16. huhtikuuta 2008


Toivoisin kovin omaavani vihreän peukalon. Edes semmoinen hieman vihertävän kukertava olisi jotain. Kukkapenkkimme ovat minulle näes täysi mysteeri. Näin kevään tullen toivoisin tietävänsä edes jotain sieltä esiin puskevista kukista. Muutakin kuin sen, että ovat kauniita.
Ystävä antoi muutaman pussillisen siemeniä, ovat kuulemma helppoja kasvatettavia. Jokohan parin viikon päästä niitä uskaltaisi kylvää?
Sellainen vanha, hieman villiintynyt piha kuultaa haaveissani. Kukkia siellä täällä, nurmikko pitkää ja tuoleja ripoteltu sinne tänne. Epäilen tosin syvästi, etteivät muut taloyhtiön asukkaat jaa tätä näkymystäni kauniista pihasta. Höö - odottakoon haavepihani siis tulevia vuosia.

11 kommenttia:

Kanerva kirjoitti...

Oma piha olisi kyllä ihanuutta. Juuri sellainen vähän villi. Perennoja, tuoleja, puita joiden varjoon istua.

Minä haaveilen edes ihanasta parvekkeesta! Mutta kasvaakohan mikään parvekkeella, johon aurinko ei enää puolenpäivän jälkeen paista.

Liivia kirjoitti...

Minä heittelen vain pussista siemeniä sinne tänne, kasvaa sitten mistä kasvaa:)

Odotan jo meidän krookuksia, vielä ei näy.

tiuku kirjoitti...

Piha olisi unelmainen olla.Ja hauskaa että meillä taitaa kaikilla olla hyvin samansuuntaisia unelmia sen suhteen millainen se ¨piha¨sitten olisi. Isäni on aika vihreä peukalo ja hänen mökki pihansa on todella täynnänsä mitä erilaisimpia kukkia, sellainen hyvin boheemi puutarha. Hänen mottonsa on kai että kokeillen onnistuu, ja jos tulee moka ei haittaa, siemenistä lisää tai taimena toinen kasvi tilalle. Toki hän on aika perehtynyt myös alan kirjallisuuteen, asia johon aion paneutua heti kun meillä todella on se talo ja valtaisa piha.
Sillä välin Liivia ehdottama menetelmä vaikuttaa erittäin suositeltavalta!

Ansku kirjoitti...

Eihän se ole niin vaikeaa, kyllä se peukku alkaa vihertämään kun sitä alkaa tekemään. Mummini, palkintopihojen pitäjä, sanoo aina että luonto se kasvattaa kasvit. Kauniita krookuksia sinulla! Täällä lopulta tänään suli uusimmat lumet lähes pois, krookukset vasta nupullaan. Kerrotaankos niissä pusseissa, mikä olisi kylvöajankohta? Tai siis mitä siemeniä sulla on? Lähinnä kai kiinni siitä, että jos on kovin kylmänarkoja kasveja, niin soisi etteivät olisi taimettuneet silloin kun on vielä yöhalloja. Niin, ja ole tyytyväinen, että teillä on kukkapenkkejä jotka puskevat kukkia. Täällä on saanut melkein kaikki ihan itse istutella, tylsää, ei mitään kivoja yllätyksiä.

inkivääri kirjoitti...

Kanerva: kasvaa kasvaa, mutta enpäs muista mitä kukkia itse pidin vastaanvanlaisella parvekkeella. Jotain yksivuotisia nopeasti kasvavia... Eikös olekin hurjasti apua tästä? ;)

Liivia: Niin minäkin aion tehdä. Antaa luonnon tehdä loput :)

tiuku: mulla on muistoissa yksi talo, jossa asuttiin perheen kanssa lapsena. Se oli sellainen vanhan puutalon piha, mikä oli päässyt villiintymään. Pihaa ympäröi vanha orapihlaja-aita (tai joku vastaava), joka myöskin oli päässyt villiintymään ja oli niin mahdottoman korkea että. Pihalla oli vanhoja omenapuita, joiden juuressa istuskeltiin pitkin päivää. Kukkia kasvoi siellä täällä, eikä meillä ollut ruohonleikkuukonetta, joten nurmikko pääsi aikas pitkäksi... Että se oli kaunis piha :)

Ansku: Unikkoja ja neilikoita, ja lukeehan noissa pusseissa että toukokuun alussa. Toivottavasti täällä on sitten jo tarpeeksi lämmintä :)

Anna kirjoitti...

Tervetuloa viihtymään meidän puolivilliin vanhaan pihaan!

Kanerva kirjoitti...

:) Oikeasti tietoa löytyisi. Ehkä oikeasti vaadittaisiin hieman enemmän halua ja aikaa perehtyä, jotta homma toimisi. Mutta onhan kesään vielä hetki! Siirrän ainakin nuo pelakuut keittiöstä parvekkeelle jossain vaiheessa, kun pakkasista ei ole enää pelkoa.

HP kirjoitti...

Kaunis kuva! Vihreää peukkua ei ole täälläkään ja luonteessakin liikaa laiskuutta. Silti unelmoin värikkäästä ja huolettomasta pihasta.

inkivääri kirjoitti...

anna: kiitos :)

Kanerva: Niinhän se taitaa olla, että tämäkin aihe vaatisi vain hieman aikaa ja paneutumista. Ja kauniita puutarhakirjoja on varmasti yllinkyllin. Ehkä pitäisikin suunnata ihan ensin kirjastoon, ja aloittaa pihasuunnittelu sieltä :)

HP: Kiitos :) Laiskuutta se mullakin pitkälle on. Ja epävarmuutta - olisi kiva että piha kukkisi koko kesän, mutta sitten jo pitäisi tietää kamalasti eri kasveista ja niiden hoidosta ja ja ja. Ehkä tyydyn tänä(kin) vuonna ostamaan orvokkeja ruukkuihin, ja huolehdin niistä vain koko kesän ;)

Kanerva kirjoitti...

Eikä sillä taida loppujen lopuksi olla kovin suurta väliä onko kukkaset kasvattanut itse siemenistä saakka vai ostanut taimina tarhasta. Värit ja tuoksut tuovat varmasti iloa yhtälailla. Toki kasvun seuraaminen on ainayhtä ihmeellistä.

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.