen läpi ja ottaa talteen kaikki kauniit kuvat ja mielenkiintoiset jutut, se on selvä. En tosin ole varma kuinka jouluisia nuo korkeat lehtipinot olohuoneen nurkassa ovat, mutta olkoon tämä nyt etukäteisjoululahja miehelle. Mieluinen se on ainakin!
Niin, Liivia ja Villakettu, Otavan saarella eräs parrakas mies ajattelee teitä lämmöllä. Teitte sen, mihin hän ei ole näinä vuosina pystynyt ;)
22 kommenttia:
Mun on pitänytkin kysyä, miten säilytät sisustuslehtiäsi ja pärjäät niiden kanssa, kun olet joskus kertonut että niitä on paljon. Mulla on vähän samanlainen ongelma, tosin ei varmaan niin paljon lehtiä kuin sinulla. En ole tähän mennessä raaskinut hävittää, kun en muka tiedä, mitä joskus myöhemmin sieltä saattaisin tarvita. Tämä se taitaa olla kaikkien hamstereiden yleinen ajatus. Tsemppiä siivousurakkaan!
Ihailtava pino iltaluettavaa :)
Kiitos kovasti vierailusta Heitteillä, ja tervetuloa toistekin! Itse oon jo jonkun kerran täällä sinun luona piipahtanut salaa kurkkimassa...
Taidan käydä vastakin!
Voi, sama ongelma täällä... Pitäisköhän sitä ihan oikeasti? Mulla tosin menee siinä läpikäymisessä niin kauan, ja aina löytyy jotain mielenkiintoista ja sitten tarpeeksi kauan läpi käytyäni en enää jaksa ja se kasa jää lojumaan odottamaan uutta inspiraatiota. (Ja oikeasti vain muutama lehti on pinossa "saa lähteä" :P)
Voisin huolia tollaset pinot selattavaksi ;)
Sama pitäisi tehdä! Monessa lehdessähän on vain se yksi juttu, joka itseä koskettaa ja kaikissa valtaosa mainoksia. No niin no, enlantilaisissa varsinkin ne mainoksetkin on usein aika hienoja8]
Minä olen jo vienyt osan aittaan ja rantasaunalle, mutta silti niitä riittää...
Olen otettu, jos olen saanut jonkun tyytyväiseksi!
Ihan kuin minun ottama kuva omista lehtikasoistani!! :) Postaus on vaan vielä aiheesta muhimassa...
Itse mietin noita leikekirjoja, vaikka samoin kuin sinä, en ole raskinut niitä vielä saksia. Jouluiset lehdet taidan vielä kuitenkin jättää leikkelemättä.
Minulle lehtien jemmaaminen on tavallaan myös ekoteko joka tosin kääntyy itseään vastaan aika pian kun jossain vaiheessa löytää itsensä epätoivoisesti räpiköimästä lehtikätköjen keskeltä. Tuntuu vaan hirveältä ajatella miten ison vaivan tuotantotiimi on nähnyt lehden eteen ja sitten se heitetään selailun jälkeen pois! Kaikki ne hienot kuvat ja ideat.. Olen ronskisti karsinut ja koonnut mappiin tyyleittäin niitä sisustusjuttuja jotka kustakin lehdestä itselleni kolahtavat. leikellyt yksittäisiä kuvia ja heittänyt säälimättä jämät pois.
Noh, kohta niihin kansioihinkin hukkuu...:0 Karsimista riittää maailman tappiin.
Hurjannäköinen lehtipino :). Minäkin harrastin eräänlaista (amatöörimaista) lehtihamstrausta aiemmin mutta viimeisimmässä muutossa heitin niitä huoletta kiertoon... huvittavinta sinänsä että nyt vasta niille olisi ollut tilaa meidän uudessa kodissa :). Mutta aikansa kutakin
Eihän lehtiä tarvitse roskiin heittää. Minä annan naapurille, joskus kannan neuvolan odotushuoneeseen, kavereiden kanssa vahdellaan. En säästä melkein mitään lehtiä. Toisinaan dyykkaan talomme paperinkeräyksestä lehtiä, jotka ovat jo kiertäneet Espoosta tänne meille.
Siitä vaan rimputtamaan naapurinrouvan ovikelloa ja kyselemään, josko lehtipino kelpaisi.
