29. maaliskuuta 2008

farkkutyttö


Ostin viime viikolla itselleni farkut. Edellisistä onkin aikaa jo monta vuotta. Tähän saakka olen ollut enemmänkin hame/housut-tyyppiä, noin niin kuin erotukseksi farkku-tyypistä. Suurin syy on ollut se, että farkut ovat mielestäni epämukavat. Kankeat, paksut ja aina väärästä paikasta kiristävät. Paitsi että nämä farkut ovat kyllä kaikkea muuta: pehmoiset, istuvat ja ihanan leveälahkeiset (bootcut sen olla pitää, ehdottomasti).
Hämmästyttävää - huomaan jatkuvasti joutuvani korjaamaan varmaksi olettamiani asioita. Tätäkö se on se 'aikuistuminen' - kykyä ja uskallusta kyseenalaistaa itsensä ja rohkeutta myöntää erehtyneensä? Mitä seuraavaksi, ruisleipäkin alkaa maistumaan hyvältä?!

Tänään paistaa aurinko. Lämmintä ulkona on useampia asteita, kuulee oikein kuinka lumi sulaa kohisten. Terassilaudat näköjään kaipaavat öljyämistä. Pitääkin kirjoittaa muistilappu: osta öljyä.

9 kommenttia:

Inkivääri kirjoitti...

En tiedä aikuistumista vai vaan elämän mukanaan tuomaa varmuutta siitä, että ei koskaan kannata sanoa ei koskaan:D Meinaan sitä aikuistumista odottelen edelleen, ikää 50+;)

Hauskaa tämä muoti, vasta huomasin, että pillit ovat tulleet muotiin, yhtään en ennättänyt itse hankkia! Olen siis ollut välillä pois muodista, mutta nyt taas sen huipulla8]

Kate kirjoitti...

*kops* siis ruisleipähän maistuu hyvältä...
Mulle tuli muuten myös 'myöhäisherännäinen' farkku-/sammari-innostus, bootcutit tietty. Ihan lemppareita nykyään.

magi kirjoitti...

Samanlaisia ajatuksia pyörittelen minäkin pienessä päässäni. Minäkin kaipailen uusia nurkkia ja tiedätkö, keittiöremonttia tuntuu tekevän ihan kaikki muut paitsi minä...

aino kirjoitti...

viihtyisä blogi sinulla, pidän värimaailmastasi, jos niin voi sanoa!

Liivia kirjoitti...

MITÄ, etkö pidsä ruisleivästä?
Minä olen farkkutyyppi, ja mitä kuluneemmat sitä paremmat.

Luulen, että aikuistuminen on sitä, ettei ole enää niin turhantarkka monestakan asiasta. Katselee itseään kuin sormienvälistä.

Analyysi olisi valmis, käypä kurkkaamassa.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa kun ei jämähdä vanhoihin uskomuksiin ja tapoihin, sillä mitä ihanaa voi elämästä mennäkään ohi jos jääräpäisesti pitäytyy vanhassa. "Jos ei koskaan hyppää, ei voi lentää" puhutaan sitten farkuista tai mistä tahansa muusta elämän pienistä piiperryksistä. -Elisa-

Tupu kirjoitti...

Se, että pystyy antamaan periksi periaatteistansa on todellista aikuisuutta:-) Jos aina jääräpäisesti pitäytyy vanhassa, ei kehitystä tapahdu. Itse olen viimeisen 10 vuoden aikana joutunut muuttamaan käsityksiäni monilla elämän alueilla, eikä se ole ollut yhtään hassumpaa:-)

inkivääri kirjoitti...

Inkivääri: tuo elämän mukanaan tuoma varmuus kuulostaa paremmalle ilmaisulle, ja tarkemmalle. Vaikka kai tässä aikuisia jo ollaan, ainakin joskus hetkittäin ;)

Kate: sammarit onneksi löysin jo aikaisemmin, ovat hyvin kelvanneet arkikäyttöön :)
Kamalan moni väittää ruisleivän maistuvan hyvältä, outoa! ;)

magi: joskus tuntuu, että remontointi on kuin kevätflunssa. Se iskee tuttaviin ja ystäviin perä perään :)

aino: kiitos! :)

Liivia: suoraan sanottuna en. Myönnettäköön, että tuore ruisleipä voi maistua hyvälle vaikkapa juuston ja kurkun kanssa. Mutta jos leipä ei ole tuoretta, sehän on kuin pahvia. Tarttuu vielä kurkkuunkin ja kutittaa siellä, ikään kuin kaupan päälle. Terveellistä kai kuitenkin, joten säännöllisin väliajoin yritän sitkeästi tehdä tuttavuutta. Nyt kun pitäisi karistaa viimeiset raskauskilot, taitaa taas olla sen aika. Huoh.

Elisa: Hyvin kiteytetty, pitää muistaa tuo sanonta - monessakin asiassa.

Tupu: Niin, ja kun monasti ne periaatteetkin ovat ajalta ennen varsinaista elämänkokemusta, niin tarkistamisen tarvetta saattaa oikeasti ollakin. Ainakin minulla ;)

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.