13. syyskuuta 2008

Mehukasta

En ole koskaan keittänyt mehua mehumaijalla. Tai siis en ennen eilistä. Mutta kun hommaan ryhdyttiin, tehtiin sitä sitten urakalla. Nimittäin koko päivä. Herukoita, viinimarjoja, karviaisia, omenoita, luumuja, kirsikoita ja hieman raparperiakin. Kaikkea mitä isoveljen puutarhasta saa. Hiukan tuota, tästä vähän enemmän, noita, noita ja juu vielä noitakin. Sokerit päälle ja kansi kiinni. Laiskanmiehen mehua, mutta aivan mahtavan makuista.
Pimeän aikaan alkoi jo peukalot krampata ja niska jumittua, mutta tulipahan mehut tehtyä. Vaikka ei ne kauaa silti kestä, tässä taloudessa kun ollaan oikeita mehun suurkuluttajia. Nimittäin itsetehdyn mehun. Ja mikäs niitä juodessa, kun tietää mitä suuhunsa laittaa.
Tämän tekstin yhteydessä olisi luonnollista, että olisi kuvaa urakastamme. Marjoista, hedelmistä, mehuista, kaikesta siitä. Mutta kun ei ole. Kamera nääs teki tenän, argh. Joten näytänpä mitä mehujen lisäksi ahmin illalla ennen nukkumaanmenoa. Tätä kirjaa. On kuulkas mehukas!









6 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Mulla alkaa kohta omenamehujen ja hillojen teko. En hirveästi nauti siitä hommasta, mutta lopputulos on yleensä sitäkin nautittavampi. Ihana kirja....minunkin pitäisi käydä kirjastossa vähän hakemassa katseltavaa. Luettavasta en niin piittaa.

Rebecca / Sanctuary kirjoitti...

Vivienne on kyllä superherkullinen tapaus!

Rebecca / Sanctuary kirjoitti...

Vivienne on kyllä superherkullinen tapaus!

Kesiah kirjoitti...

Itsetehty mehu on sitä parasta. Kirjakin näyttää todella hyvälle.

hp kirjoitti...

En ole koskaan itse mehua tehnyt, täytyykin joku vuosi tempaista. Onneksi mummuloista saa vielä mehua meijänkin sakille.

Sulla on kyllä parhaat kirjavalinnat aina! *suuntaa kirjastoon*

Valloittava valkoinen kirjoitti...

ihanan mehukas kirja!!!