Kylpyhuoneen kaappia siivotessani jäin miettimään sen sisältöä. Itsetehtyjen saippuoiden lisäksi kun sieltä tuntui löytyvän aika paljon kaikkea muutakin itsetehtyä: dödöt, kuorinta-aineet, huulirasvat ja vartaloöljyt nyt ainakin. Sen jälkeen kun aloin 'saippuatehtailun', en ole muunlaisia pesuaineita iholleni, tai lasten iholle, käyttänytkään. Kasvot, kädet, vartalo - kaikki pestään omilla saippuoilla. Ja vaikka näin paukkuvilla pakkasilla iho taas tuntuu hieman kuivuvan, ei siitä ole ainakaan vielä koitunut sellaista ongelmaa kuin aikaisempina vuosina. Siis sellaista, kun tuntuu ettei mikään rasvamäärä auta lohkeilevaan ihoon.
Olihan siellä kaapissa toki ihan kaupasta ostettujakin tuotteita, sellaisiakin minkä valmistaminen näin kotioloissa lienee aika hankalaa, ellei peräti mahdotonta. Viime kesänä koitin pitkille hennoille hiuksilleni niin ruokasooda&etikka-pesuja kuin erilaisia shampoosaippuoitakin. Kumpikaan näistä tavoista ei tuntunut kutreilleni sopivan, joten shampoon kanssa olen ainakin toistaiseksi joutunut tyytymään ostettuihin tuotteisiin. Onnekseni Urtekramin luomushampoot sopivat omalle hiuspohjalleni ja -laadulleni mainiosti, joten hukkaostoksia en joudu tekemään.
Toinen kaupantuote, sellainen mihin olen kehittänyt jopa jonkin asteisen addiktion, on ruusuvesi. Alunperin mietin sen käyttöä saippuanvalmistukseen, mutta nyt en millään malta altistaa sitä ihanaa tuoksua lipeälle. Kasvovetenä se sen sijaan toimii loistavasti.
Kaupan hyllyltä haen näiden lisäksi myös hammastahnaa, karitevoita, kookosrasvaa sekä rhassaoul-savea. Kolme viimeistä niin monikäyttöisiä tuotteita, että harmittelen keksineeni ne käyttööni vasta näin aikuisiällä. Mikä apu savinaamioistakin olisi ollut vaikkapa teinivuosina?!
Seuraavaksi haluaisin opetella tekemään kasvoille sopivia rasvoja. Ihan kaikkia tarvittavia välineitä ei omasta keittiöstäni vielä löydy, raaka-aineista puhumattakaan. Kunnollinen keittiökone olisi monenkin tuotteen valmistukseen järkevin hankinta, mutta ne liikkuvat kuitenkin sellaisissa hinnoissa että asiaa pitää kyllä kunnolla miettiä. Hieman myös näin etukäteen pelottaa josko kaikki onkin kovin vaikeaa - mutta ehkäpä sitä sitten oppii parhaiten tekemällä.
Mistä tämä kaikki vuodatus nyt johtuu? Hankin ikään kuin joululahjaksi itselleni Rita Stiensin kirjan Totuus kosmetiikasta, joka on kertakaikkisen ajatuksia herättävää lukemista. Oli sitten kyse luonnonkosmetiikasta taikka ihan perus marketti-kamasta, pääperiaate itselläni on selvä: haluan tietää mitä aineita ihollani käytän. Eikä sen toteuttamiseksi itsetehtyjen tuotteiden käyttämäminen ihan metsästäkään ole.
21 kommenttia:
Mä olen niin allerginen etten ole voinut käyttää oikeastaan mitään kosmetiikkaa moniin vuosiin. Shampoota kyllä valikoivasti tukanpesuun, mutta siis mitään iholle siveltävää en millään. Eikä mitään meikkiä tietenkään myös. Hajuvedetkin aiheuttavat reaktioita.
Kuljen ihan au naturel kokoajan.
Välillä tekisi mieli kyllä jotain erityistä. JOspa joku noista ihan luonnonaineista, ilman mitään säilöntä tms lisäaineita sopisi mullekin.
Hyviä tuoksuja ihan itseni hjaustamiseen keksin mausteista. Inkivääri taitaa olla suosikkini :)
Mulla taas on sellainen iho, että voisin rauhassa vedellä siihen mitä tahansa, eikä oikein mikään tee mitään. En osaa edes kuvitella kuinka rankkaa varmaan välillä on, miettiä joka asiasta onko siinä jotain allergista reaktiota aiheuttavaa.
Meillä miestä naurattaa kun käytän samoja tuotteita ruoanlaittoon ja ihonhoitoon - minusta siinä taas on jotain kovin rauhoittavaa. Sellaista perushelppoutta, perustavaa laatua olevaa hyvyyttä.
