Eilen juhlittiin perheen nuorinta tulokasta, pienen veljenpojan ristiäisiä. Pakkasen kirpeässä ilmassa suku kerääntyi ensin vanhaan kirkkoon, paksujen kiviseinien suojiin. Siellä, laulun ja rakkaudesta kertovien sanojen äärellä oli hyvä hetki pysähtyä. Katsoa ympäröiviä kasvoja, rakkaita ihmisiä joiden seurasta ei pääse nauttimaan niin usein kun hyväksi olisi.
Kirkon jälkeen kahvitellessa vierähti aika niin nopeasti että yhtäkkiä olikin jo pimeä. Pitkämatkalaiset tekivät lähtöä, lapset haukottelivat ja itsellä haikea olo. Koska näemme taas kaikki? Kesällä? Toivottavasti.
Tänään tuntuu ihan siltä, kuin olisi sunnuntai. Lapsetkin saivat heti aamusta harvinaista herkkua - muumeja dvd'ltä. Olo on eilisestä raukea, hyvä, onnellinen.
Onnea on kaikki rakkaat ihmiset.
6 kommenttia:
Oi tuo pannunalustojen pidike. Meillä oli tuollainen avainnaulana, kun olin lapsi.
Minulla oli eilen sellainen tunne, että on sunnuntai. Koko päivä kului jotenkin laiskasti täällä kotona. Ja tänään alkoi arki.
Ihanalta kuulostaa rauhallinen päivä!
Hyvää torstaita!
Anu
tämä on tosi lämmittävä posti.
me olimme myös ristiäisissä lauantaina ja meistä tuli kummeja. kuuntelin oikein huolella mitä se pappi sanoi vanhemmuudesta ja kummiudesta ja nyt kuten yleensäkin kasteen jälkeen (4 omaa ja 4 kummilasta ja sukulaisten lapset lyhyen ajan sisällä) aina on hetken parempi ihminen kun todella päättää aktivoitua parempana vanhempana ja kummina.
MinnaK, meidän on peräisin miehen lapsuudenkodista :)
Jonna, ja sitten kun saa arki-vaihteen päälle, onkin jo viikonloppu. tuskastuttavan hidasta käynnistymistä. no, ensi viikko onkin sitten jo ihan perinteisen arkinen.
Anu, kiitos :)
heli, ja lämmin oli olokin :)
vankavesi, monasti yllätän itseni ajattelemasta että kyllä minä hetken päästä teen sitä tai tätä lasten kanssa. Mutta siihen on niin helppo jäädä jumiin ja kallista aikaa kuluu ihan 'hukkaan'. Joten pieni skarppaaminen on ainakin täällä aina välillä ihan paikallaan.
Lähetä kommentti