24. helmikuuta 2008


Jäin pohdiskelemaan blogiani ja sen tarkoitusta (lähinnä minulle itselleni) erään saamani palautteen jälkeen. Olen aika herkkänahkainen ihminen, ja otan yleensä suhteellisen helposti nokkiini. Normaalisti kasvokkain en loukkaantumistani juurikaan näytä, hämmennyn tavallisesti niin perinpohjaisesti, että en edes ehdi tuomaan loukkaantumistani esiin kuin vasta sitten, kun tilanne on jo mennyt ohi. Netin välityksellä tapahtuvassa kanssakäymisessä tunteiden käsittelyyn on aivan eri tavalla aikaa, joten haluan hieman palata niihin ajatuksiin mitä kirjoitus minussa herätti.
Jäin siis miettimään sitä, millaisia erilaisia blogeja tai blogityyppejä löytyy, ja miten itse kuvailisin oman blogini tarkoitusta. Miksi minä koen blogini tärkeäksi ja tarpeelliseksi? Jos löytyy blogeja, jotka keskittyvät harrastamiseen, perhe-elämään, työelämään, parisuhteisiin tai vaikkapa päivän polttaviin kysymyksiin, onko minun itseni rajattava blogini käsittelemään vain tiettyjä aiheita, vai voinko toteuttaa päähänpistojani ja kirjoittaa juuri siitä, mistä silloisella hetkellä haluan?
Blogini on minulle eräässä mielessä päivänkirjan 'korvike'. Kirjoitan, tai bloggaan, siis ennen kaikkea itselleni. Muodossa, joka tuntuu kiinnostavalta ja ennen kaikkea, esteettisesti tyydyttävältä. Aivan yhtä paljon, kuin kirjaan ylös pieniä arjenhetkiä, haluan kirjata ylös tunnetilojani tai innoituksen lähteitä. Blogissani itselleni eivät ole tärkeimpiä kirjoitetut sanat vaan kuvat - ovatpa ne kuvat sitten lapsistani, kodistani tai 'jostain kivasta jutusta jonka näin jossain netissä'. Ne toimivat minulle myös eräänlaisena karttana menneestä syksystä, syntyneestä lapsesta ja kaikista niistä tunteista joita olen tänä aikana läpikäynyt.
Katsellessani nyt taaksepäin blogiani, huomaan itse siellä selvän muutoksen, tarpeen saada elämään lisää jotain, ja huomaan myös missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut. Oman elämäni, arkeni, tuntien, osaan myös selittää itselleni miksi näin on käynyt ja olen onnellinen siitä, että minulla on ollut näinkin loistava kanava tähän työhön. En siis juurikaan koe tarpeelliseksi pyydellä anteeksi sitä mitä blogini mahdollisesti ei ole, tai millä tavalla toiset sen kokevat.


Edellä sanomani ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö ajattelisi blogini vierailijoita, kanssabloggaajia. Päinvastoin. Tunne ja tieto siitä, että netin välityksellä voin jakaa ajatuksia/ideoita/kuvia/tunteita ja innoitusta, tuo mahdottoman paljon positiivista energiaa niin minulle itselleni, kuin sitä kautta myös joka päiväiseen elämääni. Hyvin pienellä paikkakunnalla asuvalla, kahden lapsen kanssa kotona-olevalla äidillä ei varsinaisesti samanhenkistä seuraa ole kyllästymiseen saakka. Ja niin rakas kuin puolisoni minulle onkin, eivät meidän mielenkiintomme kohteet niin samankaltaisia ole, että voisin päivät pääksytysten kertoilla jännittävistä virkkausmalleista tai uudesta, innostavasta artikkelista jossain sisustuslehdestä.
Tästä samaisesta syystä en hirvittävän paljon blogissani puhu perheestäni, lapsistamme tai arkemme yksityiskohdista. Sitä maailmaa jaan niin puolisoni, kuin vanhempieni ja sisarusteni kanssa päivittäin - ihan siinä määrin, että haluan täällä keskittyä muihin asioihin, ja minuun itseeni.


