16. kesäkuuta 2008

Latvia


Torstai-iltana suuntasimme poikalapsen ja tämän isoäidin kanssa auton konepellin kohti Helsinkiä, ja aloitimme viikonloppu-reissumme Latviaan. Helsingistä lautalla Tallinnaan, sieltä Pärnun kautta Latviaan ja Riikaan.


Olen aikaisemmin visiteerannut Riikassa lyhyesti päiväreissun ajan, ja silloinkin talvella. Automatka läpi kesäisen Latvian maaseudun oli ehdottomasti yksi upeimpia matkakokemuksiani. Uskomaton maa - kaunis, lannistunut, rehevä, rapistunut. Historia tuntuu olevan läsnä kaikkialla, ja kontrastina kaikelle karulle, paistaa elämän voimakkuus läpi pienimmissäkin yksityiskohdissa.


Riian vanha kaupunki on yksi suosikkikohteitani, ollut aina ensi silmäyksestä lähtien. Sää ei tälläkään kertaa ollut täysin suosiollinen, vaikka kaltaiselleni tunteilijalle harmaassa sadesäässä oli jotain kovin tunnelmaan sopivaa.

Kapeita kujia, vanhoja taloja ja rapistuneita nurkkia. Uusia autoja, kalliisti pukeutuneita nuoria ja huivipäisiä mummoja kissoineen. Villasukkia ja meripihkakoruja.
Yksi matkan mielenkiintoisimmista kohteista oli Riian miehitysmuseo, jossa en edellisellä vierailukerralla päässyt käymään. Pysäyttävä. Muuta en osaa, enkä pysty siitä sanomaan.

Hotellimme sijaitsi, erään taksikuskin sanoin, "slummialueella". Ränsistyneiden neuvostokerrostalojen ja rapistuneiden omakotitalojen keskellä, pienellä mukulakivipäällysteisellä kadulla. Hotellin viereinen rakennus näytti aivan sen sisartalolta. Tosin siinä missä hotellimme oli kauniisti kunnostettu ja oikein hohti valkoisessa rappauksessaan, seisoi sisar kurjana ja hurjana.


Vaan ei yksin. Parvekkeella heilui aamuisin keltainen kukallinen täkki tuulettumassa ja iltaisin istui vanha pariskunta talon edessä, romahtaneiden rappusten kivillä.


Rakastuin Latviaan. Ahdistavaan, tylyyn, uhkeaan, herkkään, hapuilevaan ja kauniiseen. Olo on vieläkin matkan jäljiltä hämmentynyt ja jopa hieman lannistunut. Ihan kuin aikaerosta toipuisi, paitsi että siitä ei ole kyse.
Vaikka paistoi se aurinkokin lopulta. Kotimatka taittui auringonpaisteessa, ja vielä pikainen piipahdus meren rantaan ennen Viron puolelle ajamista tuntui mukavalta tavalta jättää jäähyväiset, ainakin hetkeksi.



12 kommenttia:

maarit kirjoitti...

Hurmaavia kuvia, juuri tälläinen kaunis ja ränsistynyt kohde sopisi seuraavaksi matkakohteeksi, oletan että hintataso oli myös tyystin toista kun esim. Tallinnassa, entä millä kielellä selvisitte reissussa?

anu kirjoitti...

Voi olen ihan ihastunut...en tiedä mikä tuossa rappioromantiikassa kiinnostaa ehkä se että täällä on kaikki niin yli siistiä ja modernius yrittää vallata! onneksi on niitäkin ihmisiä jotka ymmärtävät säilyttää vanhaa! ja olisikohan niin että siellä rappio alueilla asuvat eivät pidä sitä näkyä niin kauniina?Minä voisin kuvitella asuvani tuollaisessa talossa missä sanoit peiton aamuisin liehuvan parvekkeelta...jos se tietenkin sijaitsisi suomessa ja turvallisella alueella!:) Usein katselen täälläkin vanhoja kivitaloja sillä silmällä ja mieheni vain hymisee ja ei ehkä edes kuuntele mutta jossain taloissa vain olisi juuri sitä jotain mutta ne sijaitsevat monesti jossain väärissä paikoissa ja keskellä runsasta asutusta ja minä kun kaipaan rauhaa!
No tulipas sepustus mutta nuo kuvat innoittivat, iloista tiistaita!

Liivia kirjoitti...

Ihanaa! Mulla meni kylmät väreet kun luin tätä, haluan tuonne kanssa! Olen halunnut siitä asti kun luin Mankellin Riian verikoirat.

Rappioromatiikka tehoaa aina. Ja harvassa on enää paikkoja, joita ihmiskäsi ei ole kesyttänyt. Kiitos.

Iinu kirjoitti...

Sait todellakin mielenkiintoni heräämään...mukava lukea, ihanasti kirjoitettu ja kauniit kuvat.
Tuntui melkein lukiessa, kuin olisi ollut mukana, niin hyvin tunnelma välittyi...

