12. huhtikuuta 2008

laukussa leipää ja piimää vaan...

Photobucket
äiti & minä v.-79 jossain päin Eurooppaa

Kun olin pieni, kesä tarkoitti reissaamista. Isän kesäloman alkaessa, oli vaunu valmiiksi pakattu ja odotti, että perhe hyppää autoon ja matka alkaa. Kohde ei ollut koskaan se pääasia, vaikka se aina olikin huolella ja ajatuksella valittu. Pääasia oli itse matka, liikkeellä olo. Uudet maisemat, paikat, ihmiset.
Isän kesäloma oli pyhitetty pitkälle reissulle, joka suuntautui ulkomaille. Kuukaudessa ehtii jo nähdä monenmoista paikkaa ja ajaa pitkiäkin matkoja. Lyhyemmät lomat ja viikonloput reissattiin kotimaassa, monasti vielä samojen ystäväperheiden kanssa.
Vielä tänä päivänäkin kesän tulo nostattaa minussa matkafiiliksen. Kuten myös vastareaktiona halun pysyä tiiviisti kotona. Niin jännää kuin lähtö aina olikin, oli kotiinpaluussakin omat hyvät puolensa. Kuten esimerkiksi oma sänky ja oma huone.

Photobucket
kesä -79

Olen jo useampana kesänä halunnut lähteä autoreissulle pohjoismaihin, erityisesti Tanskaan ja Ruotsin eteläosiin. Vaunua meillä ei ole, eikä varmaan tulekaan, mutta teltan kanssa. Koira ja kissa hoitoon, lapset autoon ja takakontti täyteen varusteita. Yöt ja illat vietettäisiin leppoisasti leirintäalueella, päivät olisivat pyhitettyjä seikkailuille.
Mutta ei kai vielä tänäkään kesänä. Hö.

15 kommenttia:

Anioni kirjoitti...

Tervehdys! Sinulla on mukavan tuntuinen blogi, jossa on kaikkea kaunista, ja myös kiva tunnelma!

Tulen varmasti uudestaan, täältä sai inspiraatioita vaikka mihin sisustusjuttuihin. Ja ihana laukku minunkin mielestäni edellisessä postauksessa! Oliko se henkkari-rahapussi Cath Kidstonilta? Olen joskus miettinyt tilaavani sieltä...

Tuosta kesä-matkustus tunnelmasta minulle tulee aina mieleen omat lapsuuden kesät myös 70-luvun lopulla, kun joka viikonloppu ja loma pakattiin auto, ja huristeltiin mökille (usein kierrettiin muuallakin Suomessa). Mutta sitä ennen käytiin kaupasta ostamassa mukaan myös 1 litran limsapulloja pari-kolme (se oli minulle tärkeää kuulemma silloin) :)

Ihanat 70-luvun värit noissa valokuvissa :)

Anioni kirjoitti...

Höh, nyt vasta tajusin, että olen minä blogiasi ennenkin lukenut, mutta ei ollut vielä tallessa osoitetta ;)

Anioni kirjoitti...

En näköjään saa sanottua kaikkea samalla kerralla. Me olemme miettineet juuri kuvailemaasi reissua ensi kesäksi (etelä-ruotsi-tanska-akselilla), kun lähdemme moikkaamaan lapsen kummeja Kööpenhaminaan. Onko sinulla kokemuksia tuolta seudulta ajelusta ennestään (meillä kun ei ole, ja kaikki vinkit olisivat mukavia)?

jon-na kirjoitti...

Ihana blogi sinullakin! Inspiroivia ja kauniita kuvia :)

Liivia kirjoitti...

Ihanat kuvat! On ollut varmasti mielenkiintoista.
Osa minussa kaipaisi karavaanari-elämää. Ikinä en ole kokenut.
Ajateltiin, että kun tyttö on isompi lähetään interreilaamaan. Onkohan sellaistakaan mahdollisuutta enää olemassa.
Vaihtuvat maisemat ja seikkailunmaku, ah! Olen ollut varmaan kulkuri entisessä elämässäni.
Nykyään on kyllä luxus-kulkurin vikaa, en haluaisi raahata mitään rinkkaa selässä, enkä vaellella likaisena, enkä yöpyä ihan missä vaan...

Kamomilla kirjoitti...

Heips! Kurkkasin tänne, ja ajttelin jättää tassunjäljen :)
Sinulla on kiva blogi! Ihanan nostalgisia lapsuudenkuvia!

Hyvää viikonloppua toivoo
Kamomilla

violet kirjoitti...

