Tämä(kin) kevät tuntuu kovin raskaalle. Murehdin ja stressaan, maalailen mielessäni kaiken maailman kauhukuvia. Tuntuu, ettei oikein mikään jaksa huvittaa tai innostaa. Samat fiilikset muistan viime keväältä. Nyt toivon vain tämän tuulen pian kääntyvän. Onneksi tänään paistaa jo aurinko.
Odotellessa yritän keskittyä niihin oleellisiin. Kuten nauraviin muksuihin.
7 kommenttia:
Voi että, kuulostaapa ikävältä. Yleensä asiat aina muuttuvat hyviksi, niin ärsyttävän kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Mutta tartu siihen toivoon kliseisyydestä huolimatta! :) Voimia, iloa ja auringonpaistetta!!
inari
voi inari, kiitos sinulle lämpimistä sanoistasi! Tulipa niistä hyvä mieli :)
Tiedän tunteen, edessä oleva tuntematon pelottaa ja pohdituttaa, joskus lamauttaa.
Onneksi tosiaan asioilla on tapana järjestyä, ja nauravat lapset auttaa hirmusti. En osaa enää edes ajatella, millaista olisi ankeina päivinä ilman lasta, auringonpaistetta.
Tutulta kuulostaa. Jostaini syystä syksyn pimeys masentaa huomattavasti paljon vähemmän kuin kevään valon lisääntyminen.
Toivon mukaan kesän ja lämpimän lähestyessä alkaa helpottaa sielläkin. Ja lasten tarjoama nauruterapia on kieltämättä melkoisen piristävää.
Aina jaksaa kummastuttaa tämä melkein väistämätön jokakeväinen alakulo.
Onpa sille kuulema oikein jokin tieteellinenkin selitys olemassa.
Tuttu tunne minullekin monelta keväältä; murehtimista ja pelkoja vaikka kukat alkaa kukkia ja lehdet vihertyä. Senhän pitäisi olla juuri toisinpäin!
Voimia ja positiivisia ajatuksia sinne. Eiköhän taas pian unohdu ainakin ne turhat murheet.
Onneksi muksujen nauru ja ilo piristää aina.
(Ihana kuvasarja tässä. Kiitos!)
Jotenkin herättävä tämä tekstin ja kuvien välinen ristiriita. Vaikka niinhän se tunnekin on, niinkuin tuossa yllä kuvattiin, ristiriitainen. Kevättä ja valoa, mutta silti huolestuttaa. Voimia kovasti, toivottavasti asiat selviävät ja saat huolettomamman olotilan! *halaus*
Kiitos, kiitos teille kaikille. Ette uskokaan kuinka paljon sananne lämmittivät mieltä. Kiitos.
Lähetä kommentti