Saamani palaute on ollut kyllä uskomattoman ihanaa. Kiitos siitä. Niin monia ystävällisiä ihmisiä, jotka jaksavat kirjoittaa tervehdyksensä ja kommenttinsa. Sivun kävijälaskurin lukema on minulle itselleni ainainen hämmästyksen aihe. Ja eräänlainen vitamiiniruiske -- katso, et sinä ole yksin maailmassa ajatuksinesi ja hömpötyksinesi. Meitä on täällä iso joukko :)

Ai niin, meidän Jussi täytti tänään jo 4kk! Kyllä se aika lentää!
Ensi viikolla näen pitkästä aikaa kaksi sydänystävääni, ja se koko iltapäivä-ilta onkin pyhitetty naurulle, itkulle, kaikelle sille mitä käydään läpi kun kerrataan pitkän syksyn ja talven tapahtumia.
Aloitan myös muutaman viikon mittaisen kurssin Turussa, katsotaan mitä kaikkea se tulevaisuudessa vielä poikii :)

Sorry, only in finnish today. Mainly I just wanted to say thanks to all you beautiful people, who visit me here and are so kind to leave a comment. It means a lot to me, thank you.

21 kommenttia:

Lissu kirjoitti...

Minä ainakin olen pitänyt blogistasi kovasti juuri sellaisena kuin se on.
Sinä se löydät aina maailmalta kivoja kuvia tänne omaksi ja muiden iloksi.
Omat kuvasikin ovat hurmaavia. Olen laittanut blogisi blogilistan suosikikseni. Käyn aina kun päivität ja välillä muutenkin. Vaikka harvemmin tuleekin kommentoitua, kun on monta blogia seurattavana ja 2 rasavilliä lasta kotona. Tsempit sinulle ja jatka vaan samaan malliin!!!

Hasbu kirjoitti...

Jatka vaan samaan malliin. Jos joku ei tykkää, jättäköön blogin lukematta. Itsellesi tätä kuitenkin loppujen lopuksi kirjoitat.

Minusta blogisi on hauska, minä pidän vastaavaa ihan perinteisessä leikekirjamuodossa. Leikkelen kauniita kuvia talteen ja liimaan kirjaan. Leikkaamissani kuvassa on tärkeää tunnelma, joku yksityiskohta tai vai joku määrittelemätön, hieno juttu. Niistä ammennan ideoita oman kotini sisustukseen, lastenvaatteisiin tai sitten vain katselen niitä tyytyväisenä. :)

Hanna kirjoitti...

Jatka samalla lailla vain! Löydät aina niin IHANIA kuvia joita on piristävää tulla ihastelemaan. Jokainen pitää omanlaistaan blogia ja kertoo niitä asioita mitä itse haluaa!

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Liivia kirjoitti...

Ikävistä kommenteista ei pidä välittää!
Ja sinun blogisi saa ja sen pitää olla juuri sellainen kun sinä haluat, ja se on hyvä juuri sellaisena. Se, joka ei ole tyytyväinen, menkööt muualle!

Ja kuten sanoit, blogia pitää ensisijaisesti itseään varten. Kun laitoin blogin, oli se minulle henkireikä, ja oli täysi yllätys, että kommenttilaariin alkoi napsahdella viestejä. Sittenhän se oli vielä kivempaa.

Liivia kirjoitti...

Ja vielä; olen kauttasi löytänyt vaikka mitä. Sinulla on hyvä vainu!

violet kirjoitti...

Mulle oma blogini on alusta asti ollut tärkeä ensinnäkin suomen kielen takia. Että kirjoitan suomea, luen suomea, kommunikoin suomalaisten ihmisten kanssa.
HEnkireikä se minullekin on ollut.
Kun aloitin Piilomajan elokuussa 2005 sen ensimmäinen lause oli "Arjessani on iso aukko." Pojat olivat koulussa ja mulla oli enemmän aikaa.

Saan myös silloin tällöin ikäviä sähköposteja. Saan kuitenkin niin paljon mukavaa palautetta, että se peittoaa kirkkaasti muutamat 'haukkumakirjeet'.

Oli miten oli, jatkan blogiani juuri sillä tyylillä jonka olen valinnut ja joka on minulle ominainen. Jatka sinäkin. Me luemme ja me tykkäämme.

tiina kirjoitti...