Katja kirjoitti...

Olipa hienoa lukea matkakertomuksesi ja nähdä kuvat.

Jään myös mielenkiinnolla odottamaan, mikä tuleva aluevaltauksesi on. Jotenkin voin ehkä aavistaa, mihin se liittyy... ;-)

violet kirjoitti...

Oikein hyvä "selonteko" selvästi mielenkiintoisesta paikasta.
Kiitos.

Sanni kirjoitti...

Olen käynyt Pärnusta Latviassa vain pikaisesti, mutta kyllin ihastuakseni samaan rappioromanttiseen maalaistunnelmaan. Riikaan en ole vielä päässyt. Olen varmasti uittanut varpaita tuossa samalla rannalla. Kaikki seurassani eivät ymmärtäneet mitä kaunista näin.

inkivääri kirjoitti...

maarit, hintataso vaihteli aikalailla. Riian vanhassa kaupungissa se voi nousta ihan vaikkapa Helsingin tasolle mutta maaseudulla ja Riian muilla, ei niin turistivaltaisilla alueilla selvästi Tallinnaa halvempi. Englannilla pärjää ihan riittävän hyvin, ainakin suurimmaksi osaksi.

anu, paljon vanhaa Latviassa kunnostetaan joten varmasti sitä osataan myös arvostaa. Mutta varmasti on paljon ihmisiä, jotka eivät näe vanhojen rakennusten kauneutta vaan toivovat niiden tilalle jotain uutta ja modernia. Oman värinsä tuovat myös neuvostoaikaiset rakennukset, jotka eivät tunnu oikein istuvan muuhun ympäristöön. Suurimmaksi osaksi ne ovat myös jo niin huonokuntoisia (ja huonosti hoidettuja), että ovat jo senkin tähden silmään kovin rumia.

Liivia, en ole lukenutkaan tuota kirjaa! Kiitos vinkistä, pistän heti lukulistalle :)

Iinu, kiva että tunnelma välittyi :) Minulle itselleni Baltian maat ovat olleet pitkään sellainen musta aukko, josta en oikein tiennyt mitään. Tartoon tutustumisen jälkeen olen halunnut nähdä aina vaan enemmän, ja Latvian jälkeen haluan ehdottomasti tutustua myös Liettuaan. Se on, äitini mukaan, hurjan kaunis maa, jossa ihmiset ovat ystävällisiä ja elämä turistille halpaa.

Katja, heh - taitaapa se intohimoni aika hyvin välittyä tämän bloginkin välityksellä. Joten saattaapa olla että aavistat ihan oikein ;)

violet, kiva että tykkäsit :)

Sanni, ranta oli ihan henkeä pysäyttävän upea! Ehdimme pysähtymään siinä vain pikaisesti (oli jo hieman hoppu Tallinnaan ja autolautalle), mutta äitini jäädessä autolle vauvan kanssa, pääsin vaeltelemaan sinne hetkeksi ihan yksin. Siellä olisin kernaasti viettänyt vaikka koko päivän ja kotiin päästyäni kerroin miehelle, että sinne meidän pitää ehdottomasti päästä - mitä pikemmin sen parempi.
Luulen, että Baltian maiden kauneus ei ole sellaista ilmiselvää, ja sen nähdäkseen pitää ensin päästä yli siitä ahdistuksen tunteesta, jonka ympäristö helposti herättää. Menneet kauheudet ovat niin selvästi vielä läsnä, vaikka jo selvästi hiipuvina.

s a n s k u :) kirjoitti...

Voi etta minullekin tulee aina ikava Euroopan vanhoja kaupunkeja, mukulakivikatuja, arkkitehtuuria, tunnelmaa... Ja tuo meri!!!! *huokaus*

Anna kirjoitti...

Aivan ihania kuvia! Pääsisipä tuonne reissulle. Ja joo, Riian verikoirat on ihan huippu!

Eijan kudontaputiikki kirjoitti...

Hei! Kiva kun osuinkin sivuillesi ja sain noita kuvia katsella. Syksyn alussa on tarkoitus tuolla Riiassa käydä (lentäen). Tuolla tavoin matkattuna varmaan ihana reissu.

Sammakko kirjoitti...

Käytitpä osuvaa sanaa Latviasta: lannistunut. Kuvaa tunnelmaa hyvin. Myös Lissabonissa on valtavasti tyhjillään olevia ja ränsistyneitä taloja, mutta ilmapiiri ei ole lainkaan lannistunut, päinvastoin, pikemminkin leppoisa. Tyhjillään olevia taloja korjataan, mutta ei millään hirmuisella kiireellä. Samoin katukivetys saattaa olla sieltä täältä rikki, mutta jossain vaiheessa sekin korjataan.