Mulla (tuoksu)suosikki taitaa olla ruusu - muodossa kuin muodossa :)
Virpi Raipolan kirjassa Luonnonkaunis on aika simppeleitä reseptejä vaikka mihin kosmetiikkaan ja hyvä luettelo niissä käytetyistä aineista ja mitä ne oikeasti ovat. Hän on sitä mieltä, että pitäisi voida syödä kaikki mitä ihollansa käyttää, joten kaukana et taida olla siitä ihanteesta.
Muutenkin kirja on hyvä.
Aromaöljyt ovat suosikkejani.
Olen allerginen joillekin hajusteille, mutta en öljylle.
(Lainasin juuri Saara Kuhan saippukirjan saippuoittesi innoittamana.)
Minua kiinnostaa kaikki minkä voin itse tehdä.
Olisi kiva kasvattaa kasvitkin, mitkä omaan kosmetiikkaan tarvitsee.
Huh, tulipa virheitä ja jäi kirjaimia pois, pitäisi lukea edes kerran. Sori.
Tosi kauniita kuvia, varsinkin tuo huurteinen.
Minä haaveilen omien saippuoiden tekemisestä, mutta muuten en edes pysty käyttämään kauheasti kosmetiikkaa kun on niin herkkä iho. Käytän apteekin perusvoiteita kosteusvoiteeksi ja meikinpoistoon enkä pysty käyttämään kuin apteekin huulivoiteitakaan. Meikkiä käytän myös tosi harvoin.
Sen sijaan en voisi elää ilman hiustuotteita. Ei varmaan kovin ympäristöystävällistä, mutta... Minusta on vain niin mukava laittaa hiuksia :)
Sinun innoittamanasi tein joululahjoiksi satsin huulirasvoja. Kävi vain niin, että itselle ei jäänyt yhtään! :O Ja tuoksukauppakin on vielä jokusen päivän sulki. ;) Hypin jo tasajalkaa verkkokaupan kynnyksellä.
No, noin yleensä vannon kunnon tohtori hauskan nimeen. Olen myös melkoisen hyvä kehittelemään erilaisia reaktioita iholleni. Sopivia shampoomerkkejäkin taitaa löytyä tasan yksi eli en uskalla kokeilla mitään sen kummempia, minulla kun päänahka saa raivokohtauksen viimeistään silloin, jos purkin kyljessä lukee luomu. :P
Niin, oli asiaakin. Kaverini valmisti josssain vaiheessa kaikki ihonhoitoaineensa itse. Siis puhdistusmaidot, kasvovedet, voiteet jne jne. Ei kuulemma ollut vaikeaa. Ainoa mikä noissa on, on tietenkin säilyvyys, mutta eihän sekään oikeastaan haittaa: Jos ne itse tehdyt vähän pääsevät härskiintymään, aina voi tehdä uusia. ;)Harmi kun en muista sen kirjan nimeä, josta hän nuo ohjeet otti...
Mielenkiintoista!
Minulla on sellainen iho, jota ei tarvitse rasvata kuin ihan silloin tällöin eli tosi harvoin, mutta perheessämme on atoopikkoja, joten rasvailut tulleet tutuiksi.
Muutama vuosi sitten minullelle tuli hajusteyliherkkyys, joten silloin jätin kaikki hajustetut tuotteet koko perheeltä ja kodista pois.
Meikkejä käytän tosi harvoin, mutta muutama tuote on Cliniquelta.
Saippuajuttu on tosi kiinnostavaa, olen kylläkin vasta tehnyt niitä itse käyttäen valmista saippuamassaa. Kiinnostaisi kyllä kokeilla saippuan valmistusta ihan alusta asti.
Mihin kaikkeen käytät karitevoita, kookosrasvaa ja rhassoul-savea ihonhoidossa?
neidonhiuspuu, olen tuota kirjaa kirjastosta lainaillut (taitaa muuten nytkin olla lainassa :) ja tykkään siitä myös kovin. Tietoa on runsaasti, koko kirjan täydeltä.
Saara Kuhan kirjasta tykkään kovin, se on juuri sellainen kirja minkä avulla on helppoa ja vaivatonta tutustua uuteen asiaan.
Ja tuosta omien kasvien kasvattamisesta en voisi enempää olla kanssasi samaa mieltä - ensi kesän suunnitelmia tehdään jo :)
Jutta, mulla on selvästi joku addiktio noiden ruusujen kuvaamiseen - oli sitten kesä tai talvi :)
Hiustuotteet ovat itselleni ihan vieraita, mutta siitä yksinkertaisesta syystä että en osaa laittaa tukkaani. En mitenkään, paitsi kiinni kolmella eri tavalla. Avutonta!