"Automatkalla jossakin päin Suomea"...
Muistaako joku muu kun radiossa luettiin seitsemänkymmentäluvulla ilmoituksia että jonkun piti kiireellisesti soittaa kotiin(jotakin oli tapahtunut) eikä ihmisiä saatu kiinni muuten.

Me lähdetään heinäkuun puolivälissä Etelä-Ranskaan autolla ja viikoksi on talo vuokralla. Ehdotin miehelle että ollaan pidempään, ollaan vaikka viikko sitten eri leirintäalueilla.
Häntä ei kiinnostanut.
Taitaa olla realisti.

Lissu kirjoitti...

Suloisia ja niin tunnelmallisia kuvia! Kiva fiilis niissä!

Sanni kirjoitti...

Ihanat kuvat! Ihan kuin meidän perhealbumista. Tosin taisin vuonna -79 olla hitusen isompi kuin sinä tuossa, koska olen vm.-73. Minäkin haaveilen lapsuuteni lomamatkan kaltaisista seikkailuista, mutta vielä emme ole saaneet aikaiseksi.

HP kirjoitti...

Ihania kuvia! Me reissattiin lapsuudessa vain kotimaassa mutta surkea muistini on vienyt matkojen muistot minulta =(. Onneksi on valokuvia!

inkivääri kirjoitti...

Anioni: Kiitos kauniista sanoistasi :) Rahapussi on tosiaankin Cath Kidstonilta, ebay-löytö. Kidstonilta suoraan tilattuna postarit tuntuvat kamalan kalliilta.
Valitettavasti ei minulla taida olla mitään vinkkejä antaa reissua varten. Kun oma reissu aina siirtyy "ensi kesään" on sitä lakannut tekemästä valmiita suunnitelmia.

jon-na: kiitos ja kiva kun piipahdit :)

Liivia: "luxus-matkaaja" täälläkin hei vaan! Mielikuvissani reissaan vaikka missä ja koluan maailmaa ympäriinsä, mutta tosiasiassa ajatus kaatuu yöpymisvaihtoehtojen kurjuuteen. Ja pettääkseni nuoren idealisti-maailmanmatkaaja-Inkan vielä pahemmin, joudun myöntämään, että en tosiasiassa telttailua askeettisempaan matkailuun edes suostu. Siinä kun sentään saa itse pakata auton perään mukavat patjat & tyynyt..

Kamomilla: kiitos käynnistä ja kauniista sanoista :)

violet: en valitettavasti muista tuollaista, hö!
Voi, Ranskaan minä lähtisin heti paikalla, ja nimenomaan leirintäalueille. Jostain syystä jo lapsuudesta muistan reissuiltamme Ranskan, ja ranskalaiset leirintäalueet parhaiten. Papat jotka aamuisin polkivat patongit pyöränkorissa keikkuen, auringonpaisteen (Ranskassa paistaa aina aurinko), huisat maisemat (linnat kukkulan päällä), tulikärpäset, ja sen oman aurinkotuolini jonka joku varasti (samainen tuoli muuten näkyy yllä olevassa kuvassakin).
Voi kuinka tahtoisinkaan matkaan!

Lissu: kiitos :)

Sanni: noissa 70-luvun kuvissa on kyllä aivan oma tunnelmansa. Tekeeköhän kuvien värit sen, vai mikä?

HP: En minäkään noista 70-luvun matkoista kamalasti muista, mutta 80-luvulta sitten jo enemmän. Onneksi on valokuvat, kamala määrä muistoja menisi ihan hukkaan ilman niitä.

anniina kirjoitti...

Hienoja kuvia! :D Meilläkin kesä tarkoitti vaunun kanssa matkaamista, yleensä kuitenkin täällä Suomessa. Hyviä muistoja ne on. :)

Vilijonkka kirjoitti...

Ihan tosi jälkijunassa kommentoi tähän, jotenkin aiemmin lipsahtanut ohi.

Meillä siis samat lapsuusmuistot. Isä puhuu vain suomea ja 10 sanaa saksaa, äiti 50 sanaa saksaa ja 10 englantia ja niillä on pärjätty kaikki Lapin ja Italian välimaastot. Vaunuja oli vuosien varrella useita, Kabe, Solifer, sitten sellainen vihreäraitainen jonka merkkiä en muistakaan. Hauskaa oli. Leirintäalueilta löytyi aina leikkikavereita ainoalle lapselle.

Mieheni ei voi käsittää vaunuilijoita, pitää iha sekoina. Joten me emme pahemmi matkustelekaan, paitsi muuttamalla maasta toisen...

nooma kirjoitti...

ihanan nostalginen juttu:)

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.