Inkivääri, sinun blogisi on yksi minulle tärkeimmistä, joita seuraan tiiviisti!!! Innolla odotan mitä ihanuuksia olet taas löytänyt ja kuvat ovat todella inspiroivia. Toivon että saat tästäkin vaan uutta potkua, kaikkia ei voi miellyttää, mutta minusta blogin tarkoitus ei olekaan miellyttää muita. Ei ainakaan ensisijainen.

Kate kirjoitti...

Minun päiväni ainakin kirkastuu kun huomaan Blogilistalla uuden päivityksesi. Varsinkin nykyään kun aika on todella kortilla niin tykkään siitä että tiedän jo valmiiksi tulevani hyvälle tuulelle kun katselen kauniita kuvia blogistasi.

Kate kirjoitti...

Minun päiväni ainakin kirkastuu kun huomaan Blogilistalla uuden päivityksesi. Varsinkin nykyään kun aika on todella kortilla niin tykkään siitä että tiedän jo valmiiksi tulevani hyvälle tuulelle kun katselen kauniita kuvia blogistasi.

Helmi Junika kirjoitti...

Minunkin mielestäni sinun blogisi juuri tämmöisenä on paras mahdollinen. Siis se tarjoaa ajatuksia, ideoita, inspiraatiota ja kauniita näkymiä. Minusta on mukavaa, jos blogissa on särmää ja jos se tarjoaa vaihtelevasti erilaisia juttuja. Mielestäni ripaus inkivääriä on tarjonnut juuri sitä.

On vähän hassua, jos joku kritisoi blogia? Sen tarjontaa? Sen muuttumista toisenlaiseksi, kuin mitä se oli joskus?

Itselläni seurattavien blogien listalta ajoittain tipahtelee blogeja pois (syystä, etten enää jaksa seurata jotakin blogia) mutta ei tulisi kyllä mieleenkään lähteä antamaan siitä palautetta!

Ymmärtäisin ehkä edellämainitun toimintatavan, jos kyse olisi jonkin tiettyyn aihepiiriin liittyvästä blogista, otetaan vaikka esimerkiksi vessanpytynkansien koristeluun hurahtaneiden harrastelijapiiri, ja harrastelijoiden blogien olisi tarkoitus välittää omia aikaansaannoksia ja innostaa muita tähän harrastukseen... ja sitten yhtäkkiä joku blogi muuttuisikin kuvaamaan sen kirjoittajan työmatkoja... silloin ymmärrettävästi blogin seuraaminen saattaisi turhauttaa harrastelijoita, mutta että sittenkään antamaan palautetta HENKILÖKOHTAISESTA blogista...? Öh?

Pikkujutut kirjoitti...

Kaikki ovat jo sen edellä sanoneet. Jatka valitsemallasi tyylillä-sehän on sitä sinua!

Blogimaailma on täynnä erilaisia blogeja, jokainen etsiköön itselleen ne omimmat.

Tsemppiä!

jaana*maaria kirjoitti...

Aivan, kaikki tuli jo edellä sanottua. Jatka ehdottomasti OMAAN tyyliisi, OMISTA jutuistasi, ja ITSELLESI. Tykkään blogistasi kovasti! t. Wienistä

HP kirjoitti...

Halaus Inkalle! Sinun blogisi ja kuvasi ovat minulle tärkeitä, virkistävä tuulahdus tämän (tällä hetkellä)todella uuvuttavan arkeni keskellä. Vaikka kirjoitat blogia itsellesi, annat samalla paljon meille muille. Kiitos siitä!

Anonyymi kirjoitti...

