Koruista

Intouduinpa minäkin käymään läpi koruvarastoani ja esittelemään sieltä joitain suosikkejani. Postauksesta meinasi alkuun tulla järkyttävän pitkä, joten raa'an karsimisen jälkeen jäljelle jäivät nämä seuraavat 3 kuvaa.


Kaikki kuvan korut ovat äidiltäni saamia, paitsi kaksi pientä Pahaa Silmää kaulakorun keskellä. Ne sain pikkutyttönä lahjaksi isotädiltäni joltain hänen ulkomaan matkaltaan. Muistan kaikki korut lapsuudestani, ja niihin liittyy näkö- ja kosketusmuistoja. En käytä näitä juurikaan, mutta niiden tunnearvo on huikea.



Tämä on peräisin isoäidiltäni. En itse asiassa osaa kuvitella tilaisuutta, jossa sitä pitäisin. Muistuttakoot se isoäidistä.



Eniten käyttämäni korut ovat Kalevala-koruja, riipuksista korvakoruihin. Tässä niiden sormuksia, joihin kaikkiin liittyy suurta tunnearvoa. Etualalla kihla-ja vihkisormukseni, joka ei tällä hetkellä mahdu sormeeni. Yritin käyttää sitä siitä huolimatta, mutta taikauskoinen minä ei halua että tuo symboli koskaan tuntuu ahdistavalta. Se odottakoon siis vielä hetken aikaa. Sydänsormus sen takana oli lahja mieheltäni ensimmäisenä äitienpäivänäni. Teljänneito sormuksen sain lahjaksi elämänvaiheessa, kun vanha pirskoutui ja kaikki meni uusiksi. Se symbolisoi edelleen minulle 'uutta elämää', tätä mitä elän juuri nyt. Se on myös hieman isompi kuin vihkisormukseni, joten käytän sitä nyt vihkisormuksen sijalla. Lapinsormus on alkujaan äitini, jonka koruvarastoista olen sen ominut omaan käyttööni teininä. Käärmesormus suojelee pahalta.

Kalevalakorujen lisäksi kaulastani löytää usein kivikoruja, rakkaimpia niistä ovat ruusukvartsi ja vuorikristalli. Muutama näyttävä Arts&Crafts koru saattaa toisinaan myös eksyä kaulaan, mutta yleensä vain silloin kun ollaan lähdössä juhlimaan. Nyt kaikki kaulakorut tuntuvat ahdistavilta, ja piakkoin korujen käytöstä on taas luovuttava käytännön syistä. Onneksi näillä ei ole parasta ennen päiväystä!