

Onhan se lähestyvä joulu kertakaikkisen ihanaa. On se. Ihan kohta alan innostua oikein toden teolla ja lupaan nauttia sydämeni kyllyydestä kaikesta siitä odotuksesta ja valmisteluista. Ja tykkäänhän minä syksystäkin - väreistä, tuoksuista, ilman kirpeydestä, kynttilöistä, villasukista, pipoista ja lapasista, neulomisesta ja kotona odottavasta lämpimästä teestä. Pimenevät illat ja rauhallinen ilta sohvan nurkassa kirjan kanssa - ei moni asia sitä voita. Mutta silti, ihan yhtä varmasti kuin marraskuu saapuu joka vuosi, ihan yhtä varmasti alan tässä vaiheessa vuotta kaipaamaan aurinkoa, valoa ja kesää.

Paistaahan se aurinko pian taas noin? Niin että silmiin sattuu? Paistaahan?
























