15. elokuuta 2010

jalokivet





Tuntuu kuin en saisi tarpeekseni kesästä. Vedän keuhkot täyteen ja yritän varastoida sitä talteen. Läiskyttely ja jalokivien etsintä pikku poukamassa kuuluu ehdottomasti niihin varastoitaviin hetkiin.

3 kommenttia:

jori kirjoitti...

Elämä on jalokivien poimimista ja jalokivienpoimiminen elämää =) Tuohan on nimennomaan niitä hetkiä, joista ei tahtoisi millään päästää irti, haluaisi vain elää tätä hetkeä ja kaikki muu menettää merkityksensä. Ehkäpä se onkin lapsuuden aitoudessa, lasten silmien loisteessa ja heidän tavassaan ottaa elämän ihmeet vastaan - niissä se aikuisen aarreaitta, jonka tahtoisi myös säilöä sydämeen iäksi. Onnellisia kesähetkiä

Tuula kirjoitti...

Sama tunne täällä! Kirjoitinkin blogiini siitä, että syksystä kohkaaminen on ärsyttävää. Nythän on kesä vielä! Nautitaan siitä NYT :)

Mirva kirjoitti...

Minä odotan jo kovasti syksyä ja talveakin. Tunnun olevan vähemmistöä ajatuksiltani:) Olen aina inhonnut hikisiä päiviö...mieluummin palelen ja puen lämpimämmin. kaivoin jo säärystimet esiin.