Olga Bennet

 (c) Olga Bennet

via wasi & sabi

sunnuntai-aamuna

Palelen koko ajan. Nukun kahden paksun täkin kanssa ja kuljen päivät villatakkeihin ja villasukkiin kääriytyneenä. Lasten unirytmi kulkee käsi kädessä auringon kanssa. Mahtaakohan sillä olla jotain tekemistä palelemisen kanssa? Kärsin myös joka kevät alkavasta talokuumeesta. Tänä vuonna se näyttää kiipeävän korkeuksiin jo yllättävän aikaisin. Huomiseksi onkin suunnitteilla taas yksi kotiseutu-ajelu. Toivottavasti näyttäisi paikan päällä sudelta. Sillä välin yritän keskittyä muihin asioihin. Vaikka siihen, että pihan ruusupensaita pitäisi leikata.

kaalia

1. Cirkus curtain, 2. Papel Manteiga, 3. Untitled, 

4. baggage, 5. Untitled, 6. L1000923, 

7. Untitled, 8. Untitled, 9. uh oh, 

10. seixal, 11. Untitled, 12. azuis

Mies toi kauppareissultaan suurimman kaalin mitä olen koskaan nähnyt. Tänään syödään siis kaalilaatikkoa. Sitten vuorossa taitavat olla kaalikääryleet ja kaalipiirakka. Pidemmälle en reseptiviidakossa ole vielä päässyt. Ehdotuksia kyllä otetaan vastaan.

Kaalinkäryn jälkeen onkin hyvä jatkaa pihalla kasvilavan suunnittelua. Sellaisen saan kuulemma äitienpäivälahjaksi. Ei hassumpaa. 

perhosia odotellessa

Sain viikonloppuna puhelinsoiton. Ihminen joka joskus toisessa elämässä oli maailmani, on poissa. Poissa.Tunnen itseni jotenkin halpamaiseksi kirjoittaessani asiasta tänne, mutta tarvitsen tilan näille tunteille. Hämmennykselle ja surulle. Vaikka mietin samalla olenko oikeutettu suruun, kun niin monta vuotta sitten kävelin pois. Toivoisin että olisin saanut vielä kertoa kuinka tärkeä hän kaikesta huolimatta oli.

Tyttö odottaa näkevänsä perhosia.
Niin minäkin.

kesken

Suunnittelen kirppispöydän varaamista. Suunnittelen mutten tunnu saavan aikaiseksi. Villahousujen polvet sain paikatuksi ja tytölle villatakin aloitettua. Talvivaatteiden pesu on aina vaan kesken, keksin aina jotain muuta mukavampaa. Lattioiden pesu ja kirjastoreissu, siinä nyt ainakin ohjelmaa tälle päivälle.
Tämä kirja on imaissut minut ihan mukaansa. Tykkään hirmuisesti.

(c) www.taverne-agency.com

Käyn ihailemassa näitä kuvia uudestaan ja uudestaan. Tuossa puutarhassa on jotain sadunomaista.
Kiitoksia kaikille kauniista ja lohduttavista sanoistanne. Täällä ollaan vieläkin ihan kuin unessa, toimitaan puoliteholla. Onneksi uutiset Korpun uudesta kodista ovat juuri päinvastaisia, siellä kaikki sujuu loistavasti.

Yhtä vailla

Koko päivä aherrettiin pihalla. Nautittiin auringosta, lämmöstä ja linnunlaulusta. Haravoitiin ja  leviteltiin viimeisetkin lumikasat pitkin kalliota. Kannettiin kompostorista multaa ruusupensaiden juurelle ja suunniteltiin kesän kasvatuksia. Syötiin ja juotiin, ja taas jatkettiin hommia. Kukin omiaan ja niitä yhteisiä. Tehtiin kaikkea muuta kuin mietittiin sitä, että yksi puuttuu.
Viikonloppuna teimme ajomatkan kiltin ja eläinrakkaan tädin luokse. Sinne, vanhan maatalon pihapiiriin jätimme Korpun. Paikkaan missä on tilaa juosta ja temmeltää. Paikkaan missä koiran kuin koiran on varmasti hyvä olla. Ja vaikka tiedän sydämestäni tehneeni sen ainoan oikean ratkaisun, ei se poista ikävää.

mielenkiintoinen koti

(c) taverne-agency.com 

& Hotze Eisma

sorsat

Naantalin vanha kaupunki on yksi lempipaikkojani. Ja nimenomaan juuri tällaisena harmaana, sateisena ja hiljaisena. Muutamat elämäni onnellisimmista hetkistä olen viettänyt täällä. Mennyt naimisiin kuvan kirkossa ja viettänyt hääyöni etualalla näkyvässä keltaisessa talossa. Ihmetellyt tuolla nimenomaisella parvekkeella sitä, miten elämä voikin olla täynnä yllätyksiä. Kattojen takaa pilkottavassa vaaleanpunaisessa talossa asuin aivan toisessa elämänvaiheessa, ja olin sielläkin niin kovin onnellinen. Näitä kulmia ja nurkkia kaipasin ollessani poissa kotoa ja niiden suojissa tunsin aina olevani turvassa.
Tänne tulimme lapsina syömään jätskiä, katselemaan veneitä, kulkemaan kiikkerillä laitureilla ja syöttämään sorsia. Kuunneltiin kun äiti kertoi niistä kesistä kun lapsena asui Naantalissa. Näytti paikan missä talo silloin ennen oli ja rappuset jotka taloon veivät. Samat rappuset näytän omille lapsilleni ja kerron samat tarinat. Odotan kesää ja lokkien ääntä. Meren tuoksua ja sulavaa jäätelöä. Ja toivon ihan hiljaa mielessäni, että saisin nauttia niistä kesistä juuri näin, hiljaa ja rauhassa.

pikkuveli

'On mulla pikkuveli.
Aina me halaamme toisiamme
ja ollaan onnellisia.'
Lauloi tyttö pitkän tovin.
Ei hassumpaa.

pitkänä perjantaina

otetaan rennosti. Syödään tomaattikeittoa ja illemmalla pakkasesta valmistettua hirvenlihaa. Maalataan pääsiäismunia ja etsitään pajunkissoja. Imuroidaan ja pestään lattiat. Ihmetellään ikkunasta näkyviä vihreitä plänttejä. Juodaan paljon kahvia ja luetaan satuja. Suunnitellaan omaa taulukollaasia vihreän pöydän yläpuolelle. Hämmästellään Sibella Courtin maailmaa kirjan sivuilta. Ollaan vaan.
Hyvää pääsiäistä.

stella

Tämän asunnon väritys kiehtoo kovasti. Tuo jännittävä yhdistelmä vihreää, hentoa punaista ja mustaa. Näillä väreillä on jotenkin sopivaa aloittaa huhtikuu.