10. huhtikuuta 2008

uusi alku


Siihen hajosi, vanha kone. Yhtäkkiä ja yllättäen. Olo on vieläkin vähän orpo ja outo, vähän samalla lailla kun silloin, kun oudokseltaan joutuu vieraan auton rattiin. Vielä ei tiedetä saadaanko vanhasta koneesta kaikki kuvat ja tekstit talteen, toivottavasti. Olisipa kurjaa, jos kaikki lasten kuvat olisivat mennyttä kalua. Jospa sitä nyt oppisi tekemään niitä varmuuskopioitakin...
Viimeiset pari päivää olen ahkeroinut kotona. Kaikki vanhat sisustuslehdet on nyt läpi käytynä, on neulottu pipoa ja villahousua, kaulahuiviakin aloitettu. Siivottu ja järjestelty - leikitty ja laulettu. Kaikki omituisen ja hieman ahdistavankin olon siivittämänä. Liekö syynä koneen hajoamisesta aiheutunut järkytys vaiko alkava kevätahdistus, tiedä häntä. Toivon vain olon ohimenevän nopsaan.

5 kommenttia:

ammis kirjoitti...

Voi, toivottavasti olo helpottaa edes hetkiksi. Itsellä sama juttu, hyvin omituisia oloja. Aurinkoista päivää teille!

Kate kirjoitti...

Kiva, oletkin jo palannut :)

Höh, toivottavasti saat kuvat talteen... siitä tulikin mieleen että taidan laittaa nyt varmuuspolttoon yli vuoden kuvat - miten se onkin niin vaikea muistaa.

anniina kirjoitti...

Voi miten kurja kohtalo koneella. Toivottavasti saatte kuvat pelastettua.
Pitäisi itsekin muistaa poltella kuvia talteen.

inkivääri kirjoitti...

ammis: kiitos, ja jaksamista sinne myös!

Kate: on se hassua miten varmuuskopiointia ei tule tehtyä automaattisesti. Kaiken maailman lehdet säästää ja varjelee vuosikaudet, mutta itselle ja perheelle tärkeitä kuvia ei saa aikaiseksi siirtää turvaan. Pöllö, olen minä :)

anniina: kiitos sympatiasta. jännää miten sitä voikin kiintyä koneeseen niin kovin. vaikka kaippa se kohta tuntuu tämä uusikin aivan yhtä hyvältä :)

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.