4. kesäkuuta 2010

syreenin varjossa




Meidän pihalla kasvaa pieni syreeni. Piha, vaikka onkin valoisa ja aurinkoinen, on kuitenkin kasveille liian varjoisa. Takapihamme kun rajoittuu valtavaan kallioon, jolla kasvavat suuret männyt rajaavat pihaan osuvan auringonvalon. Meidän pieni syreenimme kukkii kuitenkin joka kesä muutamalla kukalla, joita en raaski kerätä edes maljakkoon.
Naapurin pihalla sen sijaan kasvaa iso ja komea syreeni. Siellä kasvoi toinenkin, jonka naapuri pisti matalaksi. Ei kuulemma tykännyt. Syreenien kukkiessa tekisi mieleni viedä kukkia sen juurelle, vähän kuin muistoksi.

Unelmapihassani kasvaisi monta monta syreeniä. Kesäkuun alussa viettäisin aamuiset kahvihetket ihaillen sitä väriloistoa, mihin ne peittäisivät maiseman. Valkoista ja lilaa, kaikissa mahdollisissa sävyissä.

5 kommenttia:

piia-h kirjoitti...

minä pistin haikeinmielin meidän syreenit keväällä matalaksi- olivat niin lahoja että eipä juuri vaihtoehtoja jäänyt :( mutta lohtua saan siitä että muutaman vuoden päästä minulla on komeat tuuheat kasvustot vanhojen tilalla. valkeaa syreeniä on tarkoitus myös istuttaa noiden violettien kaveriksi ja yhden uuden violetin lajikkeenkin jo ostin. naapureiden kanssa raja-aidaksi istutettiin jokunen vuosi sitten unkarinsyreeniaita- tänä kesänä ehkä jo kukkiakin tiedossa. minulle syreeni on "mummolakukka"- pidän siitä aivan valtavasti

Maria kirjoitti...

Rakastan valkoisia syreeninkukkia.Mutta tummanlilat ovat kauneimmat.Ymmärrän hyvin ajatuksesi."Vanhan kotimme "pihalla kasvoivat erililat ja vaalenpunainen syreeni pensaikot -ja joka kerrn kun menen ohi minulla on ikävä niitä.Nyt huomasin että uusi omistaja on "lopettanut "ne kokonaan.Olen iloinen kun niitä ei ole jos hän ei pitänyt niistä tarpeeksi.Ikävä jäi.

Tehilla kirjoitti...

Meidänkin kerrostalon pihalla kasvaa kaksi syreeniä, olisivatkohan jotain eri lajikkeita, kun kukkivat niin eri aikaan. Saman värisiä ovat, mutta toinen on nyt jo aivan kukassa ja toinen ei.
Syreeni tuntuu herättävän ihmisissä haikeita muistoja, kaipa se on useille sellainen tuttu lapsuudesta.

Ihanaa kun on kesä. Vietin pari yötä mökillä (kirjoitin blogiinikin aiheesta) ja siellä iski sellainen kesäfiilis, että! :)

Rimpsukaisa kirjoitti...

Syreenit on ehkä kauneinta alkukesässä,muistuttaa mummolasta,kiireettömyydestä ja huolettomuudesta,kesäloman alusta,suvivirrestä ja mansikkaraparperikiisselistä.

Inka kirjoitti...

piia-h, onneksi syreeni uusii itsensä kuin feeniks-lintu ikään. Huomasin juuri ilokseni, että naapurin matalaksi pistämä syreeni on jo kasvattanut uusia alkuja :)

Maria, minulle tuo lila on rakkain väri, ehkä ihan siksi että se on tutuin. Joku aika sitten luin jostain vanhasta puutarhalehdestä juttua kaikista erilaisita syreeneistä mutta pistin sen lehden äkkiä pois - hullaannutaan niihin kunnolla sitten vasta kun on iso piha :)

Tehilla, mulle iski kesäfiilis kun katselin miten yksi naapuruston lapsista lähti kevätjuhlan jälkeen kasseineen ja kimpsuineen isovanhempiensa matkaan. Miten sitä nauttikaan kesästä siinä iässä - viikkotolkulla vapautta, lämpöä ja aurinkoa!

Rimpsukaisa, juuri noin! Olisin listannut ihan samat asiat :)