Yksi syy blogihiljaisuuteeni on yllä olevassa kuvassa. Pieni ja suloistakin suloisempi salukinpentu Saana. Vaikka ei pentu tosin meille muuttanut, mutta perhepiiriin kuitenkin. Ja pitihän sitä sitten ihailla mummolassa monta päivää.
HP haastoi minut joku aika sitten, joten tässä tulee.
Viisi asiaa pakastimessani
- puolukoita ja mustikoita, osa jo viime vuodelta
- leipää. Tolkuttomasti leipää.
- jäätelöä, yleensä vaniljaa. Sitä syödään isoveljen kanssa kahvitellessa.
- jääpalamuotteja, joissa jopa jäitä. Vaikka ei niitä kukaan koskaan muista käyttää.
- keittovihanneksia ja -juureksia. En ilmeisesti osaa käydä kaupassa ostamatta näitä.
Viisi asiaa vaatekomerossani
- liikaa kenkiä. Ihania ja kauniita, mutta käytössä yleensä vain muutamat lempparit.
- liikaa liian pieniä vaatteita. En millään pysty myöntämään, että en niihin enää mahdu. Ehkä koskaan.
- liian vähän käyttökelposia housuja. Vrt. edellinen kohta.
- liian vähän tilaa. Asunnostamme puuttuvat täysin kaikki kiinteät kaapit, ja makuuhuoneessamme oleva kaappi on aivan liian pieni kahden aikuisen ihmisen vaatteille.
- epäjärjestys. Totaalinen kaaos. Vrt. edellinen kohta.
Viisi asiaa autossani
Omaa autoa minulla ei ole, mutta perheen käytössä oleva miehen auto varmaan ajaa tässä tarkoitettavan asian.
- kaksi lastenistuinta. Kamalan isoja, rumia ja hankalasti siirrettäviä. Takapenkille ei niiden lisäksi muuta mahdukaan.
- sekalainen kokoelma kierrätykseen meneviä pahveja/metalleja/laseja. Vaikka kuinka vannotan miestä viemään ne suoraan kierrätyslaatikoille, löydän ne yleensä auton takaosasta seuraavalla autoreissulla. Ja vien ne sitten itse.
- kolikoita parkkimittareita varten.
- kantoliina
- pipoja ja vaihtovaatteita (ulko-sellaisia) lapsille.
Viisi asiaa käsilaukussani
- lompakko
- erilaisia pussukoita täynnä kaikkea pientä tavaraa
- mp3-soitin
- kotiavaimet
- luettavaa
Äh, nyt iskee ahdistus kaikesta liiasta ja turhasta tavarasta. Taitaisi olla aika taas pienelle raivaukselle.
8 kommenttia:
Hahaa, kierrätystavara takakontissa kuulostaa tutulta. Teillä taitaa olla meidän auto (paitsi että meillä minä hoidan oman osuuteni kierrätyssaamattomuudesta, ja metallien kolinaa saattaa kaarteissa kuulua kuuk- siis viikkotolkulla)!
Kiva blogi sinulla ja kattava blogilista!
Voi, mikä suloinen koira!
Terapeuttista kuulla, että muillakin on vaatekomerossa kaaos. Totaalinen sellainen löytyy minunkin komerostani. Pitäisi varmaan ryhtyä järjestämään, kun tavarat alkaa putoilla lattialle ja vaatteet löytyvät kätevimmin pyykkinarulta, argh.
Okei, nyt mä en kestä! Mikä ihanuus!!! Mistä hän on? <3
Northern Exposure, kiitos :) Ja huojentavaa kuulla että muillakin voi olla samanlaisia "kierrätyskeskuksia" ;)
Merruli, niin on! Joo, kun vaatekaapin sekamelska yltyy riittävän kamalaksi, tulee käytettyä muutamia samoja vaatteita - niitä jotka joka pesun jälkeen jäävät siihen ensimmäisiksi. Siivousintoa - meille molemmille ;)
Minja, varsinainen ihanuus onkin. Ja juuri semmoinen epeli kun pienen pennun kuulukin olla. Saana on kotoisin Vantaalta El Hamrah-kennelistä :)
voi, mikä koiruli!
Kuuntelin juuri edellisen kirjoituksen reseptin. Sinulla on harvinaisen miellyttävä ääni! Nyt vaan Ylelle dokumenttifilmien "kertojaksi" pyrkimään!
Voi mikä koiramussukka! Ja tuttua vaatekaappijuttua, kunpa joku tulisi apuun! ;-)
Ihana koiruli teillä! Sen kanssa on varmasti puuhaa, ja hauskoja hetkiä.
Voi miten ihana pentu. Minä niin rakastan vinttikoiria!! Etenkin niiden huumoria ja luonnetta.
Lähetä kommentti