Niin kovin kuin tykkäänkin Sjarmerende Gjenbruk-kirjasta, on tämä kirja, Liz Bauwensin ja Alexandra Campbellin Thrifty Chic, ehdottomasti enemmän "minua". Ihan siinä määrin, että jo ensi selauksen perusteella tiesin sen kuuluvan ehdottomiin lempikirjoihini. Kirja onkin viettänyt viime viikot tiiviisti lähelläni - milloin sohvalla, milloin pöydänkulmalla ja yöpöydällä (tosin yöpöytäähän minulla ei varsinaisesti ole, mutta kuitenkin).
Värikästä, hieman rähjäistä ja kulunutta. Yhdisteltynä hieman huolimattomasti ja ehdottomasti välttäen täydellisyyteen pyrkimistä. Äitini sanoin, vähän ruttuisen näköistä. Tosin en taida olla ihan varma siitä, tarkoittiko äitini kommenttinsa positiiviseksi...
Kultainen sääntö, vähemmän on enemmän, näkyy kirjassa myös kantavana teemana. Tämän teeman sisäistäminen olisi allekirjoittaneellekin enemmän kuin tarpeellista joten jospa se tarttuisi minuun ahkeralla kirjan selaamisella ja lukemisella!
Kerroin joku aika sitten, kuinka ahkeran siivousvimman vallassa sain olohuoneemme verhovaijerin irti seinästä. Sen jälkeen olen vuorotellen tuskaillut jotenkin kylmältä ja ankealta näyttävän seinän kanssa tai yrittänyt epätoivoisesti keksiä simppeliä ja nättiä verhojen kiinnitystapaa helposti murenevaan kiviseinään. Mutta nyt on ongelma ratkaistu, kiitos kirjan ja erityisesti tuon ylläolevan kuvan!
12 kommenttia:
En olekaan ennen kommentoinut vaikka monesti käynyt, sinulla on oikein mieltälämmittävä blogi, ihania kuvia ja juuri ihanaa sekoitusta tyyleissä mikä itseäkin niin miellyttää.
On omallakin hankintalistalla samoinen kirja, heti kun taas kehtaa tilailla lisää kirjoja, juuri niin rentoa meininkiä mitä kaipaa kotiin jatkuvasti lisää.
Minäkin ensi kertaa kommentoimassa, vaikka lukenut olen inspiroivaa blogiasi jo jonkin aikaa.
Ruttuinen on oikein soma ja sopiva sana kuvaamaan tuota tyyliä! Maailma on täynnä elämää nähneitä, kauniita esineitä, jotka ansaitsevat olla esillä. Eli se siitä tavaramäärän vähentämisestä...
hienoja kuvia ja fiiliksiä...
mä niin haaveilen vähemmästä tavaramäärästä,mutta ei taida onnistua...tykkään liikaa kauniista asioista,jotta osaisin jättää ne kaupan hyllyille tai olla tekemättä itse...en oikein osaa heittää mitään pois.
Mihin sellaiset ihmiset laittavat kaikki esineet ja tavarat??Oletteko miettineet sitä?Minä olen.
Kokoajanhan me saamme tai ostamme jotain lisää.teemme ja hankimme tarpeellista.
Saksia,muttereita,teippejä,taskulamppuja,vara-avaimia,lelujen osia...entä kirjat?ja lasten askartelut?
Yleensä näiden vähän tavaraa esilläpitävien vintit ja varastotkin ovat tyhjiä...heittävätkö he kaiken pois?roskikseen?
Tuo kirja on kiva, tykkäsin myös kovasti ja arvasin että olisi sinun makuusi! Minä tykkään vähästä tavarasta :) Mutta en kyllä roskiin heitä tavaraa. Varastoin aika paljon esimerkiksi kellariin, ja välillä vaihdan eri astioita tai tekstiilejä. Ja silloin kun laitan tavaraa pois, niin kierrätän kaiken mahdollisen eteenpäin.
Tilasin tänään juuri nuo molemmat kirjat. Veikkaan, että se norske taas on enempi mua :)
Tuo kirja näyttää kyllä tutustumisen arvoiselta.
that looks great, guess I would like that book
Jälleen lupaavalta vaikuttava kirjavinkki. Pistänpä korvan taakse.
Aika kivan oloinen kirja.. Pitääkin vilkuilla, jos joskus osuu kohdalle..
Niin ja blogissani on sulle tunnustus. :)
Parolan asema, kiva kun jätit puumerkkisi! Ja kiitokset kauniista sanoistasi.
Anna, kiitoksia sinullekin puumerkin jättämisestä - vaikka nyt hieman jälkijunassa.
Ruttuinen on kyllä kovin kuvaava sana, anteeksiantava ja hellyyttävä :)
aurinko ja kuu, sama vika täällä. Vähempi tavaramäärä kiehtoo, mutta ensin pitäisi suorittaa joku pään uudelleen ohjelmointi - kaikkea kaunista ei tarvitsisi ympärilleen haalia.
Nuttula, arvasit kyllä juuri nappiin :)
Annu, näin minäkin veikkaisin mutta jään innolla odottamaan kommenttejasi kirjoista!
Kanerva ja Merruli, sitä se kyllä on :)
Kaylovesvintage, I think that you certainly would! :)
Kati, kiitos!
Lueskelin blogiasi pitkästä aikaa, vanhojakin juttuja. Kiitoksia ihanista kuvista ja arjen piristämisestä. Löytyipä sieltä joulukuulta 07 sellaistakin tuttua, joka ihan oikeasti ilahduttaa mua päivittäin käsilaukussani.
Tuo minun on ihan pakko saada.
Lähetä kommentti