29. kesäkuuta 2008

valo

Samaan tahtiin kun kotipäiväni vähenevät, kasvaa tarve painaa mieleen ohikiitävät hetket.
Kiinnitinkö niihin tarpeeksi huomiota? Muistinko ihailla aamun lämmintä poskea, pieniä varpaita, tunteiden kirjoa? Kuulinko naurun ja itkun?


On tekstejä, ja on t e k s t e j ä . Viimeksi mainitun löytäessään, tuntee sittenkin olevansa osa ihmiskuntaa.

10 kommenttia:

Kesiah kirjoitti...

Tunnistan tuon tunteen, josta puhut. Minullakin on välillä valtava tarve kerätä talteen hetkiä, kokemuksia ja tuntemuksia. Haluan elää jokaisen tiedostaen sen merkityksen ja fiiliksen, mutta sitten tulee mieleeni ehdinkö ja osaanko nauttia niistä samalla. Uskoakseni ehdin ja osaan. Olemme miehen ja lapsen kanssa lähdössä kauemmas kuin koskaan aiemmin pidemmäksi aikaa kuin koskaan aiemmin. Haluaisin kuitenkin olla tänne jäävien rakkaiden kanssa edelleen elämässä yhteisiä hetkiä. Niitä nyt sitten yritän tallettaa mieleeni ja nauttia jokaisesta jäljellä olevasta parhaani mukaan.

Liivia kirjoitti...

Tietoisena siitä että minulla tulee olemaan vain yksi lapsi, olen ottanut, imenyt siitä kaiken talteen. Eikä pelkästään materiaalista dokumenttiaineistoa.

Haluan muistaa jokaisen hetken, raskaatkin. En halua menettää hänen lyhyestä lapsuudestaan mitään.

Tuosta kirjasta en ole kuullutkaan. Romaani?

inkivääri kirjoitti...

Kesiah, kuulostaa samaan aikaan sekä uskomattomalle seikkailulle että sydäntäsärkevän haikealle. Haikeaa, mutta jännittävää. Elämä on sitten ristiriitaista.

Liivia, lyhyt on juuri oikea sana. Hetki, ja niin paljon on tapahtunut, muuttunut vain muistoksi.
Kyseessä on Eva Dahlgrenin muistiinpanoja muutaman vuoden ajalta, elämästä, työnteosta, rakkaudesta. En tiedä millaisen vastaanoton kirja on saanut, mutta itselleni se on ollut äärimmäisen vapauttava lukukokemus.

Sanctuary kirjoitti...

Voi miten kaunis postaus, hieno muistutus. Eva Dahlgrenin kirja sai muistaakseni oikein hyvän vastaanoton, minuakin kiinnostaisi se lukea, olen aina ollut hänestä kovin vaikuttunut (vahvuus ja herkkyys samassa paketissa, sekä äänessä että persoonassa!)

Sanctuary kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
HP kirjoitti...

Iloa ja aikaa nauttia kaikesta,toivottelen päiviisi!

anu kirjoitti...

Iloisia kesäpäiviä sinulle!tuo kirja voisi olla minunkin makuuni kun pidän myös Eva Dahlgrenista laulajana ja persoonana!

Mirva kirjoitti...

Minä aloitin työt kahdeksan vuoden kotiäitiyden jälkeen juuri. Nooh. pieniä pätki olen aiemminkin ollut töissä. Nytkin vain syyskuun loppuun kestävä työ. jokatapauksessa huomaan kuinka paljon enemmän nautin hetkistä kotona kun siellä todella vähän ehdin olemaan. Kaikenlainen siivoilukin on hauskaa....mitä se ei ennen ollut:)

Hety kirjoitti...

Erittäin kaunis ja koskettava päivitys. Kiitos, että pysäytit minut tänä arkisena "kotiäiti-iltana".

david santos kirjoitti...

I love it!
Have a nice weekend