18. kesäkuuta 2010

löysin


eilen kirpputorilta vanhan ja ison emalivadin. Sellaisen tosi ison, vaaleanpunaisin ruusukuvioin. Maksoin siitä pari euroa ja tulin niin onnelliseksi, että hykertelin koko illan töissä sitä vain ajatellessanikin. Lisäksi löysin kauniin pienen ruusutaulun, vanhoilla kullatuilla kehyksillä. Se maksoi vielä vähemmän. Oi onnea!


Lastenhuoneen sarjasta tuli hassusti vino. Ensin meinasin korjata sitä mutta sitten en viitsinytkään. Päätin, että tänään tykkään asioista ihan sellaisina kuin ne vastaan tulevat. En väännä enkä käännä, mieti että jos tuo olisi tuollalailla erilailla, niin sitten tykkäisin. Tykkään vain.

7 kommenttia:

Heluna kirjoitti...

Emalivati kuulostaa hienolta löydoltä. Ei niitä joka päivä kirppariltakaan nykyään tee kun pyytävät niin kovia hintoja..

Pieni vinous on vain persoonallista ja mielenkiintoisempaa. :)

Maria kirjoitti...

Vinous on katsojan pään asennossa -sanoi poikani kun yritimme asetella hänen tekemäänsä kynttelikköä tasapainoon kattoon:)Ruusuvadit ovat IHANIA!Ymmärrän ilosi oikein hyvin ..minäkin etsin niitä kirppikseltä:)

Parolan asema kirjoitti...

On se vaan niin hymyilyttävää kun osuu jotakin aivan unelmien tuotosta kohdalle kirpputorilta, loistavaa kun osui sinulla sellainen hetki kohdalle :) parasta.

Anonyymi kirjoitti...

Onnea löydöistä!

Ihanat kollaasit! Makuuhuone-kuvassakin oli kaikkea, mitä piti oikein tarkasti katsoa :)

Meillä sama peltiauto!

Inka kirjoitti...

Helinä, ei löydä joka päivä ei. Ja vaikka löytäisikin niin hinnat tosiaan tahtovat olla aikamoiset. Tässä oli reunassa jokunen lohkeama, mutta tykkään siitä niin vielä enemmän. Onpahan nähnyt elämää :)

Maria, ihanasti sanottu - ja miten totta! Lasten suusta, vai miten se nyt menikään!

Parolan asema, eikö vain olekin?! Vieläkin tulee hyvä mieli kun mietin löytöäni!

minja, kiitos :) Poika tykkää tuosta autosta kovin, toivon että se säilyy leikeissä ehjänä muistoksi asti. Mutta sen aika näyttää.

Susanna kirjoitti...

Kirppislöytö voi olla tosiaan aarre. Minä hankin viimeksi vanhoja Kotiliesiä, ajattelin niitä materiaaliksi ensi joulun ideoihin...
Ja heti kun minulla on sopiva inspiraatio menen penkomaan anoppilan autotallia, viimeksi ohimennen vilkaisin, että siellähän on ikivanhoja kakkuvuokia ja kahvipannuja hylättynä pahvilaatikkoon. :) Olen vain niin hullaantunut kasvivärjäykseen etten malta vapaa-ajalla muuta ajatella, kesälomaankin on pitkä aika...

Niina kirjoitti...

Emalivati ! Oooh, meille kans saunalle vaan niitä kiitos, eikä muovisia yökköämpäreitä joita nyt on ! :)
Voin uskoa että hykertelit.