Mina harrastan tuota "leikkaa kivat kuvat talteen, sitten heita lehti pois". Ei kukaan halua lehtia joista kuvat on leikattu pois. Sitten kantsii olla joku organisointi systeemi kuville. Mina laitan file kaappiin aiheen mukaan. Taytyy kylla myontaa etta jotkut lehdet on kivempia sailyttaa sellaisenaan. On kiva valilla selaista vanha lehti "uutena" vuosien paasta. Eli parhaimmat lehdet kantsii kylla sailyttaa sellaisenaan. Olisko teidan sangyn alla tilaa lehtipinoille? Vois hankkia sellaisen tyontolaatikon sinne... No, inspiroit minuakin taas kaymaan lehteni lapi. Muistathan etta pitaa olla suklaata vieressa kun selailee lehtia. :)
Ostan lehtiä sellaista tahtia etten voisi mitenkään niitä säilöä kaikkia. Niin upeeaa ja ihanaa ei ole tullutkaan eteen että kokonaisuutena lehti pitäisi välttämättä säilyttää.
Usein revin sivuja irti tai saksin kauniita kuvia. Lähettelen niitä ihmisille joiden tiedän tykkäävän tai pistän omiin "arkistoihin" - ja sieltä jonkun ajan kuluttua roskiin.
Olen huomannut että nämä lehtileikkeet ovat mulle hiukan kuin ruuanjämät jääkaapissa...että hyvä omatunto kun säilyttää ja meinaa kyllä palata asiaan, mutta sitten aika kuluu ja...
Voih kuinka tuttua!Tässä vähän aikaan sitten kärräsin autotalliin ison lastin lehtiä.On se kumma,kun niistä ei raaski luopua.Mieheni vanhempien mökin vintillä on isot pinot lehtiä-40 luvulta alkaen,niitä on mukava selailla.Ajattelen, että vuosikymmenien päästä on mukava katsella vanhoja lehtiä.lapsien syntymäpäivinä ilmestyneet iltapäivälehdetkin ovat visusti tallessa.Puutarhalehdistäkään en millään raaski luopua.
Kaypa tsekkaamassa netista ilmaiseksi Kanadan House & Home viimeinen lehti joka on taynna Canada Design:a. Digi version voi prescreenata ilmaiseksi siis.
www.houseandhome.com
Samaisen visaisen "ongelman" painimme mekin, huom. minä JA mieheni. Pakko lehdet oli heittää pois ulkomaille muuton yhteydessä, ei tuntunut järkevältä mukaankaan ottaa. Ja arvaapas mitä, emme kertaakaan ole niitä kaivanneet. Uusia on toki tullut tilalle, mutta jotenkin niistä luopuminen ei tunnu laisinkaan niin hankalalta. Pari kolme kertaa vuodessa kaikki lähtevät kavereille kiertämään tai sitten jopa suoraan paperiroskiin. Vapauttavaa.
Minä pistin mieheni lukemaan tämän bloggauksen. Tarkoitus oli vihjata, että hän voisi luopua omista lehtipinoistaan (että minun tavaroille olisi enemmän tilaa tietenkin) edes joiltakin osin. Mies ei tajunnut vihjettäni, mutta iloisena kommentoi, että ihanaa kun minä en ihan kaikkea kerää nurkkiin. Eli jotain hyötyä vihjailustani oli. Mies on hetken oikein tyytyväinen, etten hamstraa lehtiä ja voin hankkia tilaa viemään jotakin muuta ihan puolivahingossa ja mies ei pyörittele silmiään (siis toivottavasti).
Sekä miehellä että minulla on oma "lehtikaappi" ja kun se tulee täyteen ja kaikki vapaat nurkat täyttyvät pinoista, on aika suorittaa karsinta. Mä revin ja leikkelen kuvia, ohjeita, kirjavinkkejä ja arkistoin niitä erilaisiin muovitaskuihin. Leikekirjaakin koostan, se on inspiraatiokirjani.
Olen kovasti miettinyt, kuka haluaisi ottaa vastaan useamman vuosikerran Glorian ruoka ja viini -lehtiä? Pitäisi vapauttaa tilaa kirjahyllystä...
Minä jouduin myös tekemään päätöksen että kotimaiset lehdet saavat kyytiä. Vaikeatahan se ensin oli, mutta nyt sakset käyvät jo vikkelään, eikä harmita yhtään!
Kaikki muut, paitsi ulkolaiset sisustuslehdet menevät silpuksi ja leikekansioon.
Nyt on kiva kun löytää aina ne kivoimmat jutut heti, eikä tarvitse plärätä joka ikistä lehteä läpi :D + pääasia: tilaa on muullekkin kuin lehdille.
Ah,saman lehti ongelman kanssa painitaan meillä:-)Olen hankkinut Ikeasti sellaisia vanerisia lehtikoteloita (niitä yhteensä 17kpl),joissa lehdet saa hyllyyn suht siistin näköisesti ja periaatteena on se, että kun niihin ei enää mahdu aletaan vanhemmasta päästä karsia, vaikka kivuliasta se on. Myin taannoin kirppiksellä vuosikerraksi niputettuja sisustuslehtiä; vanhojakin ja yllättäen tekivät kauppansa..itseä kyllä kirpaisi,kun pinot hävisivät myyntipöydältä..
