2. lokakuuta 2007

Koruista

Intouduinpa minäkin käymään läpi koruvarastoani ja esittelemään sieltä joitain suosikkejani. Postauksesta meinasi alkuun tulla järkyttävän pitkä, joten raa'an karsimisen jälkeen jäljelle jäivät nämä seuraavat 3 kuvaa.


Kaikki kuvan korut ovat äidiltäni saamia, paitsi kaksi pientä Pahaa Silmää kaulakorun keskellä. Ne sain pikkutyttönä lahjaksi isotädiltäni joltain hänen ulkomaan matkaltaan. Muistan kaikki korut lapsuudestani, ja niihin liittyy näkö- ja kosketusmuistoja. En käytä näitä juurikaan, mutta niiden tunnearvo on huikea.



Tämä on peräisin isoäidiltäni. En itse asiassa osaa kuvitella tilaisuutta, jossa sitä pitäisin. Muistuttakoot se isoäidistä.



Eniten käyttämäni korut ovat Kalevala-koruja, riipuksista korvakoruihin. Tässä niiden sormuksia, joihin kaikkiin liittyy suurta tunnearvoa. Etualalla kihla-ja vihkisormukseni, joka ei tällä hetkellä mahdu sormeeni. Yritin käyttää sitä siitä huolimatta, mutta taikauskoinen minä ei halua että tuo symboli koskaan tuntuu ahdistavalta. Se odottakoon siis vielä hetken aikaa. Sydänsormus sen takana oli lahja mieheltäni ensimmäisenä äitienpäivänäni. Teljänneito sormuksen sain lahjaksi elämänvaiheessa, kun vanha pirskoutui ja kaikki meni uusiksi. Se symbolisoi edelleen minulle 'uutta elämää', tätä mitä elän juuri nyt. Se on myös hieman isompi kuin vihkisormukseni, joten käytän sitä nyt vihkisormuksen sijalla. Lapinsormus on alkujaan äitini, jonka koruvarastoista olen sen ominut omaan käyttööni teininä. Käärmesormus suojelee pahalta.

Kalevalakorujen lisäksi kaulastani löytää usein kivikoruja, rakkaimpia niistä ovat ruusukvartsi ja vuorikristalli. Muutama näyttävä Arts&Crafts koru saattaa toisinaan myös eksyä kaulaan, mutta yleensä vain silloin kun ollaan lähdössä juhlimaan. Nyt kaikki kaulakorut tuntuvat ahdistavilta, ja piakkoin korujen käytöstä on taas luovuttava käytännön syistä. Onneksi näillä ei ole parasta ennen päiväystä!

5 kommenttia:

ammis kirjoitti...

Onkin muuten harmittavaa, kun joutuu taas luopumaan vauvan myötä korviksista ja muista koruista. Sikäli oma korujen tekointo ei ole aivan oikein ajotettu :-/

Vaan voihan niitä tehdä lahjaksi ja kaksivuotiaatkin osaavat jo arvostaa ihania koruja!

s a n s k u :) kirjoitti...

Taalla Kanadassa mun hopeinen Kalevalan Pernion sormus saa tosi usein ihailua. Olen pitanyt sita sormusta teinarista asti. Mun lemppari. Kiva kun raportoit korusi.

tiuku kirjoitti...

Kauniita koruja.
Vauvan myötä korut tosiaan usein jäävät pois, ainakin hetkiseksi.
Tuli mieleen että olen joskus nähnyt ¨äiti¨tai imetys koruja tms. Riipus on pallon muotoinen ja sisällä on pieni pallo/helmi/hippu joka saa korun hiljaa helisemään. Kuulemma rauhoittaa lasta (jo masussa olo aikana) Voi olla ettei ole kovinkaan kätevä, mutta kaunis ajatus.

inkivääri kirjoitti...

tiuku: joo, niitä kutsutaan bola-koruiksi. Itselläkin on semmoinen ollut nyt raskausaikana vatsan päällä helisemässä. Ääni on soma ja ajatus takana kaunis. Sitä en kyllä tiedä kuinka käytännöllinen koru on sitten vauvan jo synnyttyä.

Heli / Kuvablogisti kirjoitti...

Hurjan kauniita koruja. Itselläni ei juurikaan ole muuta kuin 8 mm paksu 18 karaatin kultasormus, joka on äitini kihlasormus. Korviksia ei tule käytettyä, ei kaulassa mitään :(. Ex-mieheni osti Kalevalakorun... no jonkun, en enää muista nimeä, onkohan tuo joku kukka... no, kaulakorun kuitenkin. Kalevalakorut ovat minunkin suosikkejani, ei vaan ole ketään kuka niitä ostaisi :D ja itse en jaksa "vaivautua".