28. syyskuuta 2007

Onnea matkassa


Tänään kierreltiin mummolan lähistössä kirppareita. Reissusta tuli niin onnistunut, että se korvaa monien vuosien epäonnistuneet kierrokset. Löytyi vanhoja froteisia vauvanvaatteita, hauskoja retrokankaita, värikäs täkki vauvan alustaksi talvipakkasille, ompelutarvikkeita ja vanhoja käsityökirjoja. Ja kaikki oikeasti halvalla! Tiedänpä missä tullaan vierailemaan jatkossakin mummolareissuilla...

27. syyskuuta 2007

Onkohan syynä syksyn hehkuva väriloisto vai jokin ihan muu, mutta tuntuu, etten laisin saa tarpeeksi värikkäistä langoista. Lankakaupasta ostetut herkulliset langat seuraavat minua vyyhdeissään huoneesta toiseen, en millään malttaisi laskea niitä näköpiiristäni. Mitä niistä joskus tuleekin, on tosin vielä hämärän peitossa. Toistaiseksi aion ihailla niitä vain näin!



Jälleen kerran raskausvaivat ovat ajaneet minut sohvan nurkkaan lehtipinon kanssa. Isoäidin ansiosta saan nauttia siellä paitsi lapsivapaasta ajasta, myös suklaakorvapuusteista kylmän maidon kanssa. Mummolareissut on mukavia!

23. syyskuuta 2007




Haltija-takki on valmis. Paitsi että napit pitää vielä ommella kiinni, mutta siis käytännössä se on valmis. Hieman reilu se on mitoiltaan, mutta parempi näin päin. Meneepä käytössä vielä ensi keväänäkin. Langan menekki 12-puikoilla 100-kokoon oli reilu 5 kerää, eli käytännössä 6 kerää.




Colinetten Jitterbug, väri Sahara ja 3'n sukkapuikot. Väri on ehkä hieman oransimpaa kuin kuvassa, sellainen syksyinen sekoitus oranssia, vihreää ja sinertävää.



Tätä neulemekkoa/-paitaa olen nyt kuolannut, malli on kirjasta 'twinkle's big city knits' kirjoittajana Wenlan Chia. Vielä toistaiseksi pelottaa ajatus noinkin isosta projektista. Mutta ois tuo kyllä makea...

21. syyskuuta 2007

NoteBook Addiction


Olen vuosikausia keräillyt (jopa hieman pakkomielteisesti) erilaisia muistikirjoja. Niitä on isoja ja pieniä, nahkakantisina ja paperikantisina. Osa on vielä täysin käyttämättömiä, ja osa on jo täytetty pullolleen paperileikkeillä, kuvilla ja artikkeleilla. Joku keskittyy sisustukseen ja toinen pelkästään muotiin.


Tällä hetkellä suosiossa oleva kirjanen on suloinen sekamelska kaikkea kiinnostavaa maan ja taivaan välillä.













Viikonlopuksi on jo varattuna pinkka naistenlehtiä, joiden kimppuun isken saksineni. Sisustuslehtiä en leikkele, paitsi jos olen hajamielisyyksissäni ostanut samaa lehteä kaksi kappaletta (niinkin käy toisinaan) tai jos olen kirppikseltä löytänyt pinon halvalla.

Niin joo, tytön Haltijatakki odottelee enää viimeistelyään ja postipoika toi eilen mukanaan ihanan kirjavia sukkalankoja Colinette'lta. Yritän huomenna näyttää niistä vuorollaan kuvia.
Mukavaa perjantaita!

19. syyskuuta 2007

Kuningas EI



'Mä en tahdo syödä muumilautaselta,
mä en tahdo syödä mitään!
Mä en tahdo istua ruokapöydässä,
mä en tahdo tehdä mitään!

Otatko sämpylää - Ei
Otatko omenaa - Ei
Palanen juustoa - Ei
Vai lasi maitoa - Ei
En tahdo, eikä mun tarvitse

Olen kuningas
Suuri kuningas
Kuningas E ja I

Täällä hallitsee kuningas Ei

Mä en tahdo laittaa sukkahousuja,
mä en tahdo laittaa mitään!
Mä en tahdo laittaa kumppareitakaan,
mä en tahdo tehdä mitään!

