Joulun jälkeinen paluu arkeen on melkein yhtä mieluista aikaa kuin joulu. Yksi niistä harvoista hetkistä vuodessa kun arki tuntuu ihanalta - ja odotetulta. En tänäkään vuonna tehnyt tai antanut mitään uudenvuoden lupauksia, mutta niiden sijaan esitin itselleni toiveita tulevalle vuodelle. Kaikissa toiveissa korostuu elämästä nauttiminen. Keskittyminen niihin hyviin asioihin. Uusien asioiden opettelua. Silmien avaamista. Mennyt syksy on ollut rankka, unelmista luopumista ja epäonnistumista. Olo on vieläkin tyhjä vaikkei ehkä enää lannistunut. Uudet asiat odottavat, uskon ja toivon niin.
10 kommenttia:
jos ei kokeile siipiään, avaa uusia ovia rohkeasti, jos ei uskalla unelmiaan toteuttaa ei voi saadakaan elämässä mitään; ei edes niitä pettymyksiä.
minä uskon että elämässä on tapahtuvilla asioilla merkitys- myös ne pettymykset vievät eteenpäin ja johonkin suuntaan missä aukeaa uusia ovia ja uusia mahdollisuuksia. tärkeintä on uskoa ja mennä eteenpäin vaikka se kuinka olisi koettelevaa. itse ainakin olen noiden unelmien kaatumisen ja pettymysten kautta oppinut niin paljon itsestäni uutta, opppinut sallivuutta ja oppinut antamaan aikaa ja anteeksi itselleni. niinä vaikeimpina päivinä muistutan itseäni että ei sen hyvän arjessa tarvitse aina mitään suurta olla: se voi olla kiireetön saunominen yksin, pitkä lenkki räntäsateessa koiran kanssa yksin ( sen jälkeen ei muuten jaksa edes kiukuta...), neulominen, kuppi teetä tai kahvia aamulla hiljaisuudessa kynttilän valossa. omalla asenteella ja ajatustavalla on suuri merkitys arjessa.
minä myös uskon siihen että niitä ikäviä asioita seuraa aina hyvää ja positiivista. tulee uusia ovia joita on vaan uskallettava avata. ja unelmien tilalle tulee uusia unelmia.
epäonnistumista on vain se ettei uskalla elää ja kokeilla ja kuulla itseään.
sinulle ♥♥♥
Piia, kiitos. Sydämeni pohjasta kiitos.
Voi mikä ihana yllätys kun olit taas blogannut, ja blogisi uusi ulkoasu on muuten hurjan kaunis! Toivottavasti taas ehdit ja jaksat bloggailla.
Minulla on ollut hyvin samoja ajatuksia. Aion alkaneena vuotena nauttia monista sellaisista asioista, joista ei aina ymmärrä nauttia. Toivottavasti vuosi tuo Sinulle kaikkea hyvää!
nina
Piia kirjoitti kauniisti ja todesti. Niinhän se on, että kun yhden ovan sulkee, se usein avaa seuraavan. Ei välttämättä samalla sekunnilla, mutta ehkä vähän myöhemmin.
Oli mukava huomata, että olit päivittänyt blogiasi. Nuo kuvat ovat aivan ihania.
Varmasti tämä vuosi tarjoaa tullessaan hyviä asioita! Kaunis postaus!
Suuren mullistuksen jälkeinen tyhjyys -se on tavallaan helpottavakin,lannistumisen yli pääseminen kysyy voimaa.Sitä sinä annat täällä blogissasi.Kuvillasi ja teksteilläsi.Olen iloinen kun tulit "takaisin".
Kaunis tuo ylä kuvasi!
Voi hyvin.
Maria
Kiva kirjoitus. Mulla on samat fiilikset aina vuoden alussa, ei mitään lupaushöttöä mutta silti innokasta uuden vuoden odotusta
Olipa valoisa postaus! Oikein hyvää vuotta 2011!
Hei, kivaa olet päivittänyt ja blogin ulkoasu on NIIN NÄTTI !
Jokainen tsäänssi on mahdollisuus !
;)
Mulla kanssa takataskuissa paljon pettymyksiä ja kun niistä selviää, oppii aina ihan älyttömästi. Minäkin uskon, että kaikella on tarkoituksensa!!
Lupauksestasi, tai siis toiveestasi uuteen vuoteen ... Pienistä arjen jutuista nauttiminen on minulle itselleni vaikeaa, kun olen pohjimmiltani suorittajatyyppi ja perfektionisti - mutta olen heittäytynyt aivan tärviölle !
Ja rakastan olla vaan ja lojua !
Olla arkinen ja tehdä kotijuttuja työpäivän (tavallisen sellaisen) päätteeksi.
Vaikeaa se on, mutta tykkään ja opettelen.
Kiirusta pitää silti kun ajattelin hemmotella itseäni ja kehoani kokeilamalla erilaisia pilates,- jooga- ja ihan hikiliikuntamuotojakin :)
Oman itseni hemmottelua jos mikä :)
Äiti-ihmiselle tekee hurjan hyvää olla tavoittamattomissa tunnin pari muutaman kerran viikossa. Nautin!
Saattoit tulla sekavaa mutta ihanaa kun olet päivittänyt kaunista blogiasi!!!
nuttula, kiitos kauniista sanoistasi. Itsekin toivon että blogin pitäminen tulisi taas osaksi arkea, nyt kun aikaa ei muuten koneen ääressä kulu niin paljon.
Kati, sen uuden oven aukeamiseen koitan kovasti nyt uskoa. Eikä sen tarvitsekaan tapahtua nyt heti, mutta kunhan joskus tulevaisuudessa :)
selma, kiitos :)
Maria, voimaa tässä on kysyttykin mutta myös paljon saatu. Onneksi on näitä henkireikiä :)
Jenni, vähän sama fiilis kun lapsena syksyllä ennen koulun alkua: innokas ja odottavainen.
Teija, kiitos ja sitä samaa sinulle!
Niina, voi kiitos. Tulipa hyvä mieli sanoistasi :)
Tälle äiti-ihmiselle tekisi kyllä taivaallisen hyvää päästä muutaman kerran viikossa hoitamaan kehoaan. Tosin täällä maalla niitä vaihtoehtoja ei ole kovin paljoa, mutta onneksi aina pääsee ulos kävelemään - merituuli saa silloin tehdä taikojaan :)
Lähetä kommentti