Juuri niin. Hernekeitto. Tölkkihernekeitto.
Olen monasti suunnitellut tekeväni itse hernekeittoa. Siis ihan oikeasti itse, liottaa herneitä ja muuta. Valitettavasti kokemukseni itse tehdystä hernekeitosta eivät ole hyviä. Päinvastoin. Herneet ovat niissä aina jotenkin kovia, keitosta puuttuu tölkkihernekeiton paksuus ja makukin on outo. Olen siis virallisesti tölkkihernekeiton pilaama. Syytän peruskoulua. Vaikka miten sitä voisi syyttää jotakin, jolle on oikeastaan vain kiitollinen. Ilman peruskoulua en olisi koskaan oppinut kuinka hyvää hernekeitto voi olla. (Anteeksi äiti, sinun hernekeittosi on tietysti poikkeus. Ja luultavasti oikeasti tölkistä lähtöisin.)
Meillä syödään hernekeittoa usein. Tälläkin viikolla sitä on syöty jo yhtenä päivänä. Ja veikkaan että syödään uudestaankin. Ja miksipäs ei, kun ne tölkitkin on niin kivan värisiä.
11 kommenttia:
Miksipä ei, onhan se hyvää. Tosin olen sitä mieltä että merkeissä on eroja. Paras on mielestäni (muistaakseni!) Saarioisten. Kai;-)
Hihi, meillä vähän sama juttu herne- pinaatti- ja sosekeitto ovat suurinta herkkua :D
Mä en koskaan muista mikä tölkkihernari on hyvää ja mikä ei. Kotitekoinen on ainakin helppoa, ja se paksuus syntyy siitä että laittaa selvästi vähemmän vettä. Saahan sitä lisättyä helposti jos tulee liian jämyä. Toki aikaahan se itse keittäminen vaatii, tuo purkkiversio soveltuu paremmin hätävaraksi.
Hienot istutukset!
Meillä taas hernekeitosta ei välitä kuin Armas Aviomies ja sekös häntä harmittaa.
Meidän esikoinen tykkää myös hernekeitosta.
Minä tykkään kyllä tehdä itsekin hernekeittoa. Salaisuus taitaa olla vaan siinä että sitä keitellään tosi pitkään, pienellä liekillä.. Ja sekaan ehdottomasti savustettua lihaa.
Jumankekka että osuin tänne pahaan saumaan, mulla on kamala nälkä, odottelen just miestä töistä kotiin niin päästäs syömään.
Juu purkkihernekeitto on ihan parasta. Valitettavasti sellasta oikeaa ihanaa suomalaista ei löydy täältä Ameriikasta, täällä sen on ihan sellasta kermaisen oloista, ei siis hernemöykkyjä ollenkaan. Itse puristan hernekeittoon aina valkosipulin kynnen ja turautan hiukan sinappia.
On kyllä muitakin juttuja joita täällä ikävöin, eli tietty salmiakkia, ruisleipää, näkkileipää, lenkkimakkaraa, kaalilaatikkoa, tossa kai oli ne tavallisimmat ja sitten tietty Tamperelaisena mustaamakkaraa ja puolukkahilloa.
Ihania orvokkeja! Ja noi purkit on tosi eksoottisen näkösiä! ;))
Meillä tykätään myös Herniäsopasta!Ja nimenomaan purkki-sellaisesta! Pepin puheiden mukaan päiväkodissa ei muuta syödäkään kuin herniäsoppaa ja maajakeittoa:)
Hernari on kyllä hyvää. Ruisleivän ja sinaapin kanssa. Nam nam.
Kiva idea pistää kukat noihin törppöihin, ovat niin kevään värisiä nuo purkitkin! :)
Kun muu perhe syö minun keittämääni hernekeittoa, korkataan tytölle purkki. Ei suostu tykkäämään itse tehdystä, vaikka mielestäni se on parasta jos mikä. Keitä piiiitkäään ja hartaasti pienellä lämmöllä ja suurella sydämellä. Hätävarana on AINA myös purkkikeittoa koko perheelle.
Kiitoksia kaikille, ja kiitokset erityisesti keittovinkeistä. Ehkä minä uskaltaudun kokeilemaan vielä joku päivä, noin niinkuin kevään kunniaksi :)
Lähetä kommentti