Mennäänkö puistoon - Ei
Saat ajaa polkupyörällä - Ei
Muutkin on ulkona - Ei
Puetaan päälle - Ei
En tahdo, eikä mun tarvitse

Olen kuningas
Suuri kuningas
Kuningas E ja I

Teitä hallitsee kuningas Ei

Ja mä voin soittaa rumpuja
Keskellä yötä puoli neljältä
Ja teidän riemuna
On tehdä töitä pussit silmillä
Ja näin se käy
Näin se käy

Mä en tahdo pestä hampaita,
mä en tahdo pestä mitään!
Mä en tahdo mennä nukkumaan,
mä en tahdo tehdä mitään!

Pää tyynyyn - Ei
Hyvää yötä - Ei
En tahdo, eikä mun tarvitse

Olen kuningas
Suuri kuningas
Kuningas EI

Olen kuningas
Suuri kuningas
Kuningas Ei, Kuningas Ei

Täällä hallitsee kuningas Ei

(T. Kilpeläinen&Bändibändi&Kuusisto - Ipanapa 1)


Näitä päiviä...

18. syyskuuta 2007

Lehdestä poimittua


Siirin mammu toi viikonloppu-visiitillään mukanaan Kodin Kuvalehden Sisustus-numeron (18/2007). Ilokseni löysin siitä artikkelin, jossa esiteltiin englantilaisen (tapetti-)suunnittelijan, Tracy Kendallin koti, ja hieman hänen töitäänkin. Olen jonkin aikaa jo haaveillut muutamista hänen tapeteistaan, mutta toistaiseksi ei ole tuntunut siltä, että nykyinenkään asunto olisi juuri Se Koti missä niihin investoisin.
Inspiroivia olivat kuvat hänen kodistaankin, erityisesti itseäni niissä viehätti tietynlainen rosoisuus: kaiken ei tarvitse olla uutta ja sileää, vaan elämisen jäljet saavat ronskisti näkyä. Kerroksittain näkyvät vanhat tapettipinnat kertovat edellisten asukkaiden tarinaa ja tekevät meistä osansa rakennuksen historiassa.
Pahoittelut huonoista kuvista, kamera ei yksinkertaisesti suostunut yhteistyöhön.



Samalta aukeamalta vielä tarkempi kuva, näiden kuvien väritys on jotain uskomattoman harmonista. Väriä ja vaaleutta juuri sopivassa suhteessa.


Ja muutama kuva vielä suosikeistani. Kuvat ovat peräisin Tracy Kendallin kotisivuilta.

Plates

Cat

Books

17. syyskuuta 2007

'Vapaapäivä'


Miehen vapaapäivä, joka tänään tarkoittaa minun vapaapäivääni. Loisto ajoitus, koska tuntuu siltä kuin joku olisi moukarilla hakannut minut navasta polviin. Liikkuminen on lähes mahdotonta, joten saan siis hyvällä syyllä viettää päivän sohvalla. Isoja mukillisia sitruunateetä, innostavaa lukemista (mm. tänään postissa tupsahtanut Cox&Cox'n syyskuvasto, nam!) sekä kasa keskeneräisiä neulomuksia. Valmiiksi sain jo tulokkaalle oranssi-valkoiset hahtuvat pitkillä lahkeilla, niistä tuli kerrassaan suloiset. Saatanpa lykätä Haltija-takin aloittamista huomiselle ja tehdä hahtuvien kaveriksi vielä oranssit tossut & myssyn.
Mukavaa päivää kaikille!

16. syyskuuta 2007


Olen saanut uuden ihastuksen kohteen! Neulatyynyt! Vai mitä sanotte tästä, uusimmasta Etsy-ostoksestani? Kerrassaan hurmaava, eikö vain? Neulatyyny, sekä alapuolella olevat pienet maatuska-nuket ovat run amok'n käsialaa. Niitä ei voi katsoa hymyilemättä. Sitä paitsi neulatyynyhän on vain ja ainoastaan järkevä hankinta -- en kai voi kuvitella tulevani loistavaksi ompelijaksi jos minulla ei ole paikkaa missä säilyttää nuppineulojani?! Ja onhan aina mahdollista, että nuppineuloja on joku päivä niin paljon, että on hyvä olla useampia neulatyynyjä...



Mikäköhän se on, mikä maatuskoissa viehättää? Onko niissä jotain niin perin tuttua, ainakin meille 70-luvulla syntyneille? Herttaisia ne ainakin ovat, ja huomaan pikkuhiljaa haalivani niitä eri muodoissa kotiini.



