1. syyskuuta 2008

Autamme äitiä

Törmäsin joku aika takaperin kirjakaupassa hauskaan näköispainokseen Tammen Kultaiset Kirjat lastenkirjasta. Kun kansikuvassa vielä oli suloiset lapset (tyttö ja poika), kurkistin kirjan sisäsivuille. Mikä yllätys se olikaan, kun kuvat olivatkin tuttua tutumpia. Jo ensimmäinen kuva lennätti suoraan takaisin omaan lapsuuteen, ja hetkiin jotka olin tuon samaisen kirjan äärellä viettänyt.
Muistin heti millaisia mielikuvia kuvat minussa olivat herättäneet, mihin kuvassa olin ihastunut ja miltä kuvittelin kuvan kodissa tuoksuvan, tuntuvan, olevan.

Mitä tyttö kertoo äidilleen, kuinka äidillä onkin aikaa kuunnella. Valuvatko sukat helposti jalasta, mitä äidin essuntaskussa mahtaa olla.

Miltä tuuli tuntuu tytön hiuksissa, miten pyykkipojat kiinnitetään narulle. Onko nuken kylmä ilman mekkoaan ja mitä näkisin jos juoksisin kulman taakse etupihalle.

Mitä nalle miettii keinutuolissaan, mahtuvatko kaikki lelut laatikkoon. Koska takkaan sytytetään tuli, missä iltasatu luetaan.

Kuinka monia kirjoja sitä onkaan unohtanut?

10 kommenttia:

Outi kirjoitti...

Voi, nämä löytyvät meiltäkin!

Tuo "Jennin pikkuveli" (vai mikä se nimi nyt olikaan) on meidän(kin) perheeseen sopiva, kun on isosisko ja pikkuveli - sitä on paljon luettu..

Toinen suosikki on yhtä liikuttava "Pikkuäiti".

Ja listaa voisi jatkaa Matti Majavan uimakoululla...

Joola kirjoitti...

Oi ihanaa. Minäkin muistan tämän! Ja juuri noin, siis että tulee vahvat muistumat, kuinka kirja eli jo lapsena monella tasolla.
Hiljattain sain selata Pikkuäiti kirjan ja olen vakaasti sitä mieltä, että se on yksi vahvimmin maailmankuvaani vaikuttaneista teoksista.
Ihanaa, että postasit tämän.

Mammutti kirjoitti...

Tuo on ihana kirja. Ostin sen -80 luvun puolivälissä, vanhimpien lapsien syntyessä, lukeminen jatkui -90 luvulla keskimmäiselle ja tämän vuosikymmenen alussa omille nuorimmilleni. Kirja tallessa ja suht kunnossa ja pääsen sitä lukemaan lapsenlapsillekkin vielä tällä vuosikymmenellä.
TYkkäsin lukea kirjaa, kun oli ihanan "vanhanaikainen" ja hurmaavasti kuvitettu.

violet kirjoitti...

Minä muistan tämän ja muistan Pikkuäidinkin. Minuun nämä eivät ole oikein koskaan iskeneet koska en ole koskaan ollut "nukketyttö" enkä pahemmin leikkinyt tällaisia hoivaleikkejä ja kotia jne.
Kuulemme - ja muistan sen itsekin, kyllä.

Minua kiehtoivat paljon enemmän seikkailukirjat ja jännät sadut...

Johku kirjoitti...

Samainen kirja on tuonut ihania muistoja lapsuudesta. Me leikitään tyttären kanssa harva se kerta leikkiä; näin autetaan äitiä (vaikka tyttö onkin vasta reilun vuoden =) ).

Tuo pyykin asettelu -kuva on minun ehdoton suosikkini muistoissa.

Christina kirjoitti...

Meillä yksi suosikeista on tuo Pikkuäiti

satu kirjoitti...

Oih,tuo ihana ja Pikkuäiti olivat rakkaimmista rakkaimmat kirjani lapsuudessa...ne ainoat ja oikeat! Sniif... Täytyykin kokeilla onko peppi yhtään samoilla linjoilla näissä asioissa...:)
Mukavaa viikonalkua!

joska kirjoitti...

Voi sitä tunnetta kun lukee jotain kirjaa jolla on ollut Merkitys. Siitä kirjasta ei enää halua luopua kun on pitkästä aikaa löytänyt vanhan ystävän.

Amyrlin kirjoitti...

Meillä tyttö sai tuon ihanan kirjan kesällä synttärilahjaksi! Ja sitä on muuten luettu paljon.

Mukavaa, että saat taas viettää kiireettömämpiä päiviä lasten kanssa kotosalla, saa aikatauluttaa päivän juuri niinkuin itse parhaaksi näkee.

Merruli kirjoitti...

Tätä kirjaa en minä tunnekaan. Suloiselta näyttää.

Lapsuuteni ehdoton kirjasuosikki oli kirja jonka luin niin rikki, että muistikuvia enempää ei ole säilynyt. Kirjassa seikkaili krokotiili ja siinä oli kuvituksessa paljon turkoosia. Missään en ole kirjaan törmännyt, vaikka takuulla sen tunnistan jos eteen sattuu. Äitinikään ei valitettavasti muista kirjan nimeä.