Mehukasta

En ole koskaan keittänyt mehua mehumaijalla. Tai siis en ennen eilistä. Mutta kun hommaan ryhdyttiin, tehtiin sitä sitten urakalla. Nimittäin koko päivä. Herukoita, viinimarjoja, karviaisia, omenoita, luumuja, kirsikoita ja hieman raparperiakin. Kaikkea mitä isoveljen puutarhasta saa. Hiukan tuota, tästä vähän enemmän, noita, noita ja juu vielä noitakin. Sokerit päälle ja kansi kiinni. Laiskanmiehen mehua, mutta aivan mahtavan makuista.
Pimeän aikaan alkoi jo peukalot krampata ja niska jumittua, mutta tulipahan mehut tehtyä. Vaikka ei ne kauaa silti kestä, tässä taloudessa kun ollaan oikeita mehun suurkuluttajia. Nimittäin itsetehdyn mehun. Ja mikäs niitä juodessa, kun tietää mitä suuhunsa laittaa.
Tämän tekstin yhteydessä olisi luonnollista, että olisi kuvaa urakastamme. Marjoista, hedelmistä, mehuista, kaikesta siitä. Mutta kun ei ole. Kamera nääs teki tenän, argh. Joten näytänpä mitä mehujen lisäksi ahmin illalla ennen nukkumaanmenoa. Tätä kirjaa. On kuulkas mehukas!