18. lokakuuta 2007

Neulomuksista ja muustakin


Kiitos kauluri-kommenteista! Pistän siitä nyt paremman kuvan esille, jo ihan siksikin että tykkään itsekin siitä kovasti. Idean sain näistä Katen upeista kaulureista, ja ohjeen pohjana käytin itsekin tätä Perhosefektin sivuilla olevaa ohjetta, mutta hieman muunneltuna. Mietin pitäisikö itsellekin tehdä kauluri talven varalle samalla ohjeella, se voisi olla aika kätevä varsinkin pienen vauvan kanssa liinaillessa.
Lankana käytin Patons-merinolankaa ja puikkoina oli 4-sukkapuikot.


Lukemisen alla on nyt Kate Jacobs'n Pieni Lankakauppa, ja vaikka se onkin harmitonta ja nopeaa ajankulumislukemista, tulee auttamatta mieleen, että kirja tuntuu elokuvaa varten kirjoitetulta. Elokuvana se varmasti toimiikin paremmin. Näen sen jo silmissäni semmoisena kevyen romanttisena ja värikkäästi toteutettuna pätkänä, vähän samaan tyyliin kuin vaikkapa 'Sinulle on Postia' -leffa.



Mimmoisenkohan lankakaupan sitä itse saisi aikaiseksi? Ehkä semmoisen pikkuisen, missä olisi pieni kahvila samassa. Ja lankojen lisäksi myynnissä kirjoja, sisustusesineitä ja askartelutarvikkeita. Kaiken ympärillä leijailisi itse leivotun omenapiirakan tuoksu ja minä itse tietysti huokuisin hehkeänä ystävällisyyttä itse tehdyssä esiliinassani, minkä taskuista pilkottaisi sukkapuikot ja keskeneräinen neulomus.
En näköjään osaa haaveilla ilman vaaleanpunaisia laseja... Pöh!

8 kommenttia:

Haavetar kirjoitti...

Hauska haave. Kauppasi olisi varmasti viihtyisä! Ja puikkokippo on houkutteleva.

Aiempaan liittyen: Tessa Kirosin keittokirjat ovat todellakin kauniita ja kauneudessaan innostavia! Ostin ne viime syksynä, kun meillä oli meneillään iso remontti ja yläkerta poissa käytöstä. Asuimme keittiössä ja olohuoneessa. Keittiön alkuperäisestä järjestyksestä pidin kiinni kynsin hampain - olkoon vain muualla kaaos ja ahtaus, mutta siellä oli mahduttava kokkaamaan, nauttimaan kauniista ja syömään kuin ennen. (Tosin poikkeuksena siellä oli väliaikaisesti myös pieni kirjoituspöytä, mutta se ei haitannut - päinvastoin.) Kirjat olivat silloin varmasti yhtä tärkeä hankinta kuin muukin remppatarvike.

Aurinkoisia!

s a n s k u :) kirjoitti...

Ilman vaaleanpunaisia laseja elama olisi ihan liian kuivaa. Minusta on ihana unelmoida. Melkeen tykkaan siita enemman kuin unelmien toteuttamisesta (liian paljon tyota :)). Sun kaupassa voisi myos olla tosi comfy nojatuoleja joihin saisi tulla kutomaan ja rupattelemaan muiden kutojien kanssa. Moisit Fasun sinista ja kaikenlaisia ihania kaakaojuomia niiden omenapiirakoiden kanssa. Kesalla vaikkapa smoothies.
Mullakin on ollut eras liikeidea jo vuosikausia. Kiva unelmoida.

s a n s k u :) kirjoitti...

Niin ja viela... Sun liike olisi ihanassa vanhassa puutalossa jossa olisi kuisti koko talon ympari ja pikku kiikkuja joissa kutojia. Ihania kukkia joka puolella...... Omista marjapensaista hillopurkkeja myytavana.... No, lopetetaanpa nyt. Tama oli sinun unelma ja en saisi tuppuuttaa itseani siihen. Khm.

Katja kirjoitti...

Tytön pipo ja kauluri on tosi kivan näköiset. Täytyykin tutustua tuohon kaulurin ohjeeseen.
Ja jaksamista loppumetreille odotukseen, vaikkei lohdutakkaan, niin ei enää pitkä aika pienokaisen syntymään. Itsekkin odotan uutisia, koska ystäväni pääsee synnyttämään, aina yhtä jännittävää ja ihanaa! Voimia!

Liivia kirjoitti...

Vaarillani oli lankakauppa!
Mahtava puikkokokoelma.

Anonyymi kirjoitti...

Tulisin ehdottomasti hengailemaan puotiisi! Ehkä sun pitäisi ihan oikeasti ajatella jotakin sellaista, sulla olisi siihen silmää. ;-) Sitä odotellessa täytynee tyytyä tähän blogiin, joka on ihanan kotoinen paikka. Musta on mukavaa tutkia löytöjäsi ja ihailla luomuksiasi kaiken oman elämän kaaoksen keskellä (ihana kauluri muuten).

Toivottavasti sairaalakasille tulee pian käyttöä!

Annie kirjoitti...

I enjoyed your beautiful pictures. What a small world we have.

Inka kirjoitti...

Haavetar, kiva kuulla lisää kokemuksia noista Tessa Kirosin kirjoista. Ihanan herkullisia ne kyllä ovat ulkoasultaan :)

sansku, jatka vaan! :) Nojatuolit olisivat totta kai pakollisia, ja noita kaakaojuomia en tullut edes ajatelleeksi. Vanha puutalo olisi ihana, muu osa talosta kun olisi tietysti asumiskäytössä. Naapurissa asuisi muuten myös tosi herttainen mummeli, joka opettaisi neulekerhossa joka torstai-ilta ja muina viikko-iltoina haluaisi ehdottomasti toimia lapsenvahtina.

Amyrlin, kiitos! Siitähän se kärsimättömyys tietty tuleekin, kun aikaa ei loppujen lopuksi kuitenkaan ole paljoa jäljellä.

Liivia, vaarisi oli varmaan mielenkiintoinen mies!

Kiitos Kittis :)

Annie, thank you for your kind words!