Kati, lahjat olivat varmasti mieluisia!
Minäkin tykkään tohtori hauskasta kovin, tosin kukkaroni ei ole ihan samaa mieltä. En varmaan osaa käyttää niitä niin pieniä määriä kuin pitäisi kun ne loppuvat ihan alta aikayksikön.
Ja nuo iho-oireet mahtavat olla todella ikäviä!
inkamaria, meidän perheessä on vähän samalla lailla: itselläni iho ei reagoi mihinkään, mutta mies ja lapset ovat selvästi herkempiä. Jonkinlaista atooppista taipumusta ainakin.
Noista kolmesta aineesta: savea käytän niin ihon kuin hiustenkin pesuun sekä myös hoitavina naamioina, niin iholla kuin hiuksillakin. Savi sopii erinomaisesti myös saippuanvalmistukseen, erityisesti tällaiselle rasvoittuvalle iholle kuin minulla on. Kookosrasva on käytössä niin perusvartalorasvana, kasvorasvana sekä dödönä. Käytän sitä myös hiustenhoitoon sekä taas kerran, saippuavalmistukseen. Karitevoita käytän aina kun iho vaatii erityistä rasvausta - käsille, jaloille, kasvoille ja koko kropalle. Huulirasvana se on ihan lyömätön ja lasten pienet ihoärsytykset tuntuvat sen kanssa häipyvän ihan kuin tuhka tuuleen :)
Jutta johdatteli minut tänne, kun olin juuri postannut tuoreista luomuhedelmistä ja-vihanneksista tehdyistä Lush tuotteista.
Todella hyvä tämä postauksesi :).
Voi että minäkin haluaisin tehdä itse kosmetiikkani. Olen joskus jopa hankkinut kirjan aiheesta (luonnonmukaista kauneutta). Mutta kaikki ohjeet tuntuvat minusta liian hankalilta tai ainakin aineiden hankkiminen on tuntunut liian hankalalta..niinpä en ole kokeillut ensimäistäkään juttua kirjasta.
Olisiko sinulla joku helppo & hyvä resepti jakaa aloittelijalle, joka ei edes ole koskaan kuullut rhassoul-savesta :)? Sellainen mihin aineksetkin löytyisivät helposti.
Hipsu, kiitos :) Lushin paladeodorantti oli muuten itselleni kimmoke tehdä dödökin itse - tykkäsin sen koostumuksesta ja toimivuudesta niin, mutta hieman liian voimakas tuoksu oli liikaa nenälleni. Ihania tuotteita kyllä!
Pibu ja Tinde, yritin ensimmäistä kertaa tehdä itse kosmetiikkaa yläasteella, mutta eihän siitä mitään tullut. 80-luvun lopussa/90-luvun alussa ei pienellä paikkakunnalla oltu edes kuultu niistä raaka-aineista mitä olisin tarvinnut, saatika että olisin mistään saanut rohkaisua ja kannustusta itse työhön. Mutta idea jäi kytemään.
Sokerikuorinta on yksi lemppareistani, jo siksikin että ainekset löytää omasta kaapista: 1dl sokeria ja 0,5dl oliiviöljyä (tai vaikka rypsiöljyä). Halutessa pari tippaa eteeristä tuoksuöljyä. Kaikki aineet sekaisin ja se on siinä. Säilyy tiiviissä purkissa vaikka vuoden.
Toinen, uudempi suosikkini on lähtöisin kirjasta Ihana Kotikylpylä. Helppo ja ihana vartaloöljy: n. 2-3dl oliiviöljyä, pari pientä kuusenoksaa. Kaadetaan öljy kuusenoksien päälle kuumuutta kestävään astiaan ja nostetaan astia vesihauteeseen, jossa kiehuvaa vettä. Kattila pois hellalta, joku kansi päälle ja annetaan hautua pari tuntia. Siivilöidään kuusenhavut pois, lisätään pari tippaa eteeristä öljyä ja pullotetaan. Eikä taatusti pääse pakkanen kuivattamaan ihoa!
Ja tiedätkö, kun pääsee itsetehtyjen tuotteiden 'makuun', sitä huomaa että nälkä kasvaa syödessä :)
Kiitos, kokeilen tuota sokerikuorinta heti :). Kiitos ohjeesta, juuri tuollaista toivoinkin!
Eteeriset öljyt ei käy minulle, joten se tuo tietysti haasteita myös...
