26. helmikuuta 2008

Melkein kuin Nigella - Almost like Nigella


Ruoanlaitto-urani ei ikääni nähden ole kovin huimaava. Itse asiassa se on aivan surkea. Miten onkaan mahdollista, että kolmenkympin kauniimmalla puolella oleva perheenäiti on vasta muutama kuukausi sitten alkanut kokkaamaan perheelleen päivittäin?
Nigella Lawsonin kokkausohjelmat ja keittokirjat avasivat minulle aivan uuden oven ruoanlaiton ihmeelliseen maailman. Hämmästyttävää, miten suuri ero voikin olla vaikkapa suhteellisen tavallisen lihapullakastikkeen esittelyllä. Jos tapa A on se 'perinteinen' keittokirja-tyyli: sivukaupalla pelkkiä ohjeita, jokunen täytekuva siellä täällä (plaaah!) -- niin tämä visuaalisempi tapa kattaa kyllä kaikki aakkoset B-Ö'hön! Voin panna vaikka pääni pantiksi siitä, että jos olisin aikoinani, ruoanlaittoikään tullessani, saanut eteeni keittokirjoja "Nigellan tapaan" (puhun nyt Nigellasta, mutta yhtä hyvin voisin puhua jostain toisesta suositusta julkkiskokista), niin suhteeni ruoanlaittoon olisi taatusti aivan toisenlainen. Vaikka tiedänkin ettei ruoanlaitto prosessina siitä muutu, millaisessa muodossa reseptit esitellään, niin ruoanlaitto kokemuksena kyllä muuttuu huimastikin.

My cooking experience is not exactly huge. Actually it's anything but. It's amazing how a thirty-something mother, has got to this age, without regulary cooking a homemade meal to her family?
Nigella Lawson's cooking programs and books, have opened the world of cooking to me in a whole new way. I mean, it's really astonishing how big a difference there can be, for example, in a pretty common meatball-recipe. If the traditional cookbook way is the one, where there are recipes after recipes, with some little pictures here and there, then the 'modern', more visual way, beats the traditional one to nothing. I could bet my head, that if I had been given a cookbook like Nigella's when I started learning cooking, my whole view on cooking would be totally different. And even though I know that the process of cooking doesn't change no matter how the recipes are presented, the experience of cooking changes enourmously.



Tapa A:

Lihapullakastike spagetille
- kirjasta Parasta kotiruokaa, Aura Liimatainen

1-2 sipulia
1-2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä tai margariinia
2 rkl vehnäjauhoja
1 tlk tomaattimurskaa
1 liha- tai kanaliemitiiviste
1 maustemitta mustapippuria
1/2 tl basilikaa
ripaus timjamia
500g lihapullia
1-2 dl kermaviiliä

1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi ja kiehauta ne kuumassa rasvassa kattilassa. Lisää jauhot ja kääntele vielä hetken aikaa.
2. Lisää kattilaan tomaattimurska, liemitiiviste, mausteen, lihapullat ja kermaviili. Kuumenna kastike kiehuvaksi samalla sekoittaen ja anna sen kiehua hiljalleen 10-20 minuuttia.
3. Tarjoa kastike keitetyn spagetin tai makaronin sekä juustoraasten kanssa.

The traditional way -- there's a recipe; the ingredients and 'the do that, and then do this' -stuff


Tapa B.

Pastaa ja lihapullia
- kirjasta Syötävän hyvää, Nigella Lawson

"Tämän ruoan valmistus vie aikaa. En kuitenkaan pyytele sitä anteeksi, sillä kulhollinen pastaa ja lihapullia saa minut tuntemaan itseni oikeaksi italialaiseksi mammaksi suoraan Hollywood-elokuvasta. Enkä suinkaan tarkoita karrikoituja mustapukuisia keittiöhirmuja, vaan Sophia Lorenia kauhan varressa. Se passaisi minulle.
Näiden lihapullien juju on niiden pienuus. Teelusikkaa ei sentään tarvita avuksi, mutta ota jokaiseen pullaan noin teelusikallisen verran taikinaa. Mikäli perheessä on lapsia, aina parempi, sillä yleensä he pitävät pullien pyörittämisestä. Toisaalta helppo ja hiljakseen toistuva liike on rentouttavaa puuhaa itse kullekin.
..."
Nigella's way. From the book 'Nigella bites'.
The 'recipe' is actually a story by Nigella, filled with images from Italy and a sense of family-living with children helping. Not to mention the delicious pictures, a lot of them!


