Lasketaanko tämä projektin edistymiseksi?

Sain siis tuotua ikkunan sisälle ja pestyä. Jahka saadaan tehtyä hankintareissu Bauhaus'iin, niin ehkä se lopulta pääsee seinälle asti. Mukavaa, että olen tällä välillä jo onnistunut kehittämään pari uuttakin projektia:
1) Makuuhuoneen ovi täytyy ehdottomasti maalata liitutaulumaalilla. Mies kannattaa vihreätä, minä mustaa. Jos hyllystä löytyy mustaa maalia, siitä tulee musta. Jos löytyy vain vihreää, siitä tulee vihreä. Tasa-arvo ennen kaikkea!
2) Hahtuva-alusta pinnasänkyyn. Kuinka olen voinut unohtaa tämän?! Hahtuvaa löytyy isot määrät mitä ihanimmissa väreissä, joten tästä tulee kivaa!
3) Villasukat. Puikoilla on viimeisimmästä Novita-lehdestä hauskat polvisukat, mutta ohjeen lanka 7 veljestä tuntuu käsiin inhalta. Joten vastapainoksi olisi mukava aloittaa toiset sukat, mutta tällä kertaa jollain todella herkullisella langalla... mutta millä? Äääh!

Mies ampaisi aamupäivällä ison mattokasan kanssa pyykille (hieman saatoin johdatella tätä ahkeruuskohtautta hellästi huomauttamalla tekemättömistä töistä), ja minä puolestaan ahkeroin imuroimalla ja pesemällä kaikki lattiat. Nyt tuntuu siltä, että viime talven viimeisetkin pölyt on poispestyt ja uusi talvi saa tulla. Mikä siinä onkin, että vaikka kevättä usein ajatellaan kaiken uuden alkuna, minulle se uuden alku on aina ollut syksy? Maa ikään kuin luopuu kaikesta kevään ja kesän aikaisesta sadosta ja vetäytyy itseensä valmistelemaan uutta kasvua, uusia lapsia.
Puhtaat lattiat ovat nautinto, mutta näiden raskausvaivojen kanssa ei paranisi rehkiä. Toisaalta nytpä on hyvä (teko-)syy viettää loppupäivä sohvalla kutoen ja katsellen tytön kanssa lastenohjelmia.

O-ou!

Laukku-addiktio yhdistettynä neulomisaddiktioon, ja nämä habun mallit... *kops*. Taisin keksiä mitä annan itse itselleni syntymäpäivälahjaksi.

Mukavaa keskiviikkoa!

Kahvihetki.

Kahvihetki.
Minä pääsen nautiskelemaan uusista kirjoista ja mies yleisurheilusta.



Tässä viimeisimmät hankinnat. Alimmaisesta neulekirjasta on tarkoitus etsiä sopivia ideoita tulevan nuppusen käyttöön -- neulottu peitto olisi ainakin tehtävä. Anu Harkin uusi kirja 'viritetty' näyttää yhtä herkulliselle kuin edeltäjänsäkin. Tästäkin kirjasta löysin ihanan peitto-ohjeen. Hieman vielä pelottaa josko työn suuruus on vielä liikaa vajaavaisille ompelutaidoilleni. Mutta se näyttää niin hauskalle, että ehkä vielä otan härkää sarvista. Vai mitä sanotte tästä:

Mies lupasi viedä minut tänään kahville jonnekin. Saisikohan siihen reissuun ujutettua vielä vaikkapa kirppiskierroksen...?

Sataa!

Sataa!
On satanut aamusta alkaen. Ilma on tuulinen ja kylmä. Ihanaa! Takapihan köynnöksistä ovat lähes kaikki kukat kaikonneet ja ensimmäiset keltaiset lehdet ovat jo näkyvissä.




Tämä vanhan korituoli (sekä sen päälle heitetty pieni räsymatto) ovat molemmat vanhoja kirppislöytöjäni. Vasta tässä asunnossa meillä on ollut tilaa tuolille, vaikkakin tosin vaan ulkoterassilla.