Tässä kävi nyt sillälailla hassusti että tulin ilmeisesti väärinymmärretyksi. Halusin vain sanoa että sinunkin kuten niin monien muidenkin blogeissa mielestäni kaikkein kiinnostavimpia juttuja ovat juuri ne "omat" jutut, miettet arkisista asioista, mitä teette, miten tunnette erilaisisssa tilanteissa. Nyt kaikki ilmeisesti luulivat että olen jotenkin "haukkunut blogiasi", tai ehkä itsekin luulit niin. Se ei kyllä tosiaankaan ollut tarkoitukseni. Mutta jos loukkasin sinua, olen todella pahoillani, sillä kuten jo aiemmin sanoin, olen aina pitänyt eniten sinun blogissasi niistä jutuista ja kuvista jotka ovat omiasi.
Ja kuten tuo ed. kirjoituksesi osoittaa olet varsin taitava kirjoittaja ja osaat perustella ajatuksiasi ja miettetitäsi hienolla tavalla.
Älkää nyt hyvät ihmiset käsittäkö väärin jos vielä sanon että kuka tahansa joka kirjoittaa blogiaan julkisesti voi saada ihan millaista palautetta vain, sekä miellyttävää että vähemmän miellyttävää. Vai tarkoitatteko että erilaisia mielipiteitä ei ole lupa julkituoda.
T.Aino

Anonyymi kirjoitti...

Älä vain muuta blogistasi mitään. Löysin sinut Kirjakahvilan kautta ja olen lisännyt sinut suosikkeihini. Tekstisi on sujuvaa ja kuvat kauniita.
Tsemppiä jatkoon! t. Sari

kata kirjoitti...

Minäkin monien muiden tapaan nautin blogistasi. Liivian mainitsemaa vainuasi minäkin ihailen!

inkivääri kirjoitti...

Kiitos kaunis teille kauniista sanoistanne :)

minja kirjoitti...

Yhdyn muiden sanoihin: Jatka samaan malliin!

Täältä olen minäkin löytänyt tieni monenmoneen ihanaan paikkaan! On kivaa löytää blogien kautta vinkkejä kun itse on niin surkea etsimään.

aurinkoista viikkoa <3

maijja kirjoitti...

Inka sinun blogisi on juuri omanlaisensa; hurmaava ja kaunis niinkuin meidän kaikkien! Täältä todellakin löytää ihania ajatuksia, vinkkejä ja linkkejä. Minua myös kyllästyttää ajatus blogien lokeroimisesta olemaan nimenomaan käsityö-, ruoka-, valokuvaus- tms -aiheisia. Heitteillä kysyttiin vasta (ihan mukavassa hengessä :] ), että mistä blogini kertoo... se kertoo MINUN BLOGISTANI ja minun elämästäni.

Itse olen kovin ihastunut tähän blogimaailman kannustavaan, yhteishenkeä korostavaan ja myös keskustelevaan ilmapiiriin, jossa keskustelua pyritään herättämään hyvässä hengessä toista arvostaen, ei tarkoituksellisesti erimielisyyttä ja mielipahaa hakien. Epäkohtien etsiminen menee mielestäni enemmän riitelyn, kuin keskustelun piikkiin?

Joka tapauksessa - pidetään liput korkealla ja jatketaan jokainen sopuisasti omilla linjoillamme :)

Sooloilija kirjoitti...

Sama juttu täällä: blogin pitäminen on avannut ihan uuden maailman itselleni. Sellaisen, jota ei ennen ollut olemassakaan.
Aivan uskomattomia asioita tulee mieleen blogia kirjoittaessa, ja vaikka olisi ensin aikonut kirjoittaa jostain tietystä asiasta (omalla kohdallani lähinnä elokuvaan liittyvästä) niin se juttu muuttuu siinä kirjoittaessa.
Sallitaan itsemme rönsyillä ja kirjoittaa mistä vaan, ja laitellaan ihania kuvia. Niitähän on maailma täynnä, ja itse voi ottaa lisää! Lämpimiä terveisiä!

Joola kirjoitti...

Minäkin kiitän! Hyvät pyssyt, kritiikkiä onnelassamme. Seuraan mielelläni, mitä milloinkin blogaat. Ihanat kuvat inspiroivat. Japanilaiset kirjat saavat minut huokailemaan niin syvään! Minulla ei ihan oikeasti ole taitoa, eikä ehkä rahaakaan, tilata niitä maailmalta itselleni. Siksi iloitsenkin kovasti, että jaat kuvia! Nuo skandinaaviajututkin, voi taivas kuinka hienoja.
Jatka ihmeessä juuri näin.
Ja meilläkin vauva täyttää juuri 4kk:).