Ero on melkoinen. Älkääkö käsittäkö väärin. Parasta kotiruokaa on mainio perusruokakirja, sellainen mikä pitäisi löytyä joka keittiöstä. Se ja muutama isoäidiltäni peritty keittokirja muodostavat sellaisen yhtälön, että ei pitäisi olla sellaista perusohjetta, mitä niistä en löydä.
Mutta kun ruoanlaitto esitellään aivan erityisenä kokemuksena ja lisätään siihen sopivassa mitassa mielikuvia ja tunnetta - silloin puhutaan jo taiteesta. Kyllä minä mielelläni näkisin itseni, tai toivoisin armaani näkevän minut nuorena Sophia Lorenina hellemekossaan, hämmentämässä isoa kattilallista lihapullakastiketta...
Vaikkei tuo mielikuva nyt täysin keittiössämme toteutunutkaan, niin arvannette kumman ohjeen mukaan lihapullakastikkeen valmistin. Ja se oli kivaa. En vilkuillut kelloa aina kymmenen minuutin välein miettien kuinka paljon kullanarvoista aikaa tuhrautuu tässä pitkästyttävässä hommassa, joka ei suinkaan edes pääty ruoan valmistumiseen. E-hei, sen jälkeen pitää vielä siivota keittiö ja tiskata tiskit ja ja. Nyt sen sijaan innostuin kaivamaan kaappien kätköistä vuosia sitten lahjaksi saamani yleiskoneen, joka todellakaan ei ole päivänvaloa nähnyt sittemmin.

Don't get me wrong. I think that every kitchen should have at least one, good, traditional cookbook. The sort that you can find any common recipe in. But when cooking is presented with images, stories and feelings, the cooking is no longer j-u-s-t cooking. It's an experience, a way to express oneself, a form of art.
And it feels just like that, cooking with a book that presents the process of making dinner like making art. Or at least I feel like that. I no longer gaize at clock every ten minutes time and curse in my mind how much precious time is wasted here by the stove. I actually find myself trying new ways of doing things, experimenting and well, having fun!

Kaiken tämän jälkeen olisi ihana kertoa vielä lopuksi kuinka maukasta ja herkullista lihapullakastiketta sainkaan tänään aikaiseksi. Mutta en saanut. Jäi mauttomaksi. Ei tätä taitoa täysin kirjoista opi -- mutta jatkan harjoittelua, ja aivan uudella asenteella!

I wish I could finish my writing by telling you how delicious meals I have now created in my kitchen. I can't. But I have learned that cooking still is a skill, that one can't completely learn from books, no matter how great they are. You still need a lot of practice. Or at least I do. But I'm going to keep practising, and with a whole new attitude!

13 kommenttia:

ammis kirjoitti...

Voi Inka, sä oot ihana! Ihana alku päivälle, mäkin voin yrittää valmistaa perheeni aamiaisen luovasti ja kauniisti. Sophialta en kyllä lupaa näyttää, en edes armaani silmissä.

HP kirjoitti...

Kuulostaapa hyvältä tuo uusi keittokirjasi. Minulle ruoanlaitto on sellanen välttämätön paha, jonka sysään jollekin muulle tehtäväksi aina kun vain voin. Mutta jos oppisi ajattelemaan asiasta uudella tavalla,osaisinko asennoitua kuten kirjasta lainaamassasi pätkässä?? Mielenkiintoista. Tsemppiä sinulle kokkauksiin!

kata kirjoitti...

No kukapa ei innostuisi Nigellan kanssa kokkaamaan :-). Kaunis nainen ja hyväntuulista ruuanlaittoa. Erityisesti hänen suklaareseptinsä kiehtovat ja saavat veden kielelle.