Tekemättömien töiden listani alkaa taas kerran kasvaa kunnioitettaviin mittoihin. Etualalla näkyvät tuolit odottavat edelleen viimeistä maalikerrostaan, ja niiden takana oleva vanha iso ikkuna (myös yksi kirpputorilöydöistäni) pesua ja ripustamista olohuoneen seinälle. Ikkuna maksoi aikoinaan 15mk pienellä maalaiskirppiksellä -- tänä päivänä hinta taitaisi olla jotain ihan muuta. Onneksi perhe ja sukulaiset ovat kiltisti jaksaneet säilöä 'rojujani' vuodesta toiseen.
Ikkunan koristukseksi olen miettinyt vanhoja kauniita tapettipaloja, mutta saattaa olla että vanhan esineen kauneus tulee parhaiten esiin ilman mitään turhuuksia.

Lupasin miehelle, että vastaan tänään ruoasta. Luvassa siis Pirkan Luomuhernekeittoa (nam!) ja pannukakkua. Pitääkin lisätä To Do-listalleni myös ruoanlaitosta nauttimisen opettelu, tai ainakin ruoanlaitto.

Taitelijaelämää

Ensimmäinen kosketus Sirkukseen oli 2-vuotiaalle kokemuksena päätähuimaava. Äidin silmissä näytti hetkittäin siltä, että tyttö ihan pakahtuu riemuunsa. Suurin nautinto tuli teltan ulkopuolelta löytyneestä posetiivista. Kovaa raikuva musiikki ja sisimmässä pauhaava innostus purkautuivat suurellisena tanssiesityksenä, jota sirkuksesta poistuvat jäivät naurunkyyneleet silmissä seuraamaan. Loppujen lopuksi tanssin pauloissa oleva lapsi täytyi kantaa musiikin luota jo tyhjenneelle parkkipaikalle. Voi kun osaisi itsekin vielä heittäytyä hetkeen samalla intohimolla.



Kaksivuotiaan elämä on yllättävän raskasta. Jotenkin sitä yksinkertainen aikuinen kuvittelee, että elämä on helppoa kun ei tarvitse kantaa huolta maallisesta, sen kun nukkuu ja leikkii vaan.
Onneksi mieli on kekseliäs ja konstit monet. Oppiipa äiti keräämään (vaha)kynät tarkemmin pois leikkien jälkeen.

Elokuun loppu

Täällä on edelleen kuuma. Syysihminen ei millään malttaisi odottaa syksyn saapumista. Milloin on se aamu, jolloin ensimmäistä kertaa huomaan maan olevan kuurassa ja koiran hengityksen höyryävän aamun kirpeydessä?



Syysintoiluani edesauttavat nämä ihanat kuvastot jotka posti toi tänään tullessaan. Bodenin kuvastosta nimeäni huutelevat erityisesti ihanat tummansiniset vakosamettihousut. Niistä huokuu jotain lukioaikaista tunnelmaa, joka silloin muinoin jäi kaihertamaan. MiniBodenista löysin myös Siirille kivaa -- mutta toisaalta yritän muistutella itseäni siitä, että tytön kaappi pursuaa jo toistaan ihanampia vaatteita.

* * * * *

Kunnon syysihmisenä olen valmistautunut lempivuodenaikani alkamiseen aloittamalla Siirille Anu Harkin Puikoissa-kirjasta hellyyttävän Haltijatakin. En inspiraation iskemishetkellä saanut mistään käsiini ohjeessa olevaa Bigga-lankaa, joten jouduin turvautumaan Cool Flamme'en. Takki valmistuu uskomattomalla vauhdilla ja on niin suloisen pehmeä. Lupaan näyttää kuvan valmiista takista ensisijassa. Tosin täytyy myöntää, että Bigga-langan puuttuminen jää kaihertamaan -- ehkäpä yritän saada sitä vielä käsiini ja tehdä vaikka toisenkin syysnutun. Eihän niitä voi olla liian montaa?!



Tunnelmakuva vielä makuuhuoneen vaatekaapin päältä. Näinä päivinä meidän pitäisi aloittaa huoneen uudelleensisustus vauvaa varten. Samaan aikaan kun sormet jo syyhyävät päästä työhön ja suunnitteluun, olo myös hieman haikea. Huone on nyt niin kaunis ja harmoninen, juuri sellainen kuin sen haluankin olevan. Toisaalta, kaunis siitä varmasti tulee uudelleenjärjestelyn jälkeenkin.