Minä olen aamu-ihminen. Ehdottomasti, henkeen ja vereen. Ongelmaksi tosin monasti muodostuu se, että tykkään myös illoista. Itse asiassa tämän hetkisessä elämäntilanteessa nautin illoista ja niiden rauhasta enemmän kuin mistään muusta. Vaikka silti, väsyneenä taas kerran liian myöhään valvotun yön jäljiltä, aamun ensimmäiset ajatukseni ovat innokkaita ja toiveikkaita - mimmoinenkohan päivä tästä tulee? Mitä kaikkea tänään tapahtuu? Mitä tänään saan aikaan?
Kuvassa oleva kirja A Year of Mornings on menneinä viikkoina toiminut minulle rauhallisten aamujen korvikkeena. Kun lapset on syötetty, pesty ja puettu ja ovat hetken keskittyneinä omiin leikkeihinsä, täytän kahvikuppini ja istun pöydän ääreen kirja kainalossa. Etenen sivun tai kaksi, keskittyen tarkasti kuviin ja tunnelmiin, ihan rauhassa. Hitaasti. Aika pysähtyy.
Hetken päästä maailma käynnistyy taas. Lasten äänet tulevat kirkkaiksi, pesukonekin on päällä. Nousen ja otan lisää kahvia. Kissakin näyttää haluavan ruokaa. Tästä tulee hyvä päivä.
8 kommenttia:
Itse olen iltaihminen ja aina aamuisin kuolemanväsynyt ;) Tuon kirjan ostamista olen pitkään pähkäillyt, näyttää niin ihanalta, mutta en ole vielä ainakaan saanut sitä tilattua...
Minäkin olen kirjaa netistä harkinnut. Taidan tilata. Ennenkin on käynyt niin, että harkitsen jotakin kirjaa, en saa tehtyä päätöstä ja sitten sinä satut postaamaan kirjasta ja teen tilauksen samantien.
Tästä kirjasta olen nähnyt vain positiivista postausta ja se on väistämättä siirtynyt "haluaa kans"-listalle.
Minä olen aina ollut iltaihminen, mutta nyt todella aikaiset työaamut ovat alkaneet saada minussa myös aamuihmistä esiin. On ihanaa huomata aamu kymmeneltä, että paljon on jo tehtynä ja vielä paljon päivää jäljellä.
Itse olen niin iltaihminen kuin olla ja voi. Kadehdin aamuihmisiä. Minä tahtoisin aina vain nukkua ja nukkua. Menee puoli päivää harakoille. Herään kyllä lasten takia aikaisin mutta jos on mahis, nukun nukun ja nukun. Ja valvon puoleen yöhön.
Minä en oikein osaa päättää olenko enemmän aamu- vai iltaihminen. Yleensä illat aina venähtävät, kun en malttaisi lopettaa puuhastelua. Sitten taas aamulla väsyttää ja herääminen venyy - seuraa kamala syyllisyys, kun olen hukannut aamun ihania hetkiä... Koskahan sitä oppisi ottamaan rennommin? :)
Minä olen ollut aina YÖihminen mutta vasta lasten myötä muuttunut aamuihmiseksi....pakostikin! Pidän sitä suorastaan eräänlaisena siunauksena kun olen hurmioitunut aamujen lumosta nyttemmin ihan eri tavalla. Ennen, nuorempana aamut olivat vain välttämätön paha joiden yli olisin mieluusti nukkunut. Aamuissa on jotain maagista. Aina uusi alku ja uusi inspiraatio. Tavallaan aamuissa on nykyään jotain syvällisen pelottavaakin kun huomaa että aika vilistääkin tässä iässä paljon nopsempaan kuin ennen ja nyt joka aamu huomioi myös eri asioita kuin ennen. Aamut vaan tulevat aina vähän liian nopeaan. ;)
Aamut on parhaita, tykkään nousta aikaisin (muttei liian;) ). Iltaisin en jaksa mitään järkevää, mutta ehkä joskus kun tasoittuu tuo pienten yövalvottaminen..
Kirja vaikuttaa lupaavalta!
Anioni, kirja on ehdottomasti tilaamisen arvoinen. Suosittelen.
Kesiah, blogimaailma on sitten ihana kun sieltä löytyy aina jotain itselle sopivaa tietoa :) Itselle on monasti käynyt juuri noin, olen miettinyt jotain kirjaa ja sitten törmään siihen jossain blogissa - ja pakkohan se sitten on tilata :)
Merruli, tuo on yksi aamujen hyvistä puolista. Monasti tuntuu, että päivässä oikeasti olisi parikin ylimääräistä tuntia kun jo aamukymmeneltä on vaikka mitä tehtynä ja oikeastaan koko päivä vielä jäljellä :)
Niina, meillä taas mies on iltaihminen henkeen ja vereen. Ja eipä sillä, kiva se on itsekin joskus käyttää aamunsa vain nukkumalla. Varsinkin kesällä siinä on jotain lomafiiliksen taikaa :)
Tuula, jospas sinä oletkin molempia? Molemmissa on omat hyvät puolensa!
Squickie, hyvin sanottu. Ja liian nopeaan ne kyllä monasti tulevat, ja sitten taas menevät. Mahtaako tuo nopeus johtua jo iästä? :P
emäntä, kyllä saamut tehokkaasti vähentävät sitä illan jaksamista. Itselle käy monasti niin, että neulominen jää ihan väliin illalla, kun ei enää jaksa keskittyä mihinkään tarkkaan työhön. Ja päivällä ei oikein ehdi.
Lähetä kommentti