Minä innostuin muutama vuosi sitten ruuanlaitosta juuri kauniiden keittokirjojen ansiosta. Kirjassa pitää olla paljon ihania kuvia ja tunnelmia, jotta jaksan selailla sivuja inspiraatiota etsiessä. Perheen ruokahetket ovat muuttuneet paljon maukkaammiksi keittokirjainnostukseni jälkeen :-). Toki hyllystä löytyvät myös muutama perinteinen ja tylsemmän näköinen teos, joista saa tarvittaessa hyvin informatiivista apua kokkouspulmiin.

Iloa keittiöhetkiisi!

Tuula kirjoitti...

Minulla on hyllyssä vino pino keittokirjoja, joissa on vain muutama hassu valokuva. Eivät kyllä yhtikäs innosta kokkaamaan :( Sääli. Paljon parempi tapa inspiroitua kauhan varteen ovat juuri ihanat ruokakuvat ja Nigellan tyyliset ihanat kokit. Jostain ihmeen syystä sitä lihapullataikinaakin on mukavampi veivata kauniista jutuista inspiroituneena :)

Liivia kirjoitti...

Minäkin olen yrittänyt leikkiä Nigellaa. Keittotaidon suhteen vähän sama vika. Osaan jos reseptistä katson, mutta kun en jaksa katsoa jne.

HP kirjoitti...

OI tätä kokkausta. Miksi tämä on niin vaikeaa? (Ainakin minulle.) Inkiväärin postauksesta inspiroituneena, tehtiin äsken pikkuleipiä. Juupa juu. Lapset lensivät keittiöstä pois jauhotettuaan kaikki hedelmät ja tungettuaan ne leipälaatikkoon, pikkuleivät lensivät karmean makuisina roskikseen ja palohälytin lensi katosta lattiaan, kun kiukkuisen huitasin huutavaa häläriä. Kuinka kukaan voi epäonnistua pikkuleipien teossa?
Ensi kerralla parempi tuuri?

violet kirjoitti...

Nigellaa en ole nähnyt koskaan tv:ssä. Kirjojaan olen nähnyt kaupoissa, muttei mulla ole vielä.

Tessa Kiros on tehnyt minusta ihania kirjoja. Tai oikeastaan kiitos kuuluu ihan yhtäläisesti valokuvaajalle, jonka loistavia kuvia niissä on. Luen niitä usein muuten vaan.

Mulla on yksi Sikke Sumarin kirja ja vaikka se ei visuaalisesti ole kummoinenkaan, niin tykkään Siken sanailusta ja suhtautumisesta syömiseen ja ruokaan.

Minä teen joka päivä ainakin kerran ruokaa. Aika usein kaksi kertaa.
Se on vain harvoin taakka, yleensä ilo. tykkään niin valtavasti hyvästä ruuasta ja syömisestä. Kaikista parasta on saada kokata muille. Maiskuttelevat ihmiset ovat hyvää silmänruokaa!

Anonyymi kirjoitti...

Minustakin kauniiden keittokirjojen lukeminen on ihanaa ja inspiroivaa. Suosiossani ovat Tessa Kiroksen kirjat, Jamie Italiassa ja Saku Tuomisen Aglio & Olio.

Odottelen kovasti Jamie Olivierin uusimman keittokirjan käännöstä. Nautin keittokirjani mieluiten äidinkielelläni, niin ei tarvitse pähkäillä aineosien erilaisten mittayksiköiden kanssa.
Olen kirjakaupoissa ihastellut useiden ruotsinkielisten keittokirjojen kuvia ja fiilistä toivoen, että niistä ilmestyisi suomenkieliset käännökset.

Sulla on kiva blogi!