Tinde
jotenkin ihanan ajankohtainen juttu sinulla :)itse innostuin viime syksynä saippuan teosta joka johti huulirasvan tekoon ja kotitekoisen vartalokuorinta-aineet tekoon.. nälkä todellakin kasvaa syödessä etenkin kun voi todeta että omatekoiset tuotteet toimivat: saippuaa ja huulirasvaa tein paljon joululahjoiksi ja kiitosta tuli kaikilta. oma luonnontuote suosikkini on turve- ihoni rakastaa turve+sauna yhdistelmää. ja luultavasti koska perheen teinit ovat tottuneet tuohon turpeeseen ja todenneet sen hyväksi ovat he hyvin avaramielisiä muillekin kokeiluilleni.
olisi ihana lukea kirjoittamanasi lisää aiheesta- mieluusti vaikka muutaman ohjeen kera
Hei, olen itsekin juuri lukemassa Totuus kosmetiikasta -kirjaa. Aivan järkyttävää mitä sitä on joskus naamaansa laittanut ja vielä kalliiseen hintaan. Olen siirtynyt jokin aika sitten luonnonkosmetiikkaan, olen vallan ihastunut ranskalaiseen Couleur caramel -luomukosmetiikkasarjaan jossa todella ihania tuotteita ja erinomainen hintalaatusuhde. Käykää vilkaisemassa www.couleur-caramel.fi Suosittelen !
Voiettä Inka,kun sait minut innostumaan kotikosmetiikasta.Itse asiassa muutamia vuosia sitten tein itse timjami-piparminttu voidetta:)Nyt pitää kyllä aloitta hommat uudestaan.Taidan kokeilla noita sinun reseptejä.kiitos inspiraatiosta ja jaetaan kokemuksia. Täytyy käydä kirjastossa hakemassa aiheeseen sopivia kirjoja.
Olipa mielenkiintoinen aihe! Itse olen viime aikoina todella alkanut miettiä mitä sitä oikein tulee hierottua iholle ja päänahkaan.. :/ Tuo huulirasva kiinnostaa kovasti, näin talvella kun omat huulet on ihan kestorohtuneet!
Tinde, sokerikuorinta on kyllä kauneudenhoitoa ihan yksinkertaisimmillaan - helppo ohje, raaka-aineet helposti käsillä ja sen lisäksi oma ihoni tykkää. Voi hyvin ja on pehmeä :)
piia-h, aiheeseen on tarkoitus palata vielä uudestaankin. Täytyy muuten myöntää, että itse olen hieman ujostellut antaa tekeleitäni lahjaksi. Olen omassa lähipiirissäni ehkä hieman hörhön maineessa jo muutenkin ja pelkään ihmisten ottavan lahjat tuputtamisena. Vaikka tosin niistä harvoista mitä olen antanut, on palaute ollut vain positiivista. Jopa mies meillä on pienen kakistelemisen jälkeen alkanut tarttumaan itse tehtyihin saippuoihin - eikä äärimmäisen herkkä ja kutiseva iho enää kutisekaan. Ehkä koitan kevään mittaan päästä peloistani ja antaa rohkeasti lahjoja - kunhan varustan ne selvin sisällystiedoin, niin tuskin niistä nyt voi pahastuakaan :)
Iiriskukka, ihanaa että innostus leviää! :) Haluaisin ehdottomasti kuulla lisää voiteiden teostasi, niiden suhteen kun minulla tuntuu olevan paljon epävarmuuksia.
Teija, samoista mietteistä itselläni asia lähti. Pitääkin laittaa huulirasvaohjetta ylös jossain vaiheessa, ja linkkejä hyväksi havaituille reseptisivuistoille :)
Anonyymi, liian nopea enterin painaminen ja vastaukseni sinulle hävisi kuin tuhka tuuleen.. Tuota ranskalaista sarjaa olen kuullut kehuttavan paljon ennenkin, joten kiitos sinulle vinkistä - käyn ehdottomasti nyt tutustumassa siihen :)
Mitä tulee itsetehtyyn deodoranttiin? Ja kun teet huulirasvoja, niin laitatko ne purkkiin, vai pystyykö kotona tekemään puikkohuulirasvoja?
Pliis pliis tee joku postaus tarvikkeista, joita tarvitaan, että pääsee alkuun. :)
Entäs jättääkö nuo itsetehdyt saippuat ihon tosi natisevan puhtaaksi? Ostin luonnonmukaisen saippuapalan, jossa ei ole sulfaatteja, ja valmistusaineina pääasiassa öljyjä, mutta silti se on vähän turhan pesevä.
Voisitko laittaa hyväksi havaitsemasi deudorantin ohjeen. Pelkään mrkyttää imusolmukkeitani, ja mieluusti tekisin itse!
Hei!
Itse olen juuri aloittelemassa kotikosmetiikan tekoa. en siis ole vielä tehnyt mitään.
Olisiko sinulla jotain hyviä reseptejä?
Lähetä kommentti