verstaan ulkopuolella

Kun takapiha on hetkellisesti muuttunut maalarinverstaaksi ja siellä täällä lojuviksi sekalaisiksi tavararöykkiöiksi, on aamukahvista nauttiakseen parasta suunnata katseensa riittävän ylös ja riittävän kauas. Ylös, ylös ohi maalipurkkien, kuivumaan jääneiden siveltimien, osittain maalattujen kalusteiden, suojapahvien ja roskapussien taakse.
Parin siemaisun jälkeen tekee jo mieli hipsiä kostealle nurmikolle, tervehtiä ystäviksi muodostuneet pensaat, ihastella kesän yltäkylläisiä värejä, väistellä parit hämähäkinseitit ja laskea yön aikana ilmestyneet nuput kukkapuskiin (juu juu, eihän sitä koskaan tiedä). Istahtaa hetkeksi kallionjuurelle, Onni-ruusun viereen kivelle. Sille, mistä näkee ohi talojen, alas pellolle ja sieltä taas metsän laitaan. Hyvänä aamuna meri melkein pilkahtelee puiden latvojen takaa. Siihen nimenomaiselle kivelle tuuli osuu pehmeänä ja suolan tuoksuisena. Kertoo tarinaa lokkien matkoista ja myrskytuulista. Siltä se ainakin kuulosti, tänä aamuna.

Maalari maalasi, vol. 1

Sain kesäkuun aikana lopultakin (kolmen vuoden suunnittelun jälkeen...) maalattua kotimme portaat. Tässä 80-luvun alkupuolella rakennetussa rivitaloasunnossamme olevat puuportaat olivat juuri sellaiset tyypilliset kellastuneet mäntyportaat, joita toivoisi näkevänsä vain painajaisunissa. Lattiamaalien pitkällisen kuivumisajan, ison koiran ja pienten lasten yhdistelmä on vain ollut sellainen, että sitä "oikeaa aikaa" maalaamiselle ei ole tuntunut löytyvän.
Nyt kuitenkin otin härkää sarvista, ajoin muun perheen mökille ja nappasin kainalooni vesiohenteista lattiamaalia. Toinen astia jätettiin valkoiseksi kaiteita varten ja toiseen sävytettiin hennon harmaa sävy (Sadolinin Color Collectionin Au Naturel sarjasta) nimeltään "Holy Frost". Perilaiskana ihmisenä en suinkaan jaksanut oikeaoppisesti hioa vanhaa kovaa lakkapintaa pois, vaan perusteellisen pesun jälkeen levitin porraspintaan pari kerrosta vesiohenteista tartuntapohjamaalia. Sitten vielä kaksi kerrosta lattiamaalia pintaan, ja valmista tuli! Kuivumisaika (pari tuntia per kerros) ja hajuton maali - hyvin kivuton kokemus. Korppu-koira tosin sai porttikiellon portaisiin useaksi viikoksi, lähes 50-kiloisen koiran kynnet eivät taatusti sovi millekään uudelle maalipinnalle.
Maalaamisen aikana tosin törmäsin muutamaan seikkaan, jotka olisi ollut kiva tietää (lue tajuta) etukäteen. Vesiohenteisena maalina tämä maali kuivui äärimmäisen nopeasti. Sanoisinpa jopa että kiusallisen nopeasti. Pari minuuttia, eikä pinnalle enää ollut mitään asiaa siveltimen kanssa tai lopputuloksena oli altapakeneva maalipinta. Itse olen opetellut maalaamaan lähinnä öljy- ja alkydimaaleilla ja tykkään työstää pintaa huolella ja pitkään. Se ei tämän maalin kanssa onnistunut. Työ oli tehtävä nopsaan.
Toiseksi valkoiseksi jätetyn perusmaalin peittokyky oli surkea. Kaiteita maalasin valehtelematta viisi kertaa (alla jo ne pari pohjamaali-kerrosta) ja silti pinnasta ei tahtonut tulla tasaista. Vielä kun lisätään tähän äsken mainitsemani äkkinopea kuivuminen, uskotte että meinasi maalarilta loppua usko jokusenkin kerran.
Vastoinkäymisten jälkeen lopputulos on kuitenkin aivan loistava. Koko koti sai uuden, raikkaan ilmeen ja minä onnellisen hymyn naamalle :)

valoa & väriä

1. The Hall of Biodiversity, 2. getting stuck in the middle, 3. Untitled, 4. Untitled, 5. brinybreezeflag, 6. Cotton Reels, 7. 166/365, 8. Untitled, 9. Untitled, 10. Bench Monday, 11. Window, 12. i'm a hoarder, 13. Stand tall

Kesäloman alkuun vielä nelisen viikkoa, vaikka eipä siihen kesästä nauttimiseen varsinaisesti lomaa edes tarvita. Se mitä enemmänkin odotan, on miehen kesäloman alkamista. Ajatus siitä, että tiedossa on useampi viikko yhteistä aikaa, yhteisiä aamuja ja yhteisiä iltoja, on kertakaikkisen ihana. Ei kiirettä, ei kelloa, ei aikatauluja. Ja vaikka tekemistäkin olisi tiedossa (sitä remppaa, sitä remppaa), olen vakaasti päättänyt suhtautua kaikkeen zen'mäisellä tyyneydellä. Jos ei tule valmista, niin sitten ei tule. Kunhan vaan saadaan viettää aikaa yhdessä.
Hmm, kahden yhteisen vapaapäivän jälkeen olen selvästi jo hieman stressaantunut siitä, että huomenna on edessä paluu siihen 'normaaliin' arkeen...

heinäkuu

'Gipsy Boy', Maskun rosario

Heinäkuu, tai oikeastaan koko mennyt kesä on pyörinyt kahden asian ympärillä. Lasten ja ruusujen. Mistä voi päätellä sen, että asiat ovat oikeastaan aika mainiosti :)
Ruusuharrastuksestani, tai pakkomielteestäni, tosin ei taida perheen miesväki olla ihan yhtä haltioissaan kuin minä. Rivitaloasuntomme pieni piha on täyttynyt erilaisista pensasruusujen taimista. Kirjahyllyn täytteeksi metsästän ruusukirjoja, ja kaiken liikenevän vapaa-ajan viettäisin kaikkein mieluiten Maskun rosariossa - nauttimassa ruusuista tietysti.



Vaikka menee sitä aikaa kaikkeen muuhunkin. Kotona on saatu pintaremonttia tehtyä, rappuset on jo maalattu ja seuraavaksi pitäisi tarttua alakerran eteisen tapetteihin. Ja jahka kesälomat alkavat, on vuorossa yläkerran kattojen panelointi ja seinien tapetointi. Viikonloppuna huristelen hakemaan lapsille huuto.netistä huutamaani kerrossänkyä - sekin pitäisi maalata.



Illaksi pitää taas jo kiiruhtaa töihin, mutta ennen sitä on onneksi hyvää aikaa nauttia päivästä - lapsista ja ruusuista.

'Président de Séze', Maskun rosario