Tänään on tehty. Koko ajan.
Juostu ruokakaupassa, postissa, asioilla ties missä uhmailevan lapsen kanssa. Vesisateessa tietty. Myöhästytty, herätetty nukkuva vauva kesken unien. Vaihdettu tuhat vaippaa ja tuhat märkää vaatetta. Oltu yltä päältä oksennuksessa. Tehty kotihommia vaikka missään ei siltä näytä. Istuttu lattialla leikkimässä sateenvarjoa. Keskusteltu siitä kuuluuko puolukkasurvoskin syödä vai saako sen heitellä pitkin pöytää. Syöty liikaa. Neulottu. Luettu. Töitä. Toivottavasti se ei ole mahatautia.
Huomenna olisi kiva aloitella tämän parissa. Kiitos isä kun olet sitä säilyttänyt tallessa kaikki nämä vuodet.
10 kommenttia:
kaunis tuo kaulahuivi ja kaikki mekot ihanania!!!
On sulla ollu menokas päivä!!!
Ja tuo nukkekoti vaikuttaa kivalta!
AAmuterveisin Anu jolla silmät vielä ihan ristissä kun nuorin ja oma herätti jo vähä ennen kuutta!
menipä hassusti tuo oma piti laittaa jatkoksi vielä selkä...
Tuli mieleen lapsuudenkodissa ollut tapetti 70-luvulla, tuosta alemmasta kuvasta :)
Meillä on kanssa samanmoista touhuamista aamusta iltaan ja joskus öisinkin. Otin pinkan muistilappuja joita voin liimailla jääkaapinoven täyteen. Pysyisi hieman edes kärryillä milloin tapahtuu mitäkin.
Onpas söpöjä juttuja!
Tuttua meininkiä, kun mennään, tehdään, touhutaan...
Alimman kuvan kanssa vastaava juttu löytyy meiltäkin. En vain ole malttanut sitä rempata, tapetit ovat kulahtaneet, mutta niin tutut ja rakkaat ja lapsi tykkää sen kanssa kovasti leikkiä.
Meillä keskusteltiin puolukasta eilen, lähinnä siitä miksi se porkkanaraasteessa menee suitsait mutta pelkästään tarjoiltuna nounou..Toivottavasti ei ole oksennustautia, meillä rinsessalla kestositkeä järkytysyskä joka ei tokene sitten millään.
Toivottavasti se ei tosiaan ole oksutautia - yön aikanahan se yleensä selviää.
Vai on teillä nukkekotiprojekti aluillaan? Meillä myös odottaa vanha Lundby varastossa, mutta säästän sitä vielä vähän. Saammehan nähdä, miten projekti etenee?
Ihana ykstyiskohta ylemmässä kuvassa: nuo ruusuiset henkarit!
Nukkisprojekti on tosi kiva. Minullakin oli sellainen meneillään reilun puoli vuotta, mutta pienet rakkaat riiviöni olivat tuhonneet sen yhtenä aamuyönä, kun olivat keksineet mennä leikkimään sillä. Ja tietty silloin kun äiti oli vielä yöunilla. Tuli kyllä tippa silmään kun katselin tyttöjen tekosia, kaik oli mennyt rikki. Ei edes nukkekodin suuret ovet olleet saranoilla vaan levällään lattialla.
Nyt talo odottelee parempia päiviä varastossa. Into lopahti tällä kertaa, joskus uudella puhdilla aloitan uudestaan.
Lähetä kommentti