Langat Siirin takkia varten ovat saapuneet! Sirdarin Biggaa Nutmeg'n värisenä, nappien väri on vielä päättämättä. Sormet syyhyävät päästä töihin, mutta maltan kuitenkin sen verran, että saan edes pari keskeneräistä työtä ensin alta pois.



Pikkuneidin tärkeimmät. Kynät ja muumit. Tässä lattialle viskottuna, kiukunpuuskassa sitä kohtelee helposti kaltoin jopa aarteitaan.

14. syyskuuta 2007


Väriterapiaa.

13. syyskuuta 2007

Muumeja ja villahousuahdistusta


Näpertelin eilen ja tänään valmiiksi nämä hauskat muumitaulut. Kehykset ostettu Ikeasta (3kpl/pakkaus ja hintaa muutama hassu euro), maalattu vesiohenteisella remonttimaalilla ja muumikortit löytyivät paikallisesta kirjakaupasta. Joskus sitä saa halvalla hienoa!

Aamulla, jo ennen aamuteetä iski päälle kamala huoli meidän villahousuista. Tai siis siitä onko niitä tarpeeksi? Tulokkaalle on vielä tarkoitus tehdä muutamat pitkälahkeiset ja ostaakin parit valmiina mutta entäs Siiri? Mitäs jos nyt joudunkin yht'äkkiä synnyttämään ja Siirillä ei olekaan tarpeeksi villahousuja? Aloitin heti perusteellisen inventaarion ja lopputulokseksi sain 13 kpl villahousuja. Niistä kahdeksat joutuivat samantein pesuun ja lanoliinitukseen, loput viisi saattavat selvitä ilman pesureissua. Mutta kyllä niitä silti tarvitaan lisää... varsinkin kun ainakin kolmet alkavat olla nafteja. Neljään täytyy tehdä uusi nauha (kuka ihme jaksaa kuukausitolkulla sitoa housuja kiinni rikkinäisillä/liian lyhyillä nauhoilla?!) ja yhdeksät kaipaavat perusteellista siistimistä: hahtuvat nyppyyntyvät kyllä ikävän näköisiksi. Loppuillan aion viettää sohvalla housuprojektin parissa -- tulokkaalle valmistuvat yhdet lyhytlahkeiset vielä tänään ja sitten otan urakaksi Siirille pitkälahkeisten teon.
Ah tätä pesänrakennusvietin hurmaa...



Hei huomiseen!

12. syyskuuta 2007

amIr N K A

Spell With Flickr -- hauska!

Isoäidin aikaan


Miehen kesäloman päättymisen johdosta hemmottelin häntä aamupäivällä mustikkapiirakalla. Ohjeena käytin meillä perheessä ,,Mamman Mustikkapiirakan" nimellä kulkenutta ohjetta. Mustikat mies on kerännyt Luonnonmaalta ja itsepä vielä pakastanutkin -- omia siis alusta alkaen.
Eilen oli mammani, siis äidinäitini, nimipäivä. Tytöllä on tämä isomammansa nimi toisena nimenä, tykkään siitä ajatuksesta, että mamma näin kulkee tytön mukana. Vaikka ei mamma elossa ollessaan kyllä ollut mitenkään lapsirakas ihminen, päinvastoin. Lapsia ja lastenlapsia kohdeltiin periaatteella: 'saavat näkyä mutta eivät kuulua'. Mutta niin se tietystikin oli tapana hänen lapsuudessaan. Ehkä minä vuorostani mammana yritän saada kaikki pienet lapset kantoliinaan ja laulan heidät pyörryksiin...

Mamma on vahvasti mukana elämässäni edelleen, tietysti ihan ajatuksen tasollakin, mutta myös arjen esineiden kautta. Vanha Arabian Kilta-astiasto on meillä arkikäytössä. Mamman lusikat ja kipot, lamput, pöytäliinat ja piirongit, jopa silityslauta on mamman peruja. On mukavaa ympäröidä itsensä kotoisilla asioilla.


Tätä Kalorit-taulukkoa muistan ihan pikkuisena tavanneeni mamman keittiössä. Nyt se roikkuu omassa keittiössäni.



Ikuinen rakkauteni kristallikruunuihin on varmaankin lähtöisin tästä lampusta. Mikään kuva ei pysty taltioimaan sen kirkkautta ja kauneutta. Luottanette siis sanaani.