- Sanna

inkivääri kirjoitti...

ammis, en mäkään kyllä taida Sophialta näyttää - edes Juhan silmissä ;)

HP, kannattaa koittaa, ja aina uudelleen koittaa. Mulla on ollut noita epäonnistuneita otoksia useampiakin, mutta kun alkaa saamaan niitä onnistumisiakin joukkoon, saa ihan uutta potkua koko touhuun! Älä lannistu :)

kata, en ole vielä rohkaistunut jälkiruoka-resepteihin saakka, mutta pannukakut a la Nigella ovat koko perheen suuressa suosiossa. Ne ovat muodostuneet oikein mun bravuurikseni, lättyjen paiston sitten taas jätän miehelle ;)

Tuula, eikö olekin mielikuvilla uskomaton valta ja vaikutus? Minäkin aloitin ensin kirjastossa selailemalla paria kaunista keittokirjaa, ja sitten ostin yhden kokeeksi omaan hyllyyn. Ja sitten taas pari muuta...

Liivia, jos en näe reseptiä, niin muutun ihan uusavuttomaksi. Makkarakeitto tosin alkaa sujumaan jo ilman reseptiä, se kun on miehen lempiruokaa niin sitä täytyy tehdä niin usein. Äitini, joka on laittanut ruokaa päivittäin yli neljäkymmentä vuotta on aivan hämmästyttävä reseptinero. Joten jos ei kirjat auta, soitan äitille ja kysyn neuvoa.

violet, Tessa Kiroksen kirjat ovat kyllä aivan oma lukunsa! Niitä on kiva selailla jo ihan muuten vaan, paitsi että sitten tulee kamala nälkä.
Täytyypä etsiä käsiini joku Sikke Sumarin kirja, miten en ollut häntä edes ajatellutkaan? Kiitos vinkistä :)
Ruoasta nauttivat ihmiset ovat kyllä ilo silmälle, ja isolle porukalle on aivan mahtavaa tehdä ruokaa. Kaikki hälinä ja meteli, aterimien kilinä vasten lautasia, nauru ja maiskutus, siitä tulee itselle aivan mahtava olo!

Sanna, kiitos :)
En ole vielä Jamien kirjoja itselle hankkinut, kun suhtautumiseni häneen on vähän kaksijakoista. Toisaalta tykkään siitä 'alkuaikojen' Jamiesta ihan hirmuisesti, mutta sittemmin on tullut sellainen olo, että onko kuuluisuus noussut päähän ja muuttanut koko ihmisen. En tiedä, onko sillä edes merkitystä mutta jotenkin olen vain arkaillut hänen kirjojensa ostamista. Pitää korjata se(kin) asia, eihän sitä tiedä josko sieltä löytyisi ihan uusi suosikki.

Hm, en kyllä tosiaan tarvitsisi enää yhtään uutta kirja-addiktiota. Mutta josko keittokirjojen haalimisen voisi selittää miehelle yhteisenä hyvää? ;)

violet kirjoitti...

Mulla on Sikke Sumarin Rakastan ruokaa, ja se on ainakin kiva.

Sara kirjoitti...

Ulkoasultaan täysin edellämainittujen vastakohta, ei kuvan kuvaa, ei värejä, on Anna-Leena Härkösen "Sopan syvin olemus". Hinnaltaankin hyvin vaatimaton kirjanen. Mutta tämä pieni kirjanen on resepteiltään melko oivallinen opus ja pidän sen konstailemattomasta asenteesta ruuanlaittoon. Olen sieltä muutaman helmen löytänyt. Ohjeiden välissä on muutakin ruoka-asiaa ja kirja on hauskakin, sen voi ottaa vaikka matkalukemiseksi. Aina en ole Anna-Leenan kanssa samaa mieltä asioista mutta hänen omenakakkureseptinsä on totta vieköön erinomainen, ellei maailman paras. Olin järkyttynyt monta päivää sen jälkeen kun sitä ensimmäisen kerran tein :-)) Lähinnä siksi että kakku oli niin hyvää ja että se onnistui hyvin.

rike kirjoitti...

oh, i love cooking. not the "everday-pasta-kitchen", but the special thinks.

and i love to read books like the ones of nigella, jamie and so on.

it IS art!

take care!
rike

sinnlighet kirjoitti...

Your blogg is NICE!!!

Agneta from Sweden