Ensimmäinen kosketus Sirkukseen oli 2-vuotiaalle kokemuksena päätähuimaava. Äidin silmissä näytti hetkittäin siltä, että tyttö ihan pakahtuu riemuunsa. Suurin nautinto tuli teltan ulkopuolelta löytyneestä posetiivista. Kovaa raikuva musiikki ja sisimmässä pauhaava innostus purkautuivat suurellisena tanssiesityksenä, jota sirkuksesta poistuvat jäivät naurunkyyneleet silmissä seuraamaan. Loppujen lopuksi tanssin pauloissa oleva lapsi täytyi kantaa musiikin luota jo tyhjenneelle parkkipaikalle. Voi kun osaisi itsekin vielä heittäytyä hetkeen samalla intohimolla.
Kaksivuotiaan elämä on yllättävän raskasta. Jotenkin sitä yksinkertainen aikuinen kuvittelee, että elämä on helppoa kun ei tarvitse kantaa huolta maallisesta, sen kun nukkuu ja leikkii vaan.
Onneksi mieli on kekseliäs ja konstit monet. Oppiipa äiti keräämään (vaha)kynät tarkemmin pois leikkien jälkeen.
2 kommenttia:
Lasten aitous, tuikkivat silmät ja innostus on niin ihanaa! Voi kun sitä saisi säilöttyä purkkiin siltä varalta, että tyly maailma sen sammuttaa. Sirkuksessa on jotain maagista lasten silmissä ja kieltämättä silmänruokaa aikuisellekin..
Saattaisin mennä itsekin tuosta posetiivista sekaisin. Tyttäresi on tehnyt tosi hienon taideteoksen seinään!
Lähetä kommentti