15. lokakuuta 2007

31 v.

Täytin tänään 31v. Jostain syystä se tuntuu pahemmalta kuin 30v. Vaikka ei mulla mitään ikäkriisiä ole. Ainakaan vielä. En mä haluaisi olla enää 25v., nyt on helpompi olla. Elämä enemmän raiteillaan, ja suuntakin näyttäisi olevan parempaan.
Joku kriisi silti. Ehkä semmoinen 'mihin minä olen menossa' -kriisi tai sitten 'mikä minusta tulee isona' -kriisi. Onhan mulla ammatti, ja työpaikka. Vaikkei unelmasellaisia. Yksi koulukin on kesken, jäi jo silloin kun aloin tyttöä odottamaan. Sinne voin mennä takaisin kun elämä sallii. Silti tuntuu, että se 'jokin' puuttuu. Se intohimon kohde, tunne siitä että tätä mä haluan tehdä nyt ja tänään ja huomenna.
Outo aika näistä stressata. Jääkööt ne itämään. Jos vaikka tuottaisivat vielä hedelmää. Oivallusta.
Vuodet menee vauhdilla. Vaikka en mä valita. On tässä puolensakin. Ja toinenkin vielä tulossa.

20 kommenttia:

Kanerva kirjoitti...

Paljon Onnea!

Kate kirjoitti...

Onnellista syntymäpäivää! Taas ihana kuva pikkuneidistä :)

milano kirjoitti...

Paljon onnea!! Ihana kuva! :D

ammis kirjoitti...

Onnea ystävä! Älä stressaa...

tiuku kirjoitti...

Paljon onnea!
Hurjan söpö kuva tyttösestä :)

Amyrlin kirjoitti...

Paljon, paljon onnea! Ihana kuva, väsymys yllätti :)

Outi from White Country kirjoitti...

Onnea!

Vasta nyt huomasin laskurin blogisi sivupalkissa, onko se lasketun ajan laskuri? Jos on, niin sähän olet kahden äiti ihan kohta!

Matroskin kirjoitti...

Onnea! Ihana tuttisuu. Meillä taapero käyttää kotona kestiksiä ja näyttää ihan Aku Ankalta kipittäessään muhkea kestispylly keikkuen.

Minulla ainakin raskausaikaan liittyi tuollaista kriiseilyä. Suunnittelin kaikenlaisia dramaattisia ammatinvaihtoja. Lapsen myötä kai tajuaa, miten lyhyt elämä lopulta on, ja miten tärkeää on tehdä mitä haluaa eikä vain haaveilla ja kattella.

Tanja kirjoitti...

Onnea!!!! Ihanat pöksylit tuolla aiemmassa ja suloinen pikkuinen tuttisuu <3. Ja onnea masukistakin =).
Saanko laittaa blogiini linkin sivuillesi?

violet kirjoitti...

Onnittelut syntymäpäivästä! Minä olen vasta tässä neljäkymmentä täytettyäni (tai sanotaan että se alkoi kun olin n. 38) alkanut pikkuisen saada siitä kiinni että kuka olen ja mitä haluan ja mihin minulla on mehdollisuuksia jne.

inkivääri kirjoitti...

Kiitos kaikille onnitteluista! Tulipa hyvä mieli :) Mä olen vielä(kin) niin lapsellinen, että synttärit ja kaikenmoiset juhlapäivät on ihan hirmuisen isoja juttuja, ja onnittelut on niin ihania!

Outi: joo, se on lasketun ajan laskuri. Vielä jokunen päivä viralliseen päivään, tosin toivon sydämestäni että lapsi päättäis haluta maailmaan jo ennen sitä!

Matroskin: kiitos, ihana kuulla että tämmöistä on/on ollut muillakin.

Tanja: Voi tottakai saat laittaa linkin, kiitoksia vaan kovasti :)

Violet: Ihanaa, 'myöhäisherännäisiä' on siis muitakin. Tätä vasten tuntuu ihan kamalalta, että juuri 18-vuotta täyttäneiltä odotetaan isoja päätöksiä siitä, mitä elämältään haluaa ja mitä tehdä työkseen. Minä en tiedä vieläkään ja tuntuu, että itsensä tunteminenkin on vasta aluillaan. Näin ajatellen vanheneminen on itse asiassa ihanaa: millainenkohan olen vaikka viiden vuoden päästä ja mitä siihen mennessä olenkaan itsestäni keksinyt.

