4. huhtikuuta 2010

sorsat







Naantalin vanha kaupunki on yksi lempipaikkojani. Ja nimenomaan juuri tällaisena harmaana, sateisena ja hiljaisena. Muutamat elämäni onnellisimmista hetkistä olen viettänyt täällä. Mennyt naimisiin kuvan kirkossa ja viettänyt hääyöni etualalla näkyvässä keltaisessa talossa. Ihmetellyt tuolla nimenomaisella parvekkeella sitä, miten elämä voikin olla täynnä yllätyksiä. Kattojen takaa pilkottavassa vaaleanpunaisessa talossa asuin aivan toisessa elämänvaiheessa, ja olin sielläkin niin kovin onnellinen. Näitä kulmia ja nurkkia kaipasin ollessani poissa kotoa ja niiden suojissa tunsin aina olevani turvassa.
Tänne tulimme lapsina syömään jätskiä, katselemaan veneitä, kulkemaan kiikkerillä laitureilla ja syöttämään sorsia. Kuunneltiin kun äiti kertoi niistä kesistä kun lapsena asui Naantalissa. Näytti paikan missä talo silloin ennen oli ja rappuset jotka taloon veivät. Samat rappuset näytän omille lapsilleni ja kerron samat tarinat. Odotan kesää ja lokkien ääntä. Meren tuoksua ja sulavaa jäätelöä. Ja toivon ihan hiljaa mielessäni, että saisin nauttia niistä kesistä juuri näin, hiljaa ja rauhassa.

10 kommenttia:

Rimpsukaisa kirjoitti...

Kovin tunnelmallista.Olet onnekas kun elämäsi kohokohtia on osunut noin kauniisiin maisemiin.

Hilla kirjoitti...

Minunkin lapsuuteni onnellisia hetkiä liittyy Naantaliin ja vanhaan kaupunkiin, mutta itselleni mukavimmat muistot ovat talvimaisemista. Pakkanen, jäiset keinut ja luminen laituri tuovat mieleen mieluisia muistoja.

aurinko ja kuu kirjoitti...

Mmm...mukava, rauhallinen, melankolinenkin ja sumuinen tunnelma.

Marie Elisabeth's rum kirjoitti...

Kaunis tunnelma ja rauha kuvissasi.
Ihana on palata hyvien muistojen pariin. Useasti kaipaa lapsuuden ja nuoruuden kaupunkiin.Minäkin olen lähtöisin vanhasta ja kauniista kaupugista.
Hyvää Pääsiäisen jatkoa !

Anonyymi kirjoitti...

Olemme asuneet Naantalissa kahdeksan vuotta. Poikani sanoi, että häntä harmittaa olla naantalilainen. Ihmettelin, että miksi näin. Hän vastasi, että jos asuisi muualla, osaisi ihastella Naantalin kauneutta enemmän ja kaikki näyttäisi hienommalta kun sitä ei näe joka päivä :-)Mutta kauniilta näyttää silti, voin jopa tuntea sumun kosteuden ja haistaa sulamaan lähteneen meren tuoksun. -Mari-

Elsa kirjoitti...

Naantali on minunkin lapsuusajan paikka, Nunnalahdessa on uitu monet kerrat. Ja vieläkin tulee siellä kesäisin käytyä.

Teija kirjoitti...

Naantalissä käyskentelin viimeksi hiihtolomaviikolla. Oli kaunis paksussa lumivaipassa! Harvemmin tulee kyllä muulloin käytyä, kuin kesällä. Usein veneillään tai autollakin kotoa vain vartin matka. On se kyllä kaunis paikka!

Jutta kirjoitti...

Oih. En ole koskaan käynyt Naantalissa, mutta saat sen kuulostamaan ihastuttavalta.

minja kirjoitti...

Ihania tunnelmia Naantalista!

En ole koskaan käynyt talvella. Ainoastaan kesällä. Uskon että on jokaisena vuodenaikana hurmaava :)

The House of Lisa kirjoitti...

Beautiful photos!