kuva: www.westernsilver.comHaaveilen vanhoista kuluneista luistimista, jotka roikkuisivat vaaleanpunaisista satiininauhoistaan vaatehuoneen ovesta. Ovi, missä luistimet roikkuvat, olisi tietysti vanha, kiiltävällä öljymaalilla ammoin maalattu, nyt jo hieman maalipinnastaan rapistunut peiliovi. Ripustaisin luistimet oveen ensilumen saavuttua, ja ne saisivat roikkua siinä aina siihen saakka, että haistaisin kevään olevan tulossa.
Valitettavasti en omista vanhoja, kauniisti kuluneita kaunoluistimia. Tai luistimia nyt ylipäätään. Vaatehuoneen ovikaan ei meillä ole vanha, kokopuinen peiliovi, vaan tyypillinen 80-luvun lastulevyovi. Luntahan täällä länsi-saaristossa ei tunnu satavan. Kerran tänä syksynä maa oli hetkisen aikaa valkoinen, mutta seuraavan päivän vesisade pesi valkeuden pois.
Enkä minä edes osaa luistella. Tai osasin minä pikkutyttönä, ja kävin mielelläni luistelemassa yksin läheisellä niityllä, johon jäädytettiin pieni luistelurata päiväkodin lapsia varten. Kuvittelin olevani jääprinsessa, joka liikkui talvista maisemaa pitkin kuin ballerina ikään. Viimeisin muistikuvani luistelusta on yläasteen pahimmilta teini-angstivuosilta, kun huomasin ettei luisteluun päde samat periaatteet kuin polkupyörällä ajoon. Bye bye luistimet.
Onkohan idea vanhoista kauniista luistimista ovenrivassa roikkumassa edes omani? On vaikea välillä tietää, onko joku kuva, tunnelma tai idea lähtöisin omasta päästä vai jostain niistä lukemattomista lehdistä, kirjoista tai blogeista mitä tulee selattua. Kaunis idea se on joka tapauksessa, olkoon se napattu mistä vaan.
Ehkä tuohon lastulevyoveen sopisi kuitenkin roikkumaan sellaiset pienet tyttöjen luistimet, vaikka noin alkajaisiksi.
7 kommenttia:
Hyvä idea ja tosiaan, tuo kun mietit että onko nähnyt jossain vai omasta päästä tupsahtanut on niin totta. Usein sitä miettii että mistähän tuokin tuli tai sitten törmää juttuun muualla viimeistään sitten kun on sen toteuttanut.
Oli jännää, kun tein heinäseipäistä rantaan semmoisen kangaskatoksen suojaamaan paahteelta herkästi ihonsa polttavia varten ja ehhh, vähän siksikin, että se olisi hauskan näköistä;)
Laitoin siitä kuvan puutarhanettiin ja kuinka ollakaan, seuraavassa Viherpihassa oli samanlainen, heinäseipäistä tehty katos! Viherpihan kuvat on kyllä varmaan tehty jo edellisenä kesänä... Eli jotenkin on semmoinen tunne, että samaa on ilmassa jollei ihan konkreettisesti usein:)
Tuosta luistinajatuksestasi minulle tuli heti halu tehdä niin - minun värikkääseen sisustukseen vaan pitäisi löytää punaiset oikein kuluneet tyttöjen luistimet. Vaikka ensin tuli mieleen tyttären ensimmäiset valkoiset kaunot,joissa oli turkisreunus, ne on vaan laitettu kiertoon...
Minullakin on päässäni tuollainen luistinkuva! Näin ihan vasta jossain kirjassakin vastaavan. Ja itse tykkään luistelusta, etenkin järven jäällä aina joskus kun se on mahdollista, se on ihan parasta.
Ihana ajatus luistimista. Pystyn ihan näkemään sen...
Vielä ei ole myöhäistä opetella uudelleen luistelua, tai ehkä sitten kun tyttönen vähän vielä kasvaa. Voitte sitten kahdestaan leikkiä jääprinsessoja.
Ihana talvi! Voi kun tulisi kunnolla lunta ja pakkasta!
Hmmmm. mikäli blogissani näkyvät luistimet ovat tarpeeksi vanhat, voisin kyllä luopua niistä, jos kiinnostaa?
(Menetin nimittäin huumassa kaiken järkeni ja ostin nuo luistimet muistamatta että kaapissa omaa paikkaansa odottelee aikaisemmat 3 luistinvanhusparia..)
Mun paras luistelumuisto on kun luistinradan vieressa oleva maki oli pulkkamaki ja sita alas kiidettiin luistimissamme aina luistelujen valissa. Maki oli jaatynyt joten kivaa oli. Nyt kauhistuisin tuota silla mita jos oltaisiin kaaduttu ja paakoppa haljennut sen verran jainen se maki oli... Mutta hauskaa oli silloin aikanaan...
Mun isosisko aina nauroi mulle kun tein yhden liikkeen luistellessa. Laahasin yhta reitta takana pain kyykyssa ja kadet korkealla ilmassa. Mutta noinhan ne teki aina luistelukilpailuissa. Miksi se nauroi? (no kun se oli varmaan hyva naky mun tekemana) :)
Luistelu on ihanaa! Muistan kun lapsena luisteltiin niin pitkään, että varpaat oli ihan umpijäässä. Ja äidillä oli punaiset luistimet, sen muistan myös. Oi niitä aikoja. :)
Lauantaina juuri horjuin kovasti kirpparilla. Olis ollut mustat vanhat kaunoluistimet. Ihanasti kuluneet eikä hintaakaan ollut kuin euron verran. Sain pidettyä mieleni lujana vaikka hieman jäikin kaihertamaan. Mukava että muillakin on samanlaisia mielitekoja.
Lähetä kommentti