19. joulukuuta 2008

Jussi


Meillä on kaksi kovin erilaista lasta. Tyttö, joka on vuorokaudessa hiljaa vain nukkuessaan - ja yleensä ei edes silloin. Ja sitten poika, joka ei puhu. Jussin sanavarastoon kuuluvat sanat "kukka" (=koira), "kakka" (selitys ei tarpeen), "äkkä" (=iskä) ja "appa" (mikä tarkoittaa milloin vaippaa, milloin lamppua). Käsimerkein osataan kertoa missä Siiri on, missä iskä on ja missä kissa on. Äiti ei valitettavasti kuulu sanavarastoon eikä elevarastoon.
Mutta sen sijaan äiti kuuluu tiukasti tähän. Ihan siihen silmien eteen, milloin selkäpuoli edellä, milloin vatsa vatsaa vasten. Jos se joskus kauemmaksi lähteekin, perässä tullaan kantoliina solmussa ja kyyneleet silmissä.
On se vauva vieläkin, vaikka aikaa onkin tästä jo kulunut.
Ole Jussi vauva vielä huomennakin.

22 kommenttia:

aurinko ja kuu kirjoitti...

Voi pientä Jussia...Ja ikää oli??
Suloisen näköinen siinä selässäsi...
Meilläkin Wäinö,opettelee kävelemään...ei mitään kiirettä Wäinö! t.Äiti

Inka kirjoitti...

Jussilla on ikää 1v2kk. Eikä kiirettä puhumisella (vaikka ois se kiva jos sanois äiti :P )

maaria kirjoitti...

Voi, miten söpö kuva!
Kyllä se Jussi sieltä alkaa juttelemaan...
Ymmärrän kyllä, miten kivaa olisi kuulua äitinä sana- tai edes elevarastoon ;-)

Hyvää joulua teille!

Annu/annujaliinu.com kirjoitti...

Ihana postaus ja ihana Jussi. Meillä molemmat lapset ryhtyivät puhumaan tosi myöhään, mutta kun kerran suunsa avasivat ei loppua ole näkynyt. Meillä "äiti" oli "äijä" tosi pitkään :)

Heta kirjoitti...

Ihanasti kirjoitettu, ihana pieni mies teillä. Tulee elävästi omat moiset ajat mieleen ja meidän lähellä olemisesta pitävä lapsi nyhjöttää äitin kainalossa vieläkin tasaisesti. Myöhään alkoi puhetulva täälläkin, mutta nykyään ei tarvitse sitä houkutella;)

Inka kirjoitti...

maaria, niin kyllä se sana sieltä joskus tulee. Toivottavasti ;)

Annu, siksi se varmaan tuntuukin niin hassulle tuo Jussin vaiteliaisuus kun tyttö on puhunut aina. Tai siltä se ainakin tuntuu. Taisi höpöttää jo synnytyslaitoksella :P Äitiinsä tulee..

Heta, toivottavasti tuo pieni mies tykkää olla sylissä vielä isompanakin. Välillä naurattaa josko niitä alati päpättäviä lapsia on pian kaksi, että toivooko sitä sitten jo että toinen edes olisi hiljaisempi ;)

Mai kirjoitti...

Voih, mikä ihana pikkumies! Kauneimmat koskaan näkemäni silmät! Kun meidän Peppi luritti jo monet runot ja lorut alle 2 vuotiaana, samanikäinen serkkutyttö on alkanut tarinoimaan vasta nyt 3 vuotiaana, joten kyllä sitä ehtii jutustelemaan vähän myöhemminkin:)

emäntä kirjoitti...

Suloinen poika=)
Meidän tyttö on samanlainen höpöttäjä, välillä tuntuu, että olisi jo hetken hiljaa... Poika puhuu muutaman sanan, ymmärtää kyllä kaiken. Luulenpa, että alkaa sitten yhtäkkiä puhumaan kuin olisi aina osannut.

mimmu kirjoitti...

Meidän lapset on samanlaisia. Nyt nuorempi, on yht'äkkiä alkanut puhumaan, tuntuu ihan oudolta, kun kaksi vuotta hiljaisena ollut vauva muodostaa sanoja, jopa kahta peräkkäin!

Niina kirjoitti...

Oi kuinka kauniit silmät! Ihana poika. Huokaus.

Inka kirjoitti...

