Tiedättekö, niitä päiviä kun jo aamulla toivoo että pääsisi takaisin sänkyyn, peiton alle sykkyrään, olemaan yksin? Niitä päiviä, jolloin ei pitäisi puhua mitään, ei nähdä ketään, ei tehdä mitään. Pitää silmät tiukasti kiinni ja toivoa, että seuraavan kerran kun aukaisee silmänsä, sisintä ei muserra nyrkin kokoinen kivi ja henki kulkee taas normaalisti.
Paitsi että niinä päivinä talo taatusti kuhisee elämää, ihmisiä kulkee sisään ja ulos ja kahvinkeitin porisee aamusta iltaan. Sitä koittaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, pitää langat käsissään ja puhua tyhjänpäiväisiä. Muistaa nauraa oikeissa kohdissa. Miettiä elämää suurempia kysymyksiä kuten vaaleanpunaista vai vaaleansinistä? Persikkaa vai aprikoosia?
Olen kamala huono riitelemään.
19 kommenttia:
Voi, kuulostaa tutulta... *halaus*
Niin kuulostaakin, samoissa fiiliksissä olin itse eilen illalla. Halaus siis täältäkin!
Tuollaistahan se juuri joinain päivinä on. Täältäkin tulee rutistus.
*voimahali*
*voimahali*
En oikein tiedä mitä tässä kirjoittelisi, jotain kivaa ja piristävää. On niin ärsyttävää kun aina sanotaan että: kaikki järjestyy ja kaikki on hyvin. Ehkä se on niin vaikkei siltä juuri sillä hetkellä tunnu.
Ihanaa naisten päivää, ihanille naisille!
Voi toivottavasti tänään on jo valoisampi päivä - riitely ON ikävää, mutta ei kaada maata vaan kyllä se oikeasti voi myös puhdistaa. Sovuntekemisen taito on ehkä vielä tärkeämpää ja se voi maistua todella suloiselle:) Hyvää naistenpäivää sinulle kaikesta huolimatta ja mukavaa viikonloppua! Onkohan tuossa nyt ripple blanket langat?
Hyvää naistenpäivää täältäkin ja toivottavasti jo parempia tunnelmia!
Riidat ovat kyllä sydäntä raastavia, mutta onneksi sovinto saa taas maailman radalleen :)
Silloin harvoin kun meillä riidellään, sattuu taatusti tulemaan yllätysvieras, joita ei muuten käy kun ehkä max kerran puolessa vuodessa. On se kumma. Ja tunnelma talossa on sitten niin jäätävä että, vaikka riitely vieraiden ajaksi stopataankin. Harvinaoisille vieraille jää taatusti kammottava mielikuva meidän parisuhteesta.
Niitä päiviä vaan välillä on.
Ehkä niiden merkityksen voi nähdä siinä, että sitten ne kivat päivät tuntuu entistä kivemmilta?
*voimahalitus*
Itselläni oli perjantaina aivan samanlainen alavireinen päivä! Kyllä ne "harmaat" päivätkin kuluvat...Ja sitten "sateen" jälkeen tulee taas aurinko!
Sädehtivää naistenpäivää!
Thank you so much for the lovely comment you left on my blog. I can't read your blog (unsurprisingly!) but I have enjoyed looking at the pictures!
Mandy :)
Dear inka!!!
I have something for you on my blog:))) Have a great sunday and take care!!!...*Marie*
Voi, niin tuttu tuo tunne. Voimahalin minäkin lähetän.
Ihania keriä kuvassa, lääh.
Oi tiedämme ne päivät. Miten hyvin tiedämmekään.
Mutta tiedätkös. Minä sain imuroitua juuri tätä läävää. Ja sitten palkkioksi ajattelin, että käynpä katsomassa Inkiväärin sivuja. Nappaamassa värienergiaa, ajattelin.
Ja sainkin. Sain myös mukavan tekstin. Siis myötätuntoa.
Voi tiedän nuo päivät. Ne ovat kamalia. Itse en vieläkään tiedä kuinka suhtautua niihin, kärsiä hammasta purren ja toivoa parempaa vai muuttaa jotain (mitä?) jotenkin.
Toivottavasti henki kulkee jo paremmin ja alavireisyys on poistunut. Halaus sinulle ystävä rakas!
Isoja haleja sinulle!Tiedän niin tuon, meillä ei olla isommin riidelty paitsi viime aikoina ja voi että on ollut mielipahaa ja silti pakko yrittää lapsille pirteää olla!!!mutta ehkä parempi välillä tuuletella ajatuksia ettei tule liian suurta kuormaa...Voimia!
Kiitos kaikille myötätunnosta!
belleandboo, thanks for visiting :)
Marie, thank you so much for your kind words!
Lähetä kommentti