10. syyskuuta 2007

Mitä on tapahtunut kirpputoreille? Tai ainakin suurimmalle osalle niistä? Vai onko syy minussa, enkö enää ymmärrä kirpputorien perusideaa? Luulin, että tarkoitus on kierrättää vanhoja, itselle tarpeettomia tavaroita niin, että joku muu voisi vielä hyötyä niistä. 'Toisen roska on toisen aarre', tai ainakin jotain sinne suuntaan.
Vai onko syy muuttuneessa valuutassa? Voiko se, vielä näinkin monen vuoden jälkeen hämmentää ostajat ja myyjät niin, että (vanhan ja käytetyn) tavaran arvoa on hankala hinnoitella ja tulee ylilyöntejä? Niin, että esimerkiksi vanhan ja kuluneen metallisen säilytyspurkin hinnaksi tulee 10€, vaikka itse asiassa oikeampi hinta olisi 10mk.
Turhauttavaa. Uutta saat siis halvemmalla kuin vanhaa -- miten käy ekologisen jalanjälkeni?
Uusi yritys huomenna, ehkä olen vain menettänyt taidon löytää oikeat paikat, oikeat kirppikset.



Alakuloista päivääni on piristänyt tämä valloittava kissa, joka on Kristinan käsialaa. Onnistuin nappaamaan sen hänen Etsy-putiikistaan, ja se juuri sellainen loistosaalis mistä tulee hyvälle tuulelle moneksi päiväksi. Kisu majoittui heti kotoisasti keittiön pienelle hyllylle, äitini vanhan koulukartaston ja Kiinan tuliaisena saamani suloisen hiirimaton viereen.
Hauskaa alkanutta viikkoa!

9. syyskuuta 2007

8. syyskuuta 2007

Sisustusmietintöjä

Selkävaivaisena sohvalla maatessa on hyvää aikaa perehtyä uusimpaan Elle Interiör-lehteen (5/07). Erityisesti makunystyröitäni hiveli 'Rockig Romantik'-juttu. Jäin miettimään mikä siitä mielestäni teki niin kiehtovan: (tässä vain osa kauniista kuvista, koko juttu on ehdottomasti tutustumisen arvoinen!)

1) Mustat, kiiltävät lautalattiat -- ah! Voisiko vaikuttavamman näköisiä lattioita olla? Epäkäytännölliset ne varmastikin ovat, ainakin taloudessa jossa asuu lapsia ja koiria. Sekä yksi suttuinen mies.
2) Lasikaapilliset kenkiä (tai muuta vastaavaa kaunista ja tuiki tarpeellista). En tosin ala edes ajattelemaan sitä, mikä työ olisi pitää pölyt poissa noilta pinnoilta, olkootkin kuinka vaan lasiovien takana.
3) Seinän täydeltä kehystettyjä valokuvia/tauluja/kortteja. Elämisen maku ikään kuin kertaantuu jokaisen kuvan myötä.


4) Täpötäydet (mutta siistit) kirjahyllyt täynnä kirjoja, levyjä, lehtiä. Sama juttu kuin kuvien kanssa -- huone tuntuu olevan täynnä elämää, ajatuksia, ideoita ja henkilöitä. Inspiroivaa!
Samaan aikaan koen myös sen, kuinka kaikki tuo tavarapaljous tuntuu kaatuvan niskaan. Kaikkea on paljon, ja sitä on joka puolella. Omat ajatukset hukkuvat sekamelskaan eikä mistään saa otetta. Ajatus joka oli juuri tuossa, hautautui toisten alle. Ehkä lopullisesti.
Hamuan siis samaan aikaan ympärilleni elämää, mutta ahdistun sen yltäkylläisyydestä. Kotiparkani, joka siis tahtoo olla samalla tavalla ylitsepursuava ideapankki, ei saa vielä hengähtää.
5) Iso, pitkä ja avara pöytä. Se ikään kuin huutaa ympärilleen ihmisiä ja tekemistä. Ja toisaalta henkii rauhallista kahvihetkeä ja luovaa taukoa arjen melskeessä. Tilaa ympärilleen, sitä se kuitenkin tarvitsee. Tilaa hengittää.
6) Jälleen huomaan mustan kiiltävän pinnan viehättävän itseäni. Mistä tämä johtuu? Ja mihin se johtaa? Jossain tulevassa kodissani pääsen ehkä toteuttamaan omaa näkemystäni näistä pinnoista?
7) Kristallikruunu. Voiko valoa (ja aikaa) kauniimmin esittää?
Isoäidistäni muistuttaen kodissani roikkuu kristallikruunuja. Kaksi vanhaa kaunotarta ja yksi uudempi, halvempi mutta silti herkkä valaisin. Yritän saada niistä kuvia.


