11. kesäkuuta 2008

Voikukkia ja jäätelötahroja


Blogi-raasu on ollut viime aikoina aivan heitteillä. Hetki siellä, toinen täällä ei vielä riitä sen kunnolliseen päivittämiseen, hyvä kun ehdin selailla suosikkiblogejani häthätää läpi.
Äitiyslomani lähenee loppuaan, ja työkuvioiden setvimisessä on aikaa saanut menemään enemmän kuin olisi hyväksi. Mies jää ensi kuun alusta koti-isäksi - aloittelee ensin pehmeästi pienellä kesäloman pätkällä ja jatkaa siitä isyysloman isäkuukaudelle. Siksi aikaa minä palaan ansiotyöhön. Ääh, voisiko olla tylsempää aikaa miettiä töihinpalaamista kuin keskellä kauneinta kesää?
Vaikka oikeasti ajatus töihinmenosta hieman kutkuttaa. Tiedättekö, kun ei tarvitse miettiä miten lastenhoito järjestyy, kuka tekee mitäkin ja mistä aikaa mihinkin. Ja kun tarkoitukseni on syksyllä palata kotioloihin (ja tehdä töitä kotoa käsin), pitää työrupeamasta yrittää ottaa kaikki irti. Siis siitä, kun voi aamulla painaa ulko-oven perässään kiinni ja odottaa jo valmiiksi innoissaan kotiinpaluuta, ja sitä kun kaikki, jopa uhmaikäisen kiukkukohtaukset, tuntuvat maailman ihanimmilta asioilta.
Syksyn tuloa odotan myös siksi, että silloin otan ensi askeleeni kohti omia unelmiani. Sellaisia, jotka saavat sisuksissa kuplimaan ja mielikuvituksen laukkaamaan. Mutta niistä lisää sitten myöhemmin. Nyt palataan takaisin voikukkiin ja jäätelötahroihin. Niihin asioihin, mistä pitää muistaa nauttia tässä ja nyt.

9 kommenttia:

HP kirjoitti...

On kauniit kuvat tytöstäsi. Neiti Kesäheinän kasvot ovat niin suloisen viattomat, mitä uhamkohtauksia kesän keijukainen voisi muka jäjestää?! Heh, vaan niin tuo meijänkin kuopus on sydäntä riipaisevan suloinen nukkuessaan mutta hirmuinen marakatti päivisin. Huoh.

Suotuisia tuulia omien unelmiesi toteutumiselle ja ota kaikki ilo irti kesän työpätkästä!

violet kirjoitti...

Noni.
Nyt mää sitten vaan mietin mihin se unelma liittyy, mitä se on...

Joka tapauksessa toivon että se toteutuu.

inkivääri kirjoitti...

hp, niihän se taitaa mennä. Viattomuudessaan sydäntä riipaisevan suloisia, mutta koko päivän kestävän kiukuttelen aikana ihmettelee useammankin kerran mihin se suloisuus katosi ;)
ja kiitos onnentoivotuksista, kyllä niitä vielä tarvitaan!

violet, heh - ei ollut tarkoitus kiusoitella :) pieni ihminen osaa vain olla niin taikauskoinen, että tuntuu että kaikki ennenaikainen iloitseminen tietää vaan pahaa. Höhlää kyllä, pitäisi sitä kai uskaltaa ottaa kaikki ilo irti, asiasta kuin asiasta.

Tanja kirjoitti...

Hirmu jännittävää! Onnea unelman toteuttamiseen! Sitten, kun tahdot kertoa siitä, tiedä, että uteliaisuutemme ja innokkuutemme on ihan mahdotonta. Kivaa päivää sinulle voikukkien ja jäätelön, niin, ja noin mahdottoman sievän pikkuihmisen parissa.

Liivia kirjoitti...

Unelmille! Ja varsinkin niiden toteutumiselle! (ja nyt ei puhuttu omistani...)

Kaunis tytär, todella.

Sanctuary kirjoitti...

Kuulostaapa kutkuttavalta! Siinä mielessä varmasti kyllä nautinnollistakin palata hetkeksi töihin, kun lapsetkin hoituvat vielä kotosalla. Jään mielenkiinnolla seuraamaan syksyn käänteitä!

Miia kirjoitti...

Onpas tosiaan herkkiä kuvia kauniista tytöstä! Uudet tuulet aina virkistävät, mutta toki työn ja perheen yhdistäminen on välillä vähän työlästä. Mutta nyt siis vain nauttimaan niistä jäätelötahroista ja voikukista ja kaikesta muusta ihanasta.

tiuku kirjoitti...

Unelmat ovat ihania, ja tiedän hyvin mitä tarkoitat taikauskolla. Minullakin on sitä vaikka olen mielestäni aika ¨järkevä¨ tai järkeilevänä esiintyvä. Onnea matkaan työhön paluuseen ja uusilee tuulille ja unelmille. Kutkuttavaa odotella mitä ne mahtavatkaan olla!

Squickie kirjoitti...

Valloittavan kaunis tyttö. :)

On varmastikin kuin lottovoitto jos omaa työn josta nauttii. Sellaisesta työstä itse vasta unelmoin mutta unelmani eivät suinkaan ole maailman epärealistisinta sorttia onneksi. :)