Minulla on ollut onnea matkassa muutamalla viimeisimmällä kirppiskäynnilläni. Ostoskoriin on napattu joitain vanhoja pitsejä, hauska raidallinen neuletakki, turkoosinsininen vanha emalinen höyrytyskattila (ja aivan loistavassa kunnossa!) sekä muutamia vanhoja neulelehtiä.
Viimeksi mainituista haluan ehdottomasti esitellä suosikkini, Marks babyjournalin 60-luvun lopulta. Itse lehdestä en löytänyt vuosilukua, mutta suomenkielisessä ohjevihkosessa on vuosiluku -67 - luultavasti tietysti molemmat ovat peräisin samalta vuodelta.
Mallit ovat kerrassaan vastustamattomia, väreistä nyt puhumattakaan. Tai no, katsokaa itse!
Mallit ovat samaan aikaan suloisia ja hauskoja. Plussaa on myös se, etteivät mallit ole pääasiassa tytöille tehtyjä, vaan myös pojille löytyy värikkäitä asuja.
Jos keskeneräisten neulomusten lista ei olisi niin valtava (kolmet villasukat, kaksi peittoa, paita tytölle, useita villahousuja pojalle), ottaisin heti puikoille siniruskean asun sekä tuon punaisen takin. Aivan mahtavia!
I've made some really wonderful fleamarket finds on my latest rounds. Old laces, a colorful stripe wool-jacket, an old turqoise enamel couscous pot (and in perfect condition too!) and some old knitting and crocheting magazines.
My favorite of them is the above Babyjournal Marks from the late sixties. It's filled with fun and colorful patterns for both boys and girls - which is a big plus. If my list of ufo's weren't already a mile long, I'd start with that blue-brown set at once.
14 kommenttia:
Ihania ovat.
Hauskaa on myös se että minulla on ollut vauvana juuri tuollainen ruskea/sininen vai onko se mintun värinen paita. Olen syntynyt 60-luvun lopulla, joten hyvin voisi mennä yksiin ajallisesti.
Nyt onkin pakko etsiä se käsiin ensi kesänä, hattukin näyttää tutulta, mahtaakohan sekin löytyä.
Kuulostaa mainiolta kirpparionnelta kaiken kaikkiaan.
Tuo punainen viittatakki on valloittava ja valkoinen peittokin houkuttelee.
Puikoille vain...
Ei ne edelliset mihinkään katoa. Kyllä yhden suloisen nutun tai parikin ehtii välissä neulomaan :-)
Tuo kansi, aivan ihana! Noita releitä aion siitä syynätä ja toteuttaa ystäväni tytölle.
Voi mitä ihanuuksia olet löytänyt! Noista ohjeista tekisin, jos suinkin osaisin, punaisen viitan/takin.
Ja se turkoosi höyrytyskattilakin kuulostaa ihanalta.
Pikkujutut, oispa hauska sattuma jos tässä olis ohje juuri samanlaiseen asuun kuin sulla on ollut! Ei sulla kuvaa itsestäsi niissä olisi, semmoinen olisi ihana nähdä! :)
Merruli, viittatakki on todellakin söpö. Ja täytyy myöntää, että tuota peittoakin silmäilin *sillä silmällä* ;)
kata, totta tuokin. Eikä siihen nuttuun varmasti kovin paljoa aikaa edes menisi.
Liivia, eikö olekin aivan mahtava kansi? Tuollaisia ohjekirjasia kun tehtäisiin vielä tänäkin päivänä...
Katja, ei tuon takin ohje ole mitenkään kovin vaikea. Ihan varmasti osaisit semmoisen itse tehdä :)
Turkoosi höyrytyskattila on ihana, mulla on herännyt suuri ihastus vanhoihin emalisiin kattiloihin, ja turkoosin väriset ovat vielä jotenkin niin herttaisia :)
Ooh, mikä löytö! Hienoja ohjeita ja niin suloiset kuvat. Täytyisi minunkin opetella neulomaan ja virkkaamaan. Mulla on vaan jotenkin sellainen ajatus itsestäni, ettei nuo lankatekniikat ole mun heiniä. Syytän peruskoulun kässän opea innokkuuden latistamisesta! Mun neulomiseen liittyy yksi aika hupaisa juttu. Mä olen opiskellut käsityönopeopintoja, ja siellä neulekurssin alkaessa olin suorastaan paniikissa, kun ajattelin olevani ihan tumpelo käsinneulomisessa. Koneneulontaa olin kyllä harrastanut, mutta käsinneulonnan olin suosiolla jättänyt muille. Aikaisemmin artesaaniopinnoissani maksoin ystävälleni, että hän neuloi sukat, jotka piti pakollisena tehdä jollekin kurssille. No, tältä pohjalta panikoin tulevaa neulekurssia. Puhuin siitä opellekin ennenkuin mitään alettiin tekemään. Hän rauhoitteli ja oli ymmärtäväinen. Kurssilla piti neuloa sukat ja lapaset käsin, ja niin minä sitten tartuin puikkoihin ja ohjelappuun. Ylitin täysin odotukseni! Käsissäni syntyi mitä tasaisinta neuletta! Hienot sukat ja lapaset onnistuin tekemään. Nolouden ja ylpeyden sekaisissa tunteissa palautin työt opettajalle. Ja pelkäsin hänen luulevan, etten ole itse niitä tehnyt. Minulle on vieläkin ihan mysteeri, että miten siinä niin onnistui käymään. Ehkäpä motoriikka kehittyy kaikenlaista käsityötä tehdessä, ja sukat ja lapaset ovat aika simppelit tehdä. Virkkauskokeessa kämmäsinkin sitten oikein tosissaan. Minusta virkkausohjeet ovat aivan hepreaa!
