Tänään haluaisin vain nauttia Vivi-Ann Sjögrenin kanssa Mustaa kahvia, keksinmuruja. Ja välillä käydä Elisabethin luona ihastelemassa tätä kaunista kotia. Mutta sitä vastoin taidankin käyttää kaiken liikenevän ajan kahden kuumeisen lapsen hoitoon. Ihan tekisi mieleni huokaista "taas kerran".
12 kommenttia:
Voi ei, pikaista paranemista! Mä tiedän hyvin tuon tunteen, eilen oli meillä (taas) yksi ensimmäinen kuumeeton päivä...
Voi ei! Meillä on sama homma. Kaksi poikaa korvatulehduksessa. Paranemisia teille.
Se koti ja kuvat on ihan käsittämättömän ihania... Osaisipa kuvata tuolla lailla... :)
Pikaista paranemista teille!
Meillä sairastettiin vuosi sitten ihan koko ajan, mutta nyt ollaan selvitty pienellä nuhalla ja yskällä (koputan puuta).
Voimia! Ihania nuo ruosteiset tölit.
Tölkit siis :D
nice mug...and lot"s of snow
Huoh! Paranemisia pienille ja jaksamista ja pinnanpidennyskappaleita äidille.
Voimia ja pikaista paranemista pikkuisille!
Tosi kauniita kuvia erityisesti ylin!
Anu
Olen kiitollinen siitä että meidän pojat ovat äärimmäisen harvoin kipeitä. Se on helpotus niin heille itselleen, tietysti, mutta meille vanhemmillekin.
Onpa ruosteiset purkit kauniita!
Voi voi. Kun saat pienet nukkumaan kaivaudu sohvaan kirjan kanssa (ja kahvikupin) :)
Kate, kiitos sympatiasta! Loputon sairastelu on sitten kurjaa. Tsemppiä sinne teillekin!
Eloveena, voi korvatulehdus! Se on vielä sata kertaa kurjempaa kuin pelkkä kuumeilu. Pikaista paranemista teille!
Jutta, eikö? En meinaa millään saada tarpeekseni siitä kodista tai niistä kuvista!
Ja kiitos :)
Jonna, koputetaan molemmat puuta! Ehkä kaikki se sairastelu sitten kuitenkin kasvatti vastustuskykyä? Toivon niin.
Kay, the mug is from this new serie from Marimekko called "Siirtolapuutarha". The whole collection is really beautiful but this mug is my absolute favorite.
Merruli, kiitos! Sympatia auttaa aina :)
Anu, kiitos. Voimia kaiken tämän itkun ja kitinän kestoon kyllä tarvitaankin. Vaikka tietäähän sen, että ei se helppoa ole olla pieni ja kipeä :(
violet, terveydestä on tärkeää osata olla kiitollinen. Usein se jää taustalle, sitä pidetään melkein itsestäänselvyytenä.
neidonhiuspuu, kyllä - sillä täällä on selvitty päivistä. Ajatuksella, että jahka sairastelijat nukahtavat, saan jatkaa hyvän kirjan kanssa ihan omassa rauhassa :)
Moikka,
lueskelen sun niin kovin tutunkuuloisia postauksia nyökytellen itsekseni: haluaisin tehdä sitä, haluaisin tehdä tätä, haluaisin oppia paljon uutta...niin minäkin ;). Arki vain tuppaa viemään voimat, ja aikaa on aivan liian vähän. Minä ajattelen silloin tällöin lohdutuksekseni, että jossain vaiheessa kaipaan näitä ruuhkavuosia kaikkine kuumeineen ja vatsatauteineen, sillä lapsi on muuttanut opiskelemaan ja minun on PAKKO harrastaa, että en tuntisi itseäni aivan turhaksi ;). Voimia sinulle, olet usein mielessä! Toivottavasti lapsien olo kääntyy pian parempaan suuntaan.
Lähetä kommentti