6. marraskuuta 2007


Huh huh. Ei pitänyt hiljentyä ei, mutta hetkeksi niin kävi. Viime viikko meni sängyn pohjalla maatessa lähes 40-asteen kuumeessa. Synnytyksen jälkitauteja, nyt jo antibiooteilla hallintaan saatuina. Rankka kokemus.
Viikon tauko, ja jo tuntee olevansa kaiken ulkopuolella. Tutut, tapahtumat, blogit, netti -- kaikessa on kiinni otettavaa. Toisaalta pakollinen pysähtyminen teki hyvää. Seis kaikelle eteenpäin rynnimiselle, pakonomaiselle käytökselle ja huonoille tavoille. Tärkeät asiat kun ovat nenän edessä.


Jotain väriä marraskuun synkkään alkuun. Ihanilta ystäviltä on saapunut ihania lahjoja, niistä lisää ensi kerralla. Nyt nämä Kipikude'n hauskat pussukat -- jo on kaupan kassalla mukava kaivaa maksuvälinettä esiin näiden uumenista!
Lämpimät kiitokset vielä kaikille onnitteluista ja kauniista aatoksista! Meinasi ihan itku tulla kaikista kauniista sanoista, kiitos.

9 kommenttia:

Matroskin kirjoitti...

Kiitos ittellesi kun jaksat kertoilla kuulumisia! Kumma miten "blogikavereita" tulee melkein ikävä, kun on vähän aikaa hiljaista.

minja kirjoitti...

Mulla oli ihan oikeasti ikävä sinua! Hui kamala miten kova kuume ja koettelemus :( Varmasti todella rankkaa, varsinkin kun on taas muutenkin totuttelua vauvan kanssa. Miten pieni mies muuten jakselee?

Ihanat ovat kipikudeen pussukat. Kelpais mullekkin!

Parempaa vointia sinne :)

Kanerva kirjoitti...

Hyvä, että olet paranemaan päin. Minullakin oli ikävä juttujasi! Kiva, kun olet takaisin.

Onko liinailu ja kestovaippailu alkanut sujumaan hyvin?

Kittis kirjoitti...

Hui! Hurjan kuuloinen kuume. Hyvä, jos elämä alkaa voittaa ja vointi kohentua. Mitenkäs sen pienen pojun kanssa sujuu? Tuntuuko erilaiselta kuin esikoisen kanssa aikoinaan? Ja miten niitä poikia hoidetaan? ;-)

Inkivääri kirjoitti...

Voi, ihana tapahtuma täällä jäänyt satunnaiselta vierailijalta huomaamatta - muhkeat onnittelut sinne koko perheelle näin myöhästyneenä pahasti! Suloinen poika!

Ihan kivoja nuo pussukatkin ei silti:)

inkivääri kirjoitti...

Voi kiitos teille :) Tätä blogimaailmaa tulee ikävä hirvittävän nopeasti!
Elo pienen pojan kanssa on lähtenyt vauhtiin oikein mainiosti. Asiaa tosin helpottaa pienen miehen rauhallinen luonne: päivät täyttyy syömisestä ja nukkumisesta. Ja jos joskus pientä kitinää kuuluukin, sillä vain ilmoitetaan että nyt tarttis päästä syliin ja äkkiä. Ja Kittis, tiedätkö että tää on ihan yhtä kivaa kuin pienen tyttövauvankin kanssa. Mä jo innolla mietin mimmoisia värejä pienen pojan maailmaan saa mahtumaan ;)
Kantoliinailu on kyllä uskomaton arjen pelastus. Ne hetket, kun pieni haluaa olla sylissä ja isosiskolle iskee kova äidin tarve, niin liina on ihan ehdoton. Saatika ulkoilut, kauppareissut, kaikki. Pitää joku kerta esitellä noita meidän liinoja. Vaikka meillä vaunutkin kyllä on, niin liinat on se ehdoton ykköskulkupeli :)

Kate kirjoitti...

Onneksi olet jo parantunut. Minäkin jo kaipailin :)

Liinailu on kyllä ihana asia, siinä saa oikein imettyä sitä läheisyyttä paljon.

Kate kirjoitti...

Cute horse!

hillavilla kirjoitti...

Ihanan kuuloisat arkea teillä!

Muumimukiaddikti on täällä silmät pyöreänä tuon japanilaisen muumimukin kanssa. Mikä se oikein on? Ihanan näköinen.....

Voi kuinka ammis onkaan ihanat pöksyt kutonut....