Mai, voi kiitos. Niin se kai meni itselläkin, että itse puhua pälpätin jo varhain ja pikkuveli oli hiljaisempi, ja taitaa olla vieläkin :)

emäntä, tiedän tunteen. Todella t i e d ä n, kun sitä illalla lasten mentyä nukkumaan huokaa kiitollisuudesta kun on ihan(an) hiljaista.

mimmu, niin varmaan tuntuukin oudolta. Jännää kun en osaa edes oikein kuvitella mimmoinen ääni lapsella sitten lopulta on, nyt "puhuu" niin hiljaa ikäänkuin kuiskaten. Lapsi on siis vielä hieman mysteeri, vaikka oma & tuttu onkin :)

Niina, kiitos. Toivoin niin että edes toisella lapsella olisi ollut minun vihreät silmäni mutta nyt olen iloinen kahdesta sinisilmäisestä lapsestani.

Nuttula kirjoitti...

Voi miten suloinen postaus! Meilläkin on kantoliinailtu, lämmöllä muistelen sitä aikaa kun pienin oli kiinni liinalla. Kaksi vanhinta alkoivat puhua vasta 3-vuotiaina. Sen takia tuntui hassulta, kun nuorin aloitteli jo reilun vuoden ikäisenä.

Nuttula kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Nuttula kirjoitti...

Siis minä sekoilen, anteeksi! Yritin poistaa tuplakommenttia ja se jäikin hassusti näkyviin... Sori :)

Inka kirjoitti...

Nuttula, kantoliinailussa on kyllä ihan oma fiiliksensä ja se tuntuu haikealle kun se aika menee ohi. Lapsen lähelläolo on niin luonnollista, nautinnollista niin lapselle kuin äidillekin :)

Liivia kirjoitti...

Lapseni oppi puhumaan kolme vuotiaana. Kaikki muut olivat huolissaan, paitsi me itse.

Ja nyt olemme iloksemme huomanneet, että lapsemme lahjakkuus on juuri kielellistä. Mikä sanavarasto ja miten luovasti hän sitä käyttää.

Joten ei tosiaankaan hätiä mitiä siellä teillä:)
Poika on hurmuri. Siinä lapsenne ovat ainakin samanlaisia, kumpikin erityisen kaunis.

Junika kirjoitti...

Ihanan näköinen pikkumies! Nuo silmät vangitsevat todella :-).

Yhdyn muiden vakuutteluun siitä, että ei kannata olla huolissaan siitä, että lapsi ei puhu vielä. Jokainen oppii senkin omaan tahtiinsa.

Tuula kirjoitti...

Voi herranen aika mikä hurmuripoika!! Taivaalliset silmät ja ihana pellavatukka! Suloinen :)

violet kirjoitti...

"Jännää kun en osaa edes oikein kuvitella mimmoinen ääni lapsella sitten lopulta on, nyt "puhuu" niin hiljaa ikäänkuin kuiskaten. Lapsi on siis vielä hieman mysteeri, vaikka oma & tuttu onkin :)"

Tämä kohta oli kuin omasta suustani kun mietin puhumisjuttua kuopukseni kohdalla. Kyllä oli lähempänä kolmea kun tuli enemmän kuin yksi tai kaksi sanaa. Kuiskaten;-)
Jussilla on kauniiiiit silmät!

Inka kirjoitti...

Liivia, kertomasi huojentaa mieltä. Vaikka en varsinaisesti ole vielä ollut huolissanikaan, niin on hyvä muistaa tämä siinä vaiheessa jos meinaisin alkaa hermoilemaan. Niin ja kiitos :)

Junika, suloinen on. Ja kerrankin kuvassa suht puhtaan näköisenä. Yleensä naama on ainakin kuolassa, ellei myös ruoassa. Vaikka kuinka yrittää pitää siistinä..

Tuula, kiitos :)

violet, haa - mahtavaa että ymmärsit mitä tarkoitan. Tuntuu hieman hassulle sanoa noin, tai ainakin minua yleensä katsotaan hassusti kun olen tuota asiaa yrittänyt selittää!

Anonyymi kirjoitti...

Miten voi ihmisen lapsi olla noin hellyyttävän kaunis. Noiden silmien takana piilee suuria ajatuksia, niiden aika ei vain ole vielä tullut.

- Elma -

Inka kirjoitti...

Elma, voi kuinka kauniisti sanottu. Kiitos :)