Ensin sitä odottaa malttamattomana, että aika menisi hieman nopsempaa eteenpäin. Ensinnäkin siksi, että päästäisiin kammottavan ja ikuisuudelta tuntuvan koliikkivaiheen ohi ja toiseksi siksi, että on niin kiva nähdä miten siitä pienestä mytystä alkaa muodostua ihan oma persoonansa, hymyineen ja kujerruksineen.
Seuraavaksi sitä huomaa toivovansa, että aika hidastuisi. Nytkö se jo kääntyy vatsalleen ja takaisin, ihmettelee varpaitaan ja syö porkkanasosetta? Nauraa hekottaa niin että koko poika hytkyy? Mitä seuraavaksi? Istuu? Ryömii? Saa hampaita? Ei, ei, ei! Sovitaanko, että vasta ensi vuonna? Eihän tässä mikään hoppu ole? Jos lupaan olla oikein nätisti enkä kiukuttele yhtään turhasta kenellekään, niin saadaanhan me nauttia tästä vauvasta vielä ainakin monen monituista kuukautta?
How the time flies -- our baby is almost five months. I wish the time would stand still, so I could really have the time to enjoy these precious times.
20 kommenttia:
Kuulostaa tosi tutulta. Meilläkin vaivasi koliikki ensimmäiset kolme kuukautta ja kuinka odotinkaan sitä päivää, että kolme kuukautta täyttyisi. Kun se päivä koitti aika on alkanut juoksemaan ja tyttö kasvaa mahdotonta kyytiä ja enää kun ei todellakaan olisi kiire minnekkään. Olen yllättynyt kuinka yllättäin vauva-vaihe menee. Eli sovitaan vaan.
Sovitaan vaan! Omalla kohdallani tuntui, että esikoisen vauva-aikana aika pysähtyi, toisen kului aivan siivillä, vaikka kuinka yritti sitä aikaa pysäytellä! Haikeaa!
Noin se juuri menee:) Ensimmäisen kohdalla odotti innokkaasti jokaista uutta vaihetta, toisen kohdalla ihmetteli, että kuinkas se jo tuotakin, eihän sen näin pitänyt mennä. Ja seuraavat kolme kasvoivat isoiksi ihan huomaamatta...
Sovitaan. Meillä poikanen 2,5 kk on todennäköisesti viimeinen vauva. Haluaisin että aika pysähtyisi juuri nyt, saisin pitää pienen pienenä. Niin ihanasti äskenkin hymyili ja kujersi omaa hyminäänsä kun laitoin yöunille omaan koppaansa.
Tuollainen se Aika on. Kiirehtii silloin, kun ei tarvitsisi ja matelee toisaalla. Itse haluaisin ihan hiukan piipahtaa menneisyydessä haistelemassa jokaisen kolmen vauva-aikaa vielä uudestaan. Oi ja voi.
Niin tuttu tunne! Itse en ole vieläkään tajunnut, ettei meillä ole enää vauvaa vaikka nuorimmainen täyttää ensi kuussa kolme.
Aika kyllä juoksee. Minun vauva on jo vuoden ja kolmen kuukauden. Käsittämätöntä!
Aika saisi kyllä hetkeksi seisahtua, sellaisen kauniiseen hetkeen.
Ihanat varpaat. Ihan tulee tippa silmään kun ajattelee, että meiltä ovat vauvavuodet lopullisesti ohi. Jollei sitten satu jokin vahinko... Nauti vaavista!
Muuten, voitko meilata mulle, kysyisin erästä asiaa.
kissa_matroskin AT yahoo.com
Kiitokset. :)
Ja ihanat nuo pienet varpaat <3. Minäkin menen tänään katsomaan tänään tuollaisia pieniä varpusia, tosin vähän vielä pienempiä päivän ikäisiä.
Aivan täysin samoissa tunnelmissa, paitsi että meillä se koliikki vaan vielä jatkuu. Hämmentäviä ja ristiriitaisia tuntemuksia, eikö?
Aika, se on niin kummallista.. Meidän vauva meinaa jo kävellä, vaikka vastahan se syntyi..
Älä muuta sano. Meidän vauva on 1v 4kk, ja juuri tänään mietin miten nopeasti aika on mennyt, on niin iso poika jo...saisinpa edes hetkeksi takaisin sen pienen tuhisevan nyytin jolla on se ihana vauvan tuoksu.
Niin se on..Aika menee ihan liian nopeaan kahdessa asiassa, lasten sekä nurmikon kasvussa =)Toinen vaivaa minua ja toinen miestä...
Tiesin että voin luottaa teihin, sekä myötätunnossa että ymmärryksessä! :)
Näin se meni meilläkin varsinkin esikoisen kohdalla kun oli myös koliikkia ensimmäiset 3kk.ja nyt jo toka luokalla minun pieni vauvani!:(
Myötätuntoa täältäkin, vaikkakin minä olen ollut toisenlainen kolmen äiti. Pitempään jaarittelematta sanon vain että vauva-ajat olivat raskaita, varsinkin kaksosten kanssa. Sanoin juuri eilen miehelle, että ainoa asia mitä joskus muistelen siitä ajasta on vauvojen tyytyväinen ilme rintaa imiessään.
anu ja merja, kiitokset myös teille.
Ihana kun puit ajatuksia sanoiksi... Aika on kyllä ihme juttu. Miten se tuntuu eri aikoina erilaiselta.
Minun masussani asukas tuntuu kasvavan hurjaa vauhtia, potkii rellestää. Vastahan siitä vielä haaveiltiin. Koitan nauttia nyt tästä vaiheesta niin täysillä, ei se koskaan palaa. Esikoisen odotus!
Lähetä kommentti