Ihan on tätä päivää nuo värit, turkoosi/ruskea on suosittu yhdistelmä nytkin.
Mites kirjontatyöt edistyy :) ?
Oi, mikä löytö!
Iskin muuten silmäni myöskin just samoihin neuleisiin kuin sinä :)
Olisi todella kutkuttavaa osata/jaksaa nypeltää tuollaisia söpellyksiä!
Joo, täällä toinen neuletraumaatikko tunnustautuu! Kynnys aloittaa jotain neulomusta tai virkkaamusta on aina tosi korkea ja taustalla häilyy jonkinlainen epätoivo. Kässäntunneilta jäänyt ahistuksia ja suorituspaineita. Lisäksi surkea laskupää ei houkuta sen enempää kerien kanssa kikkailemaan. ;/ Minulle kun ompelusten kaavoituskin tuottaa usein hahmotuksellisia hankaluuksia. Kurinalaiset, kaavamaiset ja pitkäkestoiset projektit saavat yleensä alkuinnostuksen kuolemaan varsin nopeasti. Voi, miten pääsisin lopullisesti yli näistä komplikaatioista?!
tanja, mullekin virkkausohjeet olivat täyttä hepreaa ja koko juttu vaikutti ihan kamalan vaikealle. Sitten yhtenä iltana otin Debbie Stollerin virkkauskirjan käteeni ja aloitin tekemään vasta-alkajan harjoituksia, ihan sieltä ensimmäisen ketjusilmukan luomisesta. Sen illan jälkeen huomasin osaavani virkata, ja se olikin vielä kaiken lisäksi tosi helppoa ja hauskaa! Neulomiseen verrattuna virkkaaminen on jotenkin paljon joutuisampaa, joten monasti huomaan mieluummin tarttuvani virkkuukoukkuun kuin puikkoihin. Aivan taatusti oppisit sen taidon alta aikayksikön, sinulla kun on niin valtaisa käsityökokemus jo taustalla.
Mari, kiitos kysymästä - hyvin edistyy! :) Ihanaa ja addiktoivaa puuhaa!
Miia-Rebekka, sulla onkin sitten tosi hyvä maku ;)
Squickie, mullakin käsityöopettajat (peruskoulusta) olivat aina vähemmän innostavia tyyppejä, joten kaikki käsityötaidot on pitänyt opetella itsekseen aikuisiällä. Neulominen ja virkkaaminen sujuvat jo varsin kohtuullisesti, ompelukoneen käyttökin vielä menee mutta kaikki ompeluskaavat ovat jotenkin pelottavia. Ainoastaan, jos kaavan lisäksi löytyy selkeät kirjalliset ohjeet niin uskaltaudun ompelemaan. Yritän kannustaa itseäni ajattelemalla, että osaan monia monimutkaisempiakin taitoja, joten kun vaan uskallan kokeilla ja harjoitella, kyllä se taito sieltä vielä kasvaa :)
Pitäisikö meidän perustaa sellainen käsityökomplikoituneiden tukiryhmä, jossa saisi tukea muilta samoin tuntevilta aina tarvittaessa? ;)
Eipä luulisi lehteä niin vanhaksi! Mutta piti nyt tulla kertomaan, kun kulkevat aatokset samoja latuja - olen juuri äskettäin neulonut ripple blanketin loppulangoista, mitäs muuta kuin niitä keittiöriepuja8] Piti ihan tehdä niistä postaus, syssyllähän jotkut esittelivät hienoja sellaisiaan ja ne olivat mielessäni...
Oi, mitä löytöjä! Pinkki takki on kerrassaan mainio! Ja tosiaan se höyrytyskattila.
Lähetä kommentti