Ansku kirjoitti...

Taidan kommentoida ensimmäistä kertaa, joten sanotaan alkuun se, että ihana blogi!
Paljon onnea syntymäpäivän johdosta (tulee vissiin nyt sitten päivän myöhässä). Minä täytän piakkoin 29 v, mutta kovin samanlaisia ajatuksia tunnistan, näitä mihin minä olen menossa tai mikä minusta tulee isona. Ehkäpä me löydämme oman paikkamme...
t. kolibri

anelma kirjoitti...

Lämpöiset synttärionnittelut näin päivän myöhässä!

s a n s k u :) kirjoitti...

hapi boothdei tu juu, hapi boothdei tu juu...

Muhun 30v iski pahiten. Tana vuonna 40v arsyttaa taas myos. Luulen etta nuo kympit on aina mulle pahimpia mutta aina nopeasti taas sitten tajuan etta minahan se viela olen vaikka ikaa tuleekin lisaa. Monesti on mietitty etta mita ihmetta oon saanut aikaan ja olenko tehnyt niita asioita mita sydan haluaa tehda. Mina olen tiennyt vasta pari vuotta mita haluaisin ammatin suhteen tehda. Joillekin se tulee niin helposti mutta mulle tuo oli kiven takana. Vihje mika auttaa paattamaan tuon asian: mita tykkaat tehda harrastuksena tai jos sinulla on pari tuntia aikaa itsellesi? Monesti voi tehda tyokseen jotain sellaista joka liittyy lempiharrastukseen. Mutta sulla on aikaa miettia noita kun lapset isompia....
Toivottavasti synnytys menee sit hyvin jne.....

Hasbu kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut vielä täältäkin!

Tanya kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut myös minulta!!

Itselläni oli 30v rajapyykki pahin ja podin puolisen vuotta elämäni karmeimman kriisin; siinä oli mennä vaihdossa asuinpaikkakunta, työpaikka, mies ja sukat kaupan päälle. Mutta selvisin ehjin nahoin ja voi miten helpottunut olo on jo nyt :)

Tupu kirjoitti...

Myöhästyneesti onnea!Tuollaista pohdintaa, kävin itse vasta 40v,oli hyvä työpaikka, parisuhde, ystävät, asunto ja auto. Eli kaikin puolin reilassa ja vakiintunut uomiinsa, mutta jotain vain puuttui. Myöhäis"heränneenä" minun onneksi suotiin vielä saada lapsi ja nyt tuntuu, että puuttunut osio on löytynyt!Jaksamisia raskauden viime metreille!

Mustikka kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut! Luulenpa että tuollainen "kuka olen, mihin menossa, mikä on kaiken tarkoitus - kriisi" tulee kaikille jossain vaiheessa, ja se on ihan normaalia.
Ihania villapöksyjä, pienellä (onko hän nukahtanut kesken leikkien, näyttää ihan siltä..?) jalassa ja tuossa edellisessä postauksessa.

inkivääri kirjoitti...

Kiitoksia taas kaikille!! :)

Sansku: tuo oli hyvä vinkki, tätä kysymystä olen nyt pyöritellyt päässäni. Vastauksen tiedänkin, eli sitten pitää miettiä mitä siitä vastauksesta syntyy.

Mustikka: Kiitos kovasti kauniista sanoistasi. Tyttö oli tosiaan nukahtanut kesken leikkiensä, ja se oli niin harvinaista että piti oikein näpsäistä kuva :)

hillavilla kirjoitti...

Onnea onnea täältäkin! : )
Eihän se olisi mitään täyttää 30+ ilman kriisinpoikasta (etukäteen, ajallaan, jälkikäteen). Kaikki noita miettii jossain vaiheessa. Ja nyytin synnyttyä tulee varmaan joksikin aikaa vahvasti se: "elämä on tässä tunne". Onnea synnytykseenkin!
Soitan sinulle virtuaalisesti 30 ja risat tunnaria....(sain mieheltä 6 vuotta sitten 30vee lahjaksi) ole hyvä!