Heh, mulla on mennyt jo monta vuotta KAIKKI lehdet leikekirjaan, jos ja kun on jotain sailytettavaa. Leikekirjoista saa sitten samalla kertaa kaikki jutut helposti. Voi laittaa siisteihin muovisiin taskuihin ja tehda kivan mapin, jossa ne sailoo. Nain myos molemmat puolet sivuista nakyy, jos on tarpeen :-)
En myoskaan siksi sailo lehtia kovin pitkaan, koska esim. sisustuslehdissa - joista nyt muutenkin paaasiassa puhun - vanhenee jutut ja tyyli kuitenkin 2-3 vuoden sisaan aika tavalla. Katsopas vaikka 4-5 vuotta vanhoja sisustuslehtia ja kauhistu ;-)
Kotimaiset lehdet.. Juupa juu. Olen itse toiminut Suomessa sisustustoimittajana. Tiedan niin monta asiaa, miksi kotimaisten lehtien taso on kotikuvausjutuissa mita on, mutta VALITETTAVASTI (sanoo kuka mita vain), Suomessa on NIIN PIENI porukka loppujen lopuksi tekemassa juttuja ja uusien tekijoiden on vaikea saada jalkaa oven valiin.
Toisaalta Suomi on pieni maa, mutta mielestani olisi tervetta, jos lehdet ottaisivat helpommin uusien toimittajien juttuja. Eli tulisi kiertoa tuohon juttujen tyyliin ja uusia ideoita eri kanteilta.
Ja viela yksi. Suomi on pieni maa myos sen suhteen, etta piiri pieni pyorii koko ajan samojen henkiloiden ymparilla. Jos joku on in tai joku paassyt oman juttunsa kanssa lapi jotenkin, se loytyy sitten jokaisesta paikasta. Jos siis paasee lapi.
ANTEEKSI jos olen liian kriittinen, mutta kun tama aihe kolahti juuri siihen, mista monesti purnaan, oli pakko sanoa :-) Omasta mielestani hintalaatusuhde juttujen taso ja kuvien seka taiton laatu on paras Kodin Kuvalehdessa. Mutta en silti itse juurikaan sita lue, koska jutut eivat niin kiinnosta. Mutta KK on mielestani kuitenkin yksi laadukkaimpia suomalaisia lehtia. Siina tosi pateva paatoimittaja jolla erittain hyva visuaalinen silma - vaikuttanee asiaan. EN itse kirjoita tai tee juttuja tuohon lehteen enka ole siina toissa, eli en veda tassa kotiin pain mitaan :-)
Mielestani ruotsalaisissa lehdissa laatu monesti parempi ja taso myos. Niita tulee minulle myos tanne Kanadaan.
terkuin Hannis
P.S Enka sano naita kriittisia sanoja, koska asun ulkomailla, koska sanoisin nama samat Suomessakin
Kerään koriin lehtiä ja käyn sitä aina välillä saksien kanssa läpi. Aikaisemmin oli saksittujen lehtien kierrättäminen helppoa, naapurinrouvan sisustusmaku poikkeaa täydellisesti omastani joten hän löysi niistä paljon talletettavaa. Käyn kansiotakin läpi silloin tällöin ja poistan sieltä leikkeet jotka eivät enää omaa makuani vastaa. Viisi vuotta olen tuota harrastanut ja maku selvästi selkeytynyt. Toisaalta osa jää ja ne ovat sitten sellaisia mitä jaksaa katsoa pitkäänkin eli varteenotettavia ideoita sisustukseen.
Arvatkaapa, onko pinot pienentyneet vielä yhtään... Jos ne kesäksi saan tuosta pois, niin hyvä on ;)
Hannis, puhut paljon asiaa. Tuo sisustustoimittajan työ oli muuten pitkään tähtäimessä. Opintojeni aikana tajusin, että asiakastyötä tai ei, ei minusta kuitenkaan loppujen lopuksi olisi tekemään suunnittelutyötä yksityisille asiakkaille. Ehkä iän ja kokemuksen myötä ammattitaito kasvaa niin, että osaa toteuttaa omaa näkemystään asiakkaan toiveita kunnioittaen, ehkä ei. Toimittajana saisi yhdistettyä omia intohimojaan, vaikka siinäkin toki 'asiakas on aina oikeassa'.
Hmm, tosin tällä persoonalla oman itsensä herrana saattaisi kuitenkin pysyä parhaiten järjissään. Jatketaan siis putiikki-haaveita.
Lähetä kommentti