26. maaliskuuta 2010

väsynyt ja kuumeinen




Kuinka kurjaa olla kipeä. Ajatus ei juokse, olo on heikko ja surkea. Kaikkein eniten inhoan jos kipeäksi tuloon liittyy tunne toisten pulaan jättämisestä. Vaikka ei sairastumiselleen mitään tietysti voi, mutta silti sitä tuntee syyllisyyttä.
Pöytä oli (on) ihan juuri sellainen kuin toivoinkin. Se odottaa vielä mummolassa mutta enköhän sen kohta saa kotiin. Oi onnea!

7 kommenttia:

Prisca kirjoitti...

täällä on kyllä oltu samoissa fiiliksissä...tsemppiä. pitää muistaa pitää kunnon toipilas aika, muuten uusii.
Ja kun on kurja olo, on hyvä kun on jotain kivaa mitä odottaa.

moa kirjoitti...

your pics are soooo beautiful ♥
&
a happy easter to you ♥

hugs from moa

Kati kirjoitti...

Oikeasti on niin, että kun kaikista syyllisyydentunnoista huolimatta pystyy lepäämään kunnolla, tautikin todennäköisesti menee nopsemmin ohi. Paranemista sinne

vilppumaan erika kirjoitti...

Komppaan Katia: nyt vaan lepoa ja stressittömyyttä. Työt ei tekemällä lopu ja mitä muita osuvia sanontoja on :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi kurjuus :( Pikaista paranemista sinne!!

Teija kirjoitti...

Parane pian! Kauniit kuvat jälleen.

Inka kirjoitti...

aurinko ja kuu, kiitos sympatiasta! Ja niinhän se on, että lepo auttaa parhaiten kun sen malttaa. Hätäilemällä ei siinäkään saa hyvää aikaiseksi.

moa, thank you :) You are always so kind!

Kati, näinhän se on. Ja syyllisyys toisaalta ihan turhaa, kun ei tilanne ole itse aiheutettu.

Vilppumaan Erika, työt eivät kyllä tekemällä lopu. Siihen on hyvä turvautua turhissa tuskissa :)

minja ja Teija, kiitos teille molemmille!