Tuoli on jo lapsuudenkodista tuttu; pieni, kulunut ja kotoisa. Sen paikka oli hallissa, jossa se uskollisesti vuosikausia saatteli lähtijät ja vastaanotti tulijat. Tuolin vieressä oli valkoinen, siro puhelinpöytä ja sillä oliivinvihreä lankapuhelin. Olen istunut tuossa tuolissa tuntikausia, puhuen puhelimessa, kertoen salaisuuksia, nauranut ja itkenyt. Muistan vieläkin silloisen puhelinnumeromme, ja sen äänen kun puhelin hallissa soi.
Tuolin vieressä on lankakori, pullollaan keskeneräisiä töitä. Pinossa tuolin edessä on lompakkoni, kurssi-muistivihkoni sekä muutama sisustuskirja. Kirjoista joku matkaa aina mukanani käsilaukussa, joka roikkuu tuolin selkänojalla. Rakastan laukkuja, ja erityisen ihastunut olen Marimekon olkalaukkuihin niiden yksinkertaisuuden ja toimivuuden takia. Kuvassa oleva laukku on ensimmäinen, ja rakkain, monista samanlaisista.
Tuolin päällä on lisää kirjoja, en yksinkertaisesti osaa olla ilman niitä. Koko persoonallisuuteni, minuuteni, on muokkaantunut lukiessani kirjoja laidasta laitaan. Amy Butlerin Found Style on yksi ehdottomista lempikirjoistani, ja muistan edelleen elävästi sen hetken kun poimin sen Turun Akateemisessa kirjakaupassa käsiini. Se on ainut kirja, jolla ei kirjahyllyssä ole edes paikkaa. Sen paikka on esillä, näkyvillä.
Kirjojen takana lasipurkissa on osa puikkojani ja virkkuukoukkujani. Tuolin selkänojalla Greengaten astiapyyhe, ihan vain siksi kun se on niin nätti..
Työkaluni, siveltimet ja tapettirullat. Olen koulutukseltani erikoismaalari, vaikka en ammattiani ihan siinä perinteisessä muodossa olekaan vuosiin harjoittanut.
Tuolin taustalla on ihan esteettisistä syistä päiväpeittomme -- mäntyinen porraskaide kun ei juuri kovin valokuvauksellinen ole.
Paljon muutakin kuvaan olisi pitänyt saada -- vaikka tärkeimmät siinä ovat jo ihan sillä, että siinä on vino pino kirjoja.
Muistakaa vielä huomisaamuna tapahtuva juhla-arvonta :) Vielä ehtii osallistua!
This posting is about a self-portrait.
The idea is to describe who you are, with a simple chair (or another piece of furniture. Violet, in her original posting used a small table) and some essential objects.
This is who I am.
9 kommenttia:
Jännittävä kokonaisuus.Pidän tyylistä.
Tuolistasi välittyy paljon samoja juttuja joista kirjoitat blogissasi.
Etenkin kirjat osuivat silmään, ajattelinkin että ne ehdottomasti olisivat osa sinun tuoliasi.
Maalisudit yllättivät, sinulla on jännnittävä ammatti! Miten ihmeessä päädyit erikoismaalariksi? Kiehtovaa, kerta kaikkiaan.
Oi ihanaa, kiitos, että sait tämän näin pikaisesti tehdyksi! Olipa jännää nähdä sinut näin. Tuolissasi oli paljon sellaista, jota piti itsestään selvänä ja jotain sellaistakin, joka yllätti (niin, ne pensselit). Kokonaisuus on kyllä ihanan värikäs ja runsas. Kuten nämä sivusikin ja sinä siis ilmeisesti myöskin.
HI!!! I love this photo!!! The old books, the lovely shabby chair, the brushes wallpapers and and and.... You are such a creative and down to earth person!!! So lovely !!That´s way i love to read and look at your blog!!!What a great idea to show other who you are!!!! Wish you a wonderful week!!! ....*Marie*
Mielenkiintoinen ja samalla harmoninen kokonaisuus. Kuvastaa varmasti sinua hyvin =).
Mitkä ovat nuo kengät tuolin alla? Ovatko ne tarkoituksella mukana? Muistuttamassa kuljetuista poluista ja edessä odottavista seikkailuista?
Ihania kuvia, aivan näköisiäsi!
Eivätkö kengät olekin El Naturalistat (kovin tutun näköiset, lempikenkäni nääs)?
Terkkuja tuoreelta äitiyslomalaiselta!
Ihana minuus-asetelma! Tunnistan sinut kyllä, mutta tämä kaikki syventää vielä persoonaasi.
Kun katsoo asetelmaa, niin tulee heti sellainen olo, että tuon ihmisen kanssa olisi kivaa!
Mielenkiintoinen kokonaisuus. Paljon hienoja,erilaisia yksityiskohtia.
(Meiltä muuten löytyy samanlainen pyöreä kori, taitaapa vielä olla samassa käytössäkin.ü)
Hieno kuva, viehettävä!
Lähetä kommentti