kovin hempeää

1. at the chocolate shop, 2. Untitled, 3. london., 4. organised,

5. Untitled, 6. Untitled, 7. Untitled, 8. Nesting Book,

9. Deck the Halls, 10. {film.256}, 11. 3, 12. wood & word sign,

13. Thrifted, 14. Stylist Maria Grossmann, 15. newlookstudio, 16. april

Kovin on hempeäksi mennyt värimaailmani. Tuntuu, että kaikki mitä ympärilleni haalin on hempeää pastellia. Vaaleaa kulunutta keltaista, vaaleanpunaista ja turkoosia. Siellä täällä ripaus ruskeaa ja vihreää. Tämä ei lupaa hyvää perheen miesväelle keittiön uudistamisessa.

pöydästä asiaa

via Pinterest

 via Lille Lykke

Kun muutimme tähän asuntoon viisi vuotta sitten, ensimmäinen ostoksemme uutta kotia varten oli iso ruokapöytä. Iso, massiivinen ja tukeva. Ja hyvä pöytä se onkin. Paitsi että alkaa tuntumaan  l i i a n  isolta. Ei sillä, etteikö minusta ole ihanaa levittäytyä pöydän toiseen päähän papereineni, askarteluineni ja touhuineni - ja silti jättää toinen puoli pöydästä muun perheen käyttöön. Mutta pienissä neliöissä tilaa tarvitaan, ja pienempi ruokapöytä ajaisi loistavasti sen ruokailuun tarvittavan tehtävän.
Niin, että nyt olisi sitten hakusessa pienempi pöytä. Mielellään pyöreä. Ihan vain siitä syystä, että itse miellän sen pienempään tilaan asettuvaksi. Ensimmäisen kuvan pöytä on hyvin lähellä sitä tämän hetkistä ihannettani (painotan kohtaa tämän hetkistä, se 'ihanne' kun saattaa muuttua hyvinkin nopeasti) - ja Ikean Liatorp-pöytä taas hyvin lähellä kuvan pöytää. Olisiko kellään teistä kokemuksia tuosta Ikean pöydästä? Kannattaako sitä edes harkita?

(c) Ikea

Ihanteellisintahan olisi löytää hyvä ja kaunis pöytä käytettynä. Siispä tiedossa onkin jonkin verran kirpputorien ja vanhan tavaran liikkeiden koluamista. Niin ja tilan raivaamista varastosta - jospa tuolle isommallekin pöydälle olisi vielä joku päivä käyttöä, jossain tilavammassa asunnossa.

Lämpimäisiä

Chevalier Mittens

Endpaper Mitts

Meillä on kulunut talvi ollut yhtä sairastelua. Ihan niitä tavallisia, mutta jatkuvasti. Flunssaa, kuumetta, oksennustautia ja nyt viimeisimpänä riesana silmätulehdusta. Joulun alla alkanut tulehduskierre helpotti jo reiluksi viikoksi, ilmetäkseen taas tänä aamuna entistä ärhäkämpänä. Huoh, sanon minä.
Iltavalvomiseen (ja kaikkeen sairasteluvalvomiseen) sopii loistavaksi kaveriksi neule. Ylläolevat Chevalier-lapaset ovat tulossa äidille Dropsin Alpacasta. Mieskin ihastui malliin niin, että tilasi itselleen samanmoiset. Tosin väriksi pyydettiin jotain vähemmän arkaa ja mielessä pyöriikin jo lapaset tummanharmaasta villalangasta.
Terassin matto on saanut auringon ja lumen vaikutuksesta aivan uuden värin - mahtaako alapuolelta vielä löytyä tätä kirkkaampaa väriä?

sitten kun...

Sitten kun on hetki hiljaista, neulon taas muutaman rivin
Sitten kun on hetki hiljaista, keskityn tähän ihanaan kirjaan
Sitten kun on hetki hiljaista, keitän kahvia ja tuijottelen ulos ikkunasta
Sitten kun on hetki hiljaista, napsaisen muutaman kuvan ja päivitän blogia
Sitten kun on hetki hiljaista, mietin tulevia päiviä ja viikkoja
Sitten kun on hetki hiljaista, unelmoin uusista neuleista
Sitten kun on hetki hiljaista, huomaan että jossain tuoksuu pipari
Sitten kun hetki on mennyt ohi, hymyilen ja jatkan päivän touhuja.

arki

 Joulun jälkeinen paluu arkeen on melkein yhtä mieluista aikaa kuin joulu. Yksi niistä harvoista hetkistä vuodessa kun arki tuntuu ihanalta - ja odotetulta. En tänäkään vuonna tehnyt tai antanut mitään uudenvuoden lupauksia, mutta niiden sijaan esitin itselleni toiveita tulevalle vuodelle. Kaikissa toiveissa korostuu elämästä nauttiminen. Keskittyminen niihin hyviin asioihin. Uusien asioiden opettelua. Silmien avaamista. Mennyt syksy on ollut rankka, unelmista luopumista ja epäonnistumista. Olo on vieläkin tyhjä vaikkei ehkä enää lannistunut. Uudet asiat odottavat, uskon ja toivon niin.