8) Kaiken värin vastapainona pieni vaalea keidas, jonka herkkyyttä sakkiruutulattia kehystää. Tuollaisen lattian haluaisin, siihen unelmieni taloon jota en ole vielä nähnytkään. Nämä kuvat puhuvat puolestaan, en pilaa niitä puheella.

Näiden ajatusten vastapainoksi kaivoin edellisen Elle Interiör-lehden numeron 4/07. (Olkoon reissu kuinka pitkä tai lyhyt, en koskaan lähde kotoa ilman pientä pinoa sisustuslehtiä. Vanhoja tai uusia, ihan sama. Niitä tarvitaan aina. ) Siinä esiteltiin pohjois-italialainen koti otsikolla 'Lantliv i Piemonte' ja se kiinnitti huomioni lähes päinvastaisista syistä:



1) Tyhjät, avarat seinäpinnat. Pieni koristus tai ryppy siellä täällä vain korostaa pintojen omalaatuisuutta, väriä ja luonnetta.
2) Ajatuksella ripotellut väriläiskät muuten jopa aavistuksen karussa huoneessa. Täällä tuntuu olevan tilaa ihan kaikelle: illalle, aamulle, kirjalle ja unelle.
3) Räsymatot. Niin kuin kristallikruunut kuuluvat kattoon, räsymatot kuuluvat lattiaan. Eikö askel kulje hieman kevyemmin värien päällä, ikään kuin osa niiden iloisuudesta tarttuisi jalkapohjiin?

6. syyskuuta 2007

Teetä ja sympatiaa mummolassa

Tultiin mummolaan koiravahdeiksi. Tyttö viihtyy täällä paremmin kuin kotonaan, rakastaa juosta ympäri isoa taloa ja olla huomion keskipisteenä. Eilen oli upea syyspäivä. Tyttö viihtyi pihalla tuntikausia, ja vanha kissa-herrakin nautti lämpimistä auringonsäteistä ja pienen lapsen hellästä silittelystä. (Kuvassa Siirillä muuten Haltija-takki päällään, harmi että se on niin nafti.)

Tänään onkin harmaata ja synkkää. Juuri sopiva ilma istuskella keittiön nurkassa netin ääressä ja surffailla ihanissa blogeissa. Ulkona piipahdettiin sen verran, että vietiin koirat tarhaan hetkeksi ja Siiri sai ratsastaa pitkin patiota luuta-hepalla. Sisällä viihdytään tosin jo senkin takia, että mies on ankarassa flunssassa. Itse luulin sen jo sairastaneeni, mutta päässä jyskyttävä kipu antaa viiteitä siihen, että on parempi ottaa iisisti ja juoda paljon hunajalla maustettua teetä.

Näitä hahtuvapipoja voisin tehdä loputtomasti!

Piipahdin eilen paikallisessa lankakaupassa. Etsin silkkilankaa tulokkaan kypärämyssyyn, mutta jotenkin lähtiessäni huomasin piteleväni isoa muovikassia joka oli täynnä lankaa... Takana näkyy Pirtin Kehräämön toffeen-väristä hahtuvaa (lemppariani!) ja etualalla Istexin Létt-Lopia. Värit niissä ovat niin herkullisia, että en malttaisi laskea niitä silmistäni.

Mutta löysinhän sitä silkkivillalankaakin, ylärivissä näkyvä tummanruskea Regia Silk, sekä turkoosinsininen Alpaca Silk. Jotenkin tuli ostettua myös Jannea villasukkiin. Löytyi sieltä kassista vielä parit bambupuikot (niin kuin näitä ei olisi jo tarpeeksi) sekä pussillinen nappeja. Toivotonta...

Tämä uskollinen ystäväni on neuletarvike-pussukkani. Olen sen löytänyt joskus joltain kirppikseltä muutaman sentin hintaan. Eikös vain olekin hyväntuulisen näköinen?

Ja tämä laukku on itse tekemäni. Sen kyllä huomaa läheltä katsoessa, mutta kauempaa eivät rumat saumat ja vinot ompeleet näy. Tykkään siitä silti ja lankakassina se on mitä oivallisin. Ehkä nyt uuden ompeluinnon saattelemana saan aikaiseksi kauniimpia laukkuja.

Nyt juomaan lisää teetä ja miettimään päivän ruokalistaa. Mikäköhän olisi sopivaa flunssaruokaa?