
Mies
Inhoaa talon valtaavia lehtikasoja. Niitä on sohvan nurkassa, ruokapöydällä, keittiön pöydällä, lipaston sisällä, päällä ja alla, kirjahyllyssä tungettuna kirjojen päälle sekä taakse, puhumattakaan niistä vain lehdille varatuista hyllyistä. Onhan niitä kertynyt. Vaikka jokaisessa muutossa osa on hävinnyt (mies joskus myönsi heittäneensä niitä raa'asti pois kun ei huvittanut kantaa) ja olen tehnyt periaatepäätöksen, että vain sisustuslehdet saa säilyttää.
Ajatuskin sisustuslehtien karsimisesta on aikaisemmin aiheuttanut kylmiä väreitä ja pahoinvointia. Miten ihmeessä voisin luopua niistä, niiden kiiltävästä paperista ja kauniista kuvista? Tunnelmallisista asunnoista ja hauskoista sisustusvinkeistä? Haaveista ja toiveista, 'kyllä meilläkin sitten joskus'?
Ilmeisesti aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Lehdet ovat olleet esillä parissakin seuraamassani blogissa.
Liivia sai minut miettimään suomalaisten lehtien tasoa ja sitä, saanko oikeasti vastinetta rahoilleni ja odotuksilleni. Eilen peruutin kaikki itse maksamani kotimaiset lehtitilaukset ja päätin tilata niillä rahoilla muutaman ulkolaisen lehden tilalle.
Villakettu kertoi käyvänsä lehtikasojen kimppuun ja ottavansa niistä vain parhaat palat talteen. Niin hurjalta kuin tuo ajatus minusta ensin tuntuikin, jotain siitä jäi kuitenkin kytemään. Voisinko? Raaskinko? Pitäisi kyllä, mutta silti...
Keksin kompromissin. Osa lähtee, osa jää. Ja koska kotimaiset lehdet ovat pääsääntöisesti olleet viime aikoina 'pliisumpia', ne saavat lähteä. Toki ne pitää käydä yksitellen läpi ja ottaa talteen kaikki kauniit kuvat ja mielenkiintoiset jutut, se on selvä. En tosin ole varma kuinka jouluisia nuo korkeat lehtipinot olohuoneen nurkassa ovat, mutta olkoon tämä nyt etukäteisjoululahja miehelle. Mieluinen se on ainakin!
Niin, Liivia ja Villakettu, Otavan saarella eräs parrakas mies ajattelee teitä lämmöllä. Teitte sen, mihin hän ei ole